Hyvät ystävät,
Vuosi on jälleen vierähtänyt. Ja aikamoinen vuosi on ollut. Haastoin teidät kaikki viime vuonna sitoutumaan liikunnan ja urheilun konkreettisiin tasa-arvotekoihin. Vaikuttaa siltä, että aihe on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan ja että työmme ei ole vielä lähellekään valmis. Haluan kiinnittää huomiota sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan, ja aktivismiin, jota teeman puolesta on viime aikoina tehty myös Suomen ulkopuolella. Teemaan vaikuttaa olennaisesti Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, ja siellä tapahtuneet todella ikävät, erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvat väkivaltateot. Ne ovat nostaneet sukupuolittuneet väkivaltateot ja niihin kohdistuneen huolen uudestaan esille.
Tällä rintamalla on onneksi myös myönteisiä uutisia. Välitän terveiseni Kap Verdeltä, pieneltä saarivaltiolta, jossa vierailin äskettäin. Heidän kymmenen vuotta kestänyt projekti sukupuolittuneen väkivallan ehkäisyyn on tullut päätökseen ja onnistunut todella hyvin. Heidän kehittämä käsikirja teemasta olisi hyödyllinen muuallakin. Palataan kuitenkin nyt urheilun tasa-arvoon. Urheilun tasa-arvo vaatii edelleen meidän sitoutumistamme ja käytännön tekoja.
Olemme joutuneet lukea kevään aikana lukuisista seksuaalisen häirinnän tapauksista, myös urheilun parissa. Ylen keväällä esiin tuoma häirintäkohu on nostanut pinnalle urheilun ja urheilujohdon sukupuolittuneet rakenteet ja surullisen toimintakulttuurin. Kevään kriisi on herättänyt runsaasti keskustelua liikunnan ja urheilun epätasa-arvosta, hyvä veli -verkostoista ja johtamisen tasosta. Seksuaalista häirintää kokee urheilun parissa liian moni. Huomattava osa häirinnästä jää edelleen tunnistamatta ja raportoimatta. Tähän on tultava muutos. On oltava selkeät toimintatavat ja ohjeet siihen, miten häirintätapaukset tunnistetaan sekä miten häirintä, mukaan lukien seksuaalihäirintä estetään jatkossa. Tilanteiden tunnistamisen ja eston lisäksi on paneuduttava sukupuolten epätasa-arvon ja seksuaalisen häirinnän juurisyihin, kuten asenteisiin ja toimintakulttuuriin, ja puututtava niihin.
Sukupuolten tasa-arvo ei ole naiskysymys, vaan siihen tarvitaan meitä kaikkia. On tärkeää, että kaikkien sukupuolien edustajat puhuvat näistä teemoista, ei pelkästään naisiksi identifioituvat. Työ ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii resursseja ja koulutusta. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiselle liikunnassa ja urheilussa on edelleen suuri tarve – erityisesti johtamisessa, valmennuksessa, syrjimättömyydessä ja häirintään puuttumisessa sekä myös puhetavoissa ja asenteissa. Kieli, jota käytämme, heijastaa voimakkaasti asenteita, käyttäytymistä ja käsityksiä sekä vaikuttaa niihin. Urheilujärjestöjen johdolla on tässä työssä suuri vastuu. Muuttamalla asenteita muutamme epäkunnioittavaa käytöstä.
Naisten määrä liikunta-alan luottamusjohdossa on pysynyt pitkään ennallaan, eli hyvin matalana. Merkittävää muutosta järjestöjen luottamusjohdon sukupuolijakaumissa ei ole kuitenkaan tapahtunut 2000-luvun alun jälkeen. Eri liikuntalajien harrastaminen on myös osittain hyvin sukupuolittunutta.
Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on urheilutoimijoiden yhteinen haaste. Muutoksessa kohti tasa-arvoista ja turvallista urheilua tarvitaan vahvaa johtamista ja johtajien sitoutuneisuutta. Tarvitaan tiedostettua pyrkimystä muutokseen, aktiivisia tekoja toimintakulttuurin muuttamiseksi. Mitä nämä teot voisi olla? Naisjärjestön keskusliiton hallitusohjelmatavoitteeseen 2023-2027 kirjattiin, että muutoksen tekoon on laitettava riittävästi resursseja ja ylläpidettävä systemaattisia toimia ja niiden seurantaa. Eri sukupuolivaikutuksia on jatkuvasti arvioitava. On varmistettava, että järjestelmä tukee tasa-arvoa, eikä sodi sitä vastaan. Epäterve vallankäyttö on tunnistettava ja siihen 0n puututtava. Tärkeitä tekijöitä muutoksessa ovat myös tasa-arvoinen kasvatus ja koulutus, lakimuutokset, sekä palkka-avoimuus.
Toimintakulttuurin muutokseen kuuluu myös se, että naiset saadaan hakemaan työtehtäviin, ja että he tulevat valituksi niihin. Kiintiöt ovat yksi hyvä tapa varmistaa naisten pääsy eri tehtäviin alalla. Pelkkä kiintiöiden täyttö ei kuitenkaan vielä riitä: on varmistettava tasa-arvoinen kohtelu palkka- sekä etenemismahdollisuuksien suhteen alalla. Olympiakomiteassa toimiva Sara Multala muistutti hyvin kirjoituksessaan Naisjärjestöjen keskusliiton sivuilla, että on huolehdittava, että eri työtehtävät sekä urheilualan toimintakulttuuri kiinnostavat naisia. Näin he hakevat mukaan, ja todennäköisemmin myös etenevät eri positioiden kautta johtotehtäviin.
Teot toimintakulttuurin muuttamiseksi eivät ole pelkästään oikeuden toteuttamista, vaan suuri mahdollisuus päästä hyödyntämään naistoimijoiden osaamista ja visioita.
Me tarvitsemme lisää naisia urheilun johtopaikoille. On hienoa, että Olympiakomitean toimitusjohtajaksi valittiin ensimmäistä kertaa nainen. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Yksi nainen voi tehdä paljon, mutta yhteisöä ja kulttuuria muutetaan ja murretaan vain yhdessä. Tutkimukset ovat todenneet naisjohtajien toimivan erinomaisesti niin tavallisina, kuin kriisien aikoina, jopa miehiä paremmin. On tärkeää tuoda naisjohtajien näkökulmat ja potentiaali päättäjäpöytiin.
Me kaikki tiedämme, että johtajilla on merkittävä rooli organisaatiokulttuurin muodostumisessa. Niinpä vetoan tänään teihin, hyvät urheilujohtajat. Te olette avainasemassa muutoksen eteenpäin viemisessä! Me tarvitsemme nyt parempaa johtajuutta.
Ihmisoikeudet kuuluvat urheilun ytimeen. Niistä huolehtiminen kuuluu meille kaikille, jotka teemme töitä tai harrastamme liikunnan ja urheilun kentällä. Kaikilla tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa liikuntaa ja urheilua, saada asiantuntevaa valmennusta, osallistua kilpailuihin sekä saada tunnustusta kilpailusuorituksistaan. Kaikilla on oikeus edeltäviin asioihin ilman seksuaalisen tai muun häirinnän kokemuksia.
On huomioitavaa, että maat, joissa yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo toteutuvat mahdollisimman pitkälle, ovat myös maita, jotka menestyvät, maita, joissa yhteiskunta toimii, ja maita, joissa on rauha. Sukupuolten tasa-arvo on indikaattori, joka kertoo yhteiskunnan ja yhteisöjen toimivuudesta.
Jokaisella on oikeus harrastaa, osallistua toimintaan ja tehdä työtään turvassa. Hyvät urheilujärjestöjen johdon edustajat sekä koko urheiluyhteisö, kehotan meitä kaikkia sitoutumaan naisiin kohdistuvan väkivallan, seksuaalisen häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun ennaltaehkäisemiseksi ja lopettamiseksi kaikilla tasoilla. Häirinnän poistaminen toimintakulttuurista pitää olla agendalla jatkuvasti. On muistettava, että turvallisen ja kunnioittavan ilmapiirin luominen kuuluu aivan jokaisen työnantajan perusvelvollisuuksiin.
Naisjärjestