Naisjärjestöjen keskusliitto Twitterissä Naisjärjestöjen keskusliitto Facebookissa
 

Osaavat JA VAIKUTTAVAT NAISET vaalivat ja RAKENTAVAT YHTEISTYÖSSÄ TASA-ARVOISta ja kestävää YHTEISKUNtaa

 
 
 

KANSAINVÄLINEN NAISTENPÄIVÄ 8.3.2016

Vietimme perinteistä kansainvälistä naistenpäivän juhlaa tiistaina 8.3.2016 Helsingin yliopiston juhlasalissa. Tapahtuman teemana oli tänä vuonna Naiset ja kestävä kehitys.

Ohjelma:

AVAUS Vararehtori Anna Mauranen, Helsingin yliopisto

HELVI SIPILÄ -LUENTO Valtiosihteeri Paula Lehtomäki

NAISTUTKIJAT
Paula Eerola
alkeishiukkasia tutkiva professori ja Fysiikan tutkimuslaitoksen johtaja

Laura Hänninen
eläinten hyvinvointiin ja käyttäytymiseen erikoistunut dosentti

Svetlana Vetchinnikova
kielen merkitysyksikköjä etsivä tutkijatohtori

PUHE
Puheenjohtaja Eva Biaudet, Naisjärjestöjen Keskusliitto
Kaikki resurssit käyttöön! Naiset yhteiskunnallisena voimavarana

LADY SHAVE – PORVOO CHORUS

- - -

Lue puheenjohtaja Eva Biaudet'n puhe tästä.


Kansainvälinen naistenpäivä 8.3.2015

Naisjärjestöjen Keskusliitto järjesti yhteistyössä Helsingin yliopiston, Helsingin yliopiston alumni ry:n ja Suomen UN Womenin kanssa 6.3.2015 kansainvälisen naistenpäivän juhlan Helsingin yliopiston pääjuhlasalissa.

Juhlassa kuultiin puheet muun muassa Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtajalta Sirkka-Liisa Anttilalta ja Ihmisoikeusliiton pääsihteeriltä Päivi Mattilalta.

Lue Sirkka-Liisa Anttilan ja Päivi Mattilan puheet ja katso juhlan koko ohjelma alta.

Puheenjohtaja Sirkka-Liisa Anttila, Naisjärjestöjen Keskusliitto:

Hyvät juhlavieraat,

olemme tänään kokoontuneet juhlistamaan sunnuntaina vietettävää kansainvälistä naistenpäivää jo perinteikkääksi muodostuneeseen tapaan tänne Helsingin yliopistolle.

Kansainvälisen naistenpäivän viettäminen täällä Suomessa ja globaalisti on muistutus meille kaikille naisten oikeuksien ja tasa-arvon vaalimisen tärkeästä merkityksestä. Voimme olla iloisia ja ylpeitä kaikesta jo saavutetuista oikeuksista. Meidän tulee rohkeasti nostaa esiin olemassa olevat epäkohdat, hakea niihin ratkaisut ja siten viedä tasa-arvoa eteenpäin. Tähän meille erinomaisena esikuvana toimii päivän juhlahenkilö, YK:n apulaispääsihteeri, asianajaja, ministeri Helvi Sipilä, yhtä aikaa globaali ja kansallinen vaikuttaja ja tasa-arvon uranuurtaja. Olemme hyvin ylpeitä siitä, että Helvi Sipilä on myös toiminut kahteen otteeseen, vuosina 1967 - 72 ja 1982 - 84, Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtajana.

Tänä vuonna naisten oikeuksien ja tasa-arvon teemat ovat erityisen ajankohtaisia, kun vietämme Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman 20-vuotisjuhlaa. YK seuraa jäsenmaidensa hyväksymien ohjelmien ja päätösten toimeenpanoa 5-vuotiskausittaisella arvioinnilla. Virallisesta Pekingin toimintaohjelman arvioinnista ja maaraporteista vastaa valtioneuvosto. Luonteeltaan epävirallisia rinnakkaisraportteja koordinoi Naisjärjestöjen Keskusliitto. Sanoista tekoihin, Peking+20 –rinnakkaisraportin suunnitteluun ja kirjoittamiseen tänä talvena osallistui kanssamme 18 järjestöä. Raportti julkistettiin viikko sitten yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön, ulkoministeriön, Naisjärjestöjen Keskusliiton, NYTKIS ry:n ja YK-liiton kanssa järjestetyssä hyvin onnistuneessa seminaarissa. Erityisesti halusimme nostaa raportissa esiin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten tasa-arvoa, naisten köyhyyden seurauksia ja tyttöjen ongelmia. Raportin tulosten perusteella on valitettavasti todettava, että kehitys tasa-arvon edistämiseksi ei ole Suomessakaan ollut aina johdonmukaista. Monissa asioissa on viime vuosina menty jopa taaksepäin. Tämän kehityksen suuntaa on muutettava.

Naisjärjestöjen Keskusliitto valmisteli ja päätti yhdessä 57 jäsenjärjestönsä kanssa hallitusohjelmatavoitteet tulevalle neljälle vuodelle ja julkisti ne tammikuussa puolueiden ja eduskuntaryhmien johdolle. Pidämme välttämättömänä, että tuleva hallitus ottaa tasa-arvon edistämisen osaksi hallitusohjelmaansa ja laatii erillisen kansallisen tasa-arvo-ohjelman Pekingin toimintaohjelman tavoitteiden mukaisesti. Jäsenjärjestömme pitivät keskeisimpinä seuraavia osa-alueita: tasa-arvoinen työ ja perhe-elämä, tasa-arvoinen kasvatus ja koulutus, tyttöjen ja naisten hyvinvointi ja terveys, naisiin kohdistuvan väkivallan estäminen ja tasa-arvoinen päätöksenteko ja julkinen hallinto.

Perhevapaiden kustannukset on jaettava tasaisemmin, perusteettomat palkkaerot poistettava ja samapalkkaisuusohjelmaa jatkettava, tulevan eläkeuudistuksen sukupuolivaikutukset on arvioitava, kasvatus- ja koulutusjärjestelmien on turvattava tasa-arvoinen pääsy kaikkiin ammatteihin. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä tarkastelevan Istanbulin sopimuksen ratifiointi Suomessa on ollut yksi keskeisiä vaatimuksiamme. On hyvä, että ratifiointi on viety päätökseen eduskunnassa pari viikkoa sitten.

Tarkasteltaessa vallankäytön ja päätöksenteon tasa-arvoisuutta Suomessa vallitsee kaksijakoinen tilanne. Naisten osuus Euroopan parlamentin jäsenistä, kansanedustajista ja hallituksen ministereistä on ollut viime vuosina keskimääräisesti hyvä. Toisaalta naiset politiikan johtopaikoilta loistavat poissaolollaan. Naisten osuutta päätöksenteossa onkin edelleen lisättävä. Puolet hallituksen jäsenistä on oltava naisia, myös hallituksen avainpaikoilla, ja tasa-arvolakia tulee noudattaa myös eduskunnan puhemiehistöä valittaessa.

Pidämme tärkeänä, että nämä järjestöjen yhteiset esitykset otetaan huomioon tulevan hallituksen toimia ja linjauksia suunniteltaessa.

Hyvät ystävät,
toivomme myös, että te kaikki olette mukana vaikuttamassa kanssamme ennen vaaleja siihen, että naiset äänestävät naista ja saamme eduskuntaan lisää naiskansanedustajia. Kampanjoidaan yhdessä teemalla 100 naista eduskuntaan – ett hundra kvinnor till riksdagen.

Haluan järjestäjien puolesta lämpimästi kiittää juhlan puhujia ja teitä kaikkia aktiivisesta osallistumisesta! Parhaat kiitokset muille järjestäjätahoille: Helsingin yliopistolle, Helsingin yliopiston alumni ry:lle ja Suomen UN Women ry:lle hyvästä yhteistyöstä tilaisuuden järjestämisessä.

Haetaan yhdessä ratkaisuja edessä oleviin suomalaisen yhteiskunnan suuriin haasteisiin kuten valtion velkaantumiseen. ikääntymiseen ja suurtyöttömyyteen. Sodan jälkeen suomalaiset naiset tuhattaitureina loihtivat kaiken puuttuvan siellä kotona. Tänä päivänä meidän naisten pitää näyttää vahvasti suuntaa haettaessa ratkaisuja näihin yhteiskuntamme haasteisiin. Nytkin tarvitaan meidän naisten idearikkautta, arjen kokemuksen voimaa ja vahvaa naisen logiikkaa. Luotan vahvasti hyvän esimerkin voimaan, siksi olkaamme me naiset näitä muutoksen tulenkantajia!

Hyvät kuulijat,
pidetään kiinni näistä hyvistä perinteistä ja ollaan valmiina uudistamaan maailmaa. Vaikeina aikoina tarvitaan meitä naisia. Kuten Helvi Sipilä sanoi, muutoksen tulee alkaa nimenomaan naisista.

Minulla on ilo toivottaa teille kaikille hyvää ja vaikuttavaa kansainvälistä naistenpäivää! Nostetaan yhdessä maljat naisten oikeuksien puolesta meillä ja maailmalla!

Pääsihteeri Päivi Mattila, Ihmisoikeusliitto:


Hyvät kuulijat, arvon feministit, naisten päivän juhlijat,

Kun osallistuu johonkin itselle erityisen merkittävään tapahtumaan, sitä tulee helposti ajateltua, että juuri tämä kokemus oli jotain poikkeuksellista, jotain ainutlaatuista. Voimallisen kokemuksen äärellä tulee houkutus ajatella, että mitään sellaista ei ollut sitä ennen eikä kenties tule uudestaan.

Kun olen viime viikkoina palauttanut mieleeni muistoja Pekingin naiskonferenssista kahdenkymmenen vuoden takaa, muistan tunteneeni jotain tuon kaltaista. Moni meistä YK:n neljänteen naisten maailmankonferenssiin Pekingissä ja sen rinnalla pidettyyn kansalaisjärjestöfoorumiin osallistuneista on jatkanut kansalaisaktivismia tai palkkatyötä naisten oikeuksien eteen eri muodoissa. Monet olivat toimineet jo sitä ennen vuosikymmeniä. Me siis tiedämme, että tulee uusia konferensseja, uusia järjestöjen voimannäyttöjä, uusia naisia. Mutta kyllä Pekingin ja Huaroin tapahtumissa jotain taikaa oli. Erityistä voimaa on Pekingin toimintaohjelmassa, jonka toteuttamiseen valtiot tuolloin sitoutuivat. Usein on sanottu, että sen kaltaista radikaalia ohjelmaa ei myöhemmin olisi mitenkään saatu neuvoteltua.

Huaroin kansalaisjärjestöfoorumi, johon osallistuin itse Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ja sen kehitysyhteistyövaliokunnan edustajana, oli monella tapaa erityinen. Koskaan aiemmin ei niin paljon ihmisiä ollut kokoontunut YK-konferenssien kansalaisjärjestötapahtumiin, yli 30 000. Meille osallistujille jäi tietysti mieleen se, miten Kiinan viranomaiset viime hetken paniikissa siirsivät foorumin Pekingistä puolentoista tunnin bussimatkan päähän Huaroin kaupunkiin. Kiinan hallitus oli kenties alunperin ajatellut paikkaavansa naiskonferenssilla huonoa kansainvälistä ihmisoikeus-mainettaan. Mutta kun hallitukselle selvisi osallistujien määrä ja lajityyppi, pupu tuli autoritääriseen pöksyyn. Tottahan se oli, että laasti majapaikassamme Huaroissa kirjaimellisesti vielä kuivui, mutta pahempi asia oli pyörätuolia käyttäneiden naisten vaikea pääsy osaan tiloista ja se, että Kiinan viranomaiset tarkkailivat ja häiritsivät erityisesti tiibetiläisiä osallistujia. Mutta tuhansien kiinalaisten osallistujien kohtaaminen, vaikka he kuinka puoluetta edustivatkin, tuntui vuonna 95 merkitykselliseltä.

Mitä naisten ja tyttöjen oikeuksille on tapahtunut kahdessakymmenessä vuodessa? Hyvät kuulijat, kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Yritän vastata siihen nostamalla esiin muutamia Pekingin toimintaohjelman kahdestatoista teemasta.

Miljoonat aktivistit ovat askelillaan raivanneet tietä Pekingin toimintaohjelman ja YK:n syrjinnän kieltävän yleissopimuksen toimeenpanoksi. Se on vaatinut naisten solidaarisuutta, työtä, hikeä ja verta. Aivan kirjaimellisestikin, sillä monet ihmisoikeuksia ajavat naiset ovat kohdanneet työnsä takia väkivaltaa, monia on murhattu.

Paljon on onnistumisia. Pekingissä valtiot sitoutuivat luomaan omaan maahansa rakenteet naisten aseman edistämiseksi. On perustettu tasa-arvoviranomaisia ja tehty kansallisia tasa-arvo-ohjelmia. Joka ikisessä maassa on tänä päivänä vahvoja naisten oikeuksien järjestöjä. Erityisesti monissa Etelän maissa Pekingin toimintaohjelma tarjosi kansalaisjärjestöille elintärkeän työkalun vaatia hallituksiltaan toimenpiteitä.

Peking oli hyvin merkityksellinen myös naisjärjestöjen kansainväliselle verkostoitumiselle, kauan ennen sosiaalista mediaa.

Naisia on lukuisissa maissa nyt paljon enemmän vaaleilla valittuina päättäjinä, sekä monissa muissa vallan asemissa. Paljon enemmän ei tarkoita yhtä paljon kuin miehiä. Eikä nainen vallan kahvassa automaattisesti tarkoita parannuksia naisten oikeuksiin. Mutta kyllä naisten määrä on itsessäänkin tärkeää, ei ole aitoa demokratiaa ilman kaikkia sukupuolia.

Lisääntymisterveys ja seksuaalioikeudet, niinpä niin, hyvät kuulijat. Mistäpä muusta kuin kaikesta naisen vartaloon, seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvästä YK:ssa kiisteltäisiin konferenssista toiseen, usein erityisesti miesten toimesta. Ensi viikolla käynnistyy New Yorkissa YK:n naisten asematoimikunnan kokous teemalla Peking+20. Ja taas väännetään siitä, onko naisilla oikeus päättää itse siitä, milloin he saavat lapsia tai ovat saamatta.

Välähdys Huaroista: menen sattumanvaraisesti sisään naisten seksuaalioikeuksia käsittelevään – tai niin kuvittelin – työpajaan. Kuuntelen yhdysvaltalaisten aktivistien abortinvastaista pauhausta. Ensikosketukseni fundamentalistisista uskontulkinnoista ponnistavaan naisten alistamiseen.

Mutta Pekingin toimintaohjelman suuria saavutuksia, myös suomalaisten virkanaisten ja -miesten neuvottelemana, olivat seksuaalisuutta ja lisääntymistä koskevat kohdat. Aika ei sen sijaan ollut vielä tuolloin kypsä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksille, ne jäivät pois ohjelmasta. Sittemmin on tapahtunut paljon positiivista Euroopassa. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestöjen valtava työ näkyy askel kerrallaan asenteissa ja lainsäädännössä. Sukupuoli ei myöskään ole enää aivan yhtä ahdas ja kahtia jaettu. Älkäämme hyvät ihmiset käyttäkö aikaa toisten elämän täysipainoisuuden estämiseen! Suomen täytyy viipymättä turvata transihmisten perustavat ihmisoikeudet kuten itsemääräämis- ja lisääntymisoikeudet.

Kansalaisjärjestöt ympäri maailman ovat tehneet rohkeaa työtä sen eteen, että nuoret miehet ja naiset tietäisivät ehkäisystä, että tyttöjen sukuelinten silpominen lopetettaisiin, että lasten avioliitot kiellettäisiin lailla, ja että myös köyhät naiset saisivat tehdä turvallisesti abortin.

Naisten oikeudet eivät kuitenkaan etene yhteen suuntaan. Myös Suomessa on aika valpastua. Täällä herätellään taas aloitteita siitä, että hoitohenkilökunta voisi kieltäytyä vakaumuksellisista syistä abortin tekemisestä. On sietämätöntä käyttää aikaa jo kerran voitettuihin taisteluihin samalla kun joka puolella maailmaa naiset ja tytöt menehtyvät itse tehtyihin abortteihin. Varakkaammat naiset kyllä aina saavat aborttinsa yksityisklinikoilla myös niissä maissa, joissa se on laiton.

Mutta nyt katse onnistumisiin! Äitiyskuolleisuus on vähentynyt monessa maassa. On tärkeää, että nainen mennessään synnyttämään voi tuntea olevansa turvallisissa käsissä. Mutta miksi niin moni vieläkin kuolee synnytykseen? Rahan, eriarvoisuuden ja naisten terveyden mitätöinnin takia, muun muassa.

Suomen osalta YK on syystä huomauttanut kerta toisensa jälkeen siitä, että väkivallan uhriksi joutuville naisille ei ole Suomessa riittävästi palveluita. Mikseivät turvakodit ja turvakotipaikat ole kansallisen turvallisuuden prioriteettilistalla?

Sitten on vanhoja ilmiöitä uusissa vaatteissa. Meidän on uskallettava huutaa seis kun rasismin ja naisvihan lietsojat hyökkäävät naisten kimppuun internetissä ympäri Eurooppaa. Ei ole sattumaa, että monet naispuoliset toimittajat, viranhaltijat, tutkijat, poliitikot tai järjestöaktiivit ovat saaneet törkyä ja uhkauksia netin kautta ja kadullakin. Tässä ei ole kyse siitä, että sukupuolten tasa-arvo olisi mennyt liian pitkälle, niin kuin meillä Suomessa usein kuulee väitettävän. Kyse on siitä, että se EI ole mennyt tarpeeksi pitkälle.

Jos sopii, hypähdän taas vuoteen 1995. Työskentelin kansalaisjärjestöfoorumilla vapaaehtoisena, tehtävänäni raportoida täysistunnot. Videovälityksellä tullut Burman oppositiojohtaja Aung Sang Suu Kyin puheenvuoro pakahdutti. Kuulin ja istuntoraporttiini kirjasin myös, kuinka Hillary Clinton julisti: ”Women’s rights are human rights – naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Yksi Pekingin konferenssin saavutuksia oli, että naisten oikeudet tunnustettiin vihdoin ihmisoikeuksina. Ja niin uskomattomalta kuin tämä saattaa kuulostaa, yhä tätä yritetään kiistää. Ulkoministeriö järjesti tällä viikolla valmistelukokouksen New Yorkiin Peking + 20 tilaisuuteen lähtevälle valtuuskunnalle. Kuulimme, että kokouksen asiakirjan yksi kovimmista väännöistä koskee sitä, voidaanko naisten oikeuksista puhua ihmisoikeuksina.

Meidän ei auta muu kuin jatkaa työtä, siskot ja veljet!

Ihmisoikeuksia ovat myös taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet. Jos jotain olen itse näinä vuosina oppinut, on se, että naiset ovat myös keskenään kovin eriarvoisessa asemassa. Osalla naisista taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet toteutuvat enemmän kuin hyvin, suurella osalla heikosti.

Ihmisoikeuskielessä moniperustaisen syrjinnän käsite ja sukupuolen tutkimuksessa intersektionaalisuus on auttanut ymmärtämään sukupuolisyrjinnän kytkeytymistä muihin eriarvoisuuden ja syrjinnän muotoihin. Olen itse tämän yliopiston kasvatteja, tutkin väitöskirjassa siivoojatyttöjen ja naisten ja keskiluokkaisten työnantajien suhteita Intiassa. Näihin valtasuhteisiin kietoutui ilmeisen luokkaeron ja sukupuolisyrjinnän lisäksi etnisyyteen, uskontoon, ikään ja kastiin perustuva syrjintä kaikessa raadollisuudessaan. Hätkähdyttävintä ei ollut työntekijöiden riisto ja hyväksikäyttö vaan se, miten avoimesti fiksut naispuoliset työnantajat siitä puhuivat.

Puhun Intiasta täällä tänään, sillä voisin itse olla yksi keskiluokkaisista työnantajista, joita haastattelin. Täällä olijoista moni voisi olla. Suomessa ei ole kastijärjestelmää, meillä on maailman mittakaavassa loistavasti toimiva oikeuslaitos, ja hieno koulutusjärjestelmä. Mutta väitän, että myös Suomessa sokeus naisten keskinäiselle eriarvoisuudelle estää liian usein todellisen feministisen muutoksen.

Vauraammat ihmiset eivät Suomessakaan ole enää aikoihin ymmärtäneet köyhien ihmisten todellisuutta. Yli 65-vuotiaat takuueläkkeen varassa elävät naiset, monet äidit yhden vanhemman talouksissa, suuri osa pitkäaikaistyöttömistä naisista ja pätkä- ja silpputyöntekjöistä elää köyhyysrajan alapuolella. Maahanmuuttajataustaisten ihmisten tulot yleisesti, mutta erityisesti naisten tulot, ovat selvästi kantasuomalaisia alhaisemmat.

On aika tunnistaa omat etuoikeudet, silloin kun meillä niitä on.

Ikäsyrjintää kohtaavat sekä vanhemmat naiset ja nuoret naiset. Muistan, kuinka ynseästi jotkut naiset suhtautuivat meihin Pekingin junioreihin. Mieleeni jäi ikuisesti monien naisten oikeuksien konkarien kuten Eila Alangon, Sinikka Mustakallion, Hilkka Pietilän ja Leena Ruusuvuoren varaukseton tuki meille nuorille. Muistakaa nostaa meteli, jos itse nyt jo keski-ikäisenä syyllistyn nuorten naisten ylikävelyyn tai mitätöintiin, tai nuorten miesten perusteettomaan erityiskohteluun.

Kaksikymmentä vuotta Pekingin jälkeen jotkut fraasit on syytä vihdoin heittää romukoppaan. Ehdotan poisheitettäväksi sitkeää hokemaa ’Kolmannen maailman naisista”. Sillä kuten feministinen tutkimus jo kauan sitten argumentoi, niin kutsuttujen kehitysmaiden naisia ei voi yleistää yhdeksi kärsiväksi massaksi sen enempää kuin Euroopassa eläviä yhdeksi hyvinvoivaksi samankaltaisten joukoksi. Myös köyhemmissä maissa asuu superrikkaita naisia ja miehiä, joista osa vähät välittää siitä, toteutuvatko köyhien naisten työelämän oikeudet tai oikeus terveyspalveluihin. Naisten niputtaminen samaan pakettiin loukkaa ja typistää ihmisyyttä. Myös meidän kansalaisjärjestöjen on otettava vastuu siitä, miten naisista puhumme.

Vielä yksi välähdys Pekingistä: Helvi Sipilä, joka oli ollut Meksikon vuoden 1975 ensimmäisen YK:n naiskonferenssin pääsihteeri, puhuu itseoikeutetusti täydelle ja juhlivalle Pekingin stadionille avajaisissa. Helvi kysyy lopuksi, mitä naiset ovat tehneet rauhan puolesta ja vastaa itse: eivät paljon mitään. Sittemmin monet naiset ovat antaneet kaikkensa rauhan eteen. Naisten oikeudet ja sukupuolen näkökulma on lopulta saatu edes keskusteluun sellaisille politiikan alueille kuin turvallisuus, kauppa ja luonnonvarojen hallinta. YK:n päätöslauselma 1325 ’Naiset, rauha ja turvallisuus’ on antanut naisille yhden uuden työkalun rauhan työhön. Rauhan edistämistä minulle ei sen sijaan ole vaatia naisten määrän lisäämistä erilaisissa sotilas- ja turvallisuuskoneistojen tehtävissä. Siihen ei oma feminismini taivu.

Mutta hyvät kuulijat, feminismejä olkoon monia!

Peking meni mutta jäi elämään. Tulin myöhemmin tapaamaan Helvi Sipilää usein, mm. Suomen Unifemin, nykyisen UN Womenin, luottamustehtävissä. Vuonna 2001 olimme Helvi Sipilän kanssa Tampereella samassa lasten kidutuksen vastaisessa konferenssissa. Hän puhui minulle pitkään tyttöjen johtajakoulutuksen perustamisesta ja vähän sitä jo yhdessä kahvitauoilla hahmottelimmekin. Se jäi tuolloin idean asteelle. Suomeen on kuitenkin perustettu suurenmoisia tyttöjen tiloja ja taloja. Luulenpa, että ajatus tyttöjen johtajakoulutuksesta, jossain luovassa, uudenlaisessa muodossa, on yhä ajankohtainen. Kiitos.

Kansainvälisen Naistenpäivän juhla 6.3.


Tervetuloa viettämään Kansainvälisen naistenpäivän juhlaa Helsingin yliopiston päärakennuksen juhlasaliin perjantaina 6.3.2015 kello 16.00
Helsingin yliopiston päärakennus
Aleksanterinkatu 5, Helsinki

Naistenpäivän juhlan teemana on 20 vuotta Pekingin julistuksesta ja toimintaohjelmasta. Juhlassa kuullaan Helvi Sipilä -luento, joka tällä kertaa juhlistaa sitä, että Helvi Sipilän syntymästä on kulunut 100 vuotta. Luennon pitää Helvi Sipilän poika, professori emeritus Jorma Sipilä.

Kuulemme myös pieniä otteita siitä, millaista tutkimusta etevät naiset Helsingin yliopistossa tekevät: tutkimustaan esittelevät genomeihin erikoistunut akatemiatutkija Liisa Kauppi, luonnosta ja sen sietokyvystä ihmisten tuottamassa paineessa kiinnostunut professori Jaana Bäck, sukupuolentutkimuksen vuoden 2014 gradupalkinnon saanut filosofian maisteri Hanna Etholén ja supersymmetriaa tutkiva professori Katri Huitu. Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Päivi Mattila luo katsauksen siihen, mitä on tapahtunut naisten oikeuksissa Pekingin julistuksesta 1995 nykyhetkeen. Tilaisuuden avaa vararehtori Anna Mauranen ja Naisjärjestöjen tervehdyksen esittää kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila.

Puheenvuorojen lisäksi ohjelmassa on mm. laulua, jota esittää valloittava Lauluyhtye Shalla Lalla.

Tarjolla on kuohuvaa juomaa, jonka äärellä voimme vaihtaa kuulumisia, verkostoitua ja viihtyä. Voit ottaa ystäväsi mukaan. Ovet Helsingin yliopistoon aukeavat kello 15.30.

Tilaisuuden järjestävät Helsingin yliopisto, Helsingin yliopiston alumni ry, Suomen UN WOMEN - Finlands UN WOMEN ry ja Naisjärjestöjen Keskusliitto - Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry.

Lisätietoja juhlasta: maija.roitto@helsinki.fi

                                                   ***

Välkommen att fira Internationella kvinnodagen till Helsingfors universitets solennitetssal
fredagen 6.3.2015 kl. 16.00

Helsingfors universitets huvudbyggnad
Alexandersgatan 5, Helsingfors

Temat för årets kvinnodagsfest är 20 år efter Peking manifest och åtgärdsprogram. Den traditionella Helvi Sipilä -föreläsningen hålls av Helvi Sipiläs son, professor emeritus Jorma Sipilä.

Vi kommer även att höra om Helsingfors universitets forskning som görs av kvinnor: akademiforskare Liisa Kauppi som är specialiserad i genomforskning, av naturen och dess motståndskraft inför människan intresserad professor Jaana Bäck, filosofie magister Hanna Etholén som tilldelades pro gradu -priset inom genusforskning år 2014 samt professor Katri Huitu som forskar i supersymmetri kommer att presentera sina dagsaktuella forskningsområden.Generaldirektören för Förbundet för Mänskliga Rättigheter Päivi Mattila utreder utvecklingen av kvinnornas rättigheter från Peking manifest 1995 till nutid. Prorektor Anna Mauranen öppnar evenemanget och riksdagsledamot Sirkka-Liisa Anttila framför Kvinnoorganisationernas hälsning.

På programmet bl.a. inspirerande musik av Ensemble Shalla Lalla.

Det bjuds på mousserande vin och en chans att diskutera, nätverka, umgås och trivas. Ta gärna med en vän. Dörrarna öppnas kl. 15.30.

Arrangörer: Helsingfors universitet, Helsingfors universitets alumner rf, Suomen UN Women - Finlands UN Women och Naisjärjestöjen Keskusliitto -  Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry.

Ytterligare information om festen: maija.roitto@helsinki.fi

 
 
  • We All
  • Wihuri-logo
  • OKMlogo
  • Naisten ääni
  • Minna
  • Laukku-kirja
  • KalevaKoru_logo
 
 
 
 
 
login Synergia Foxy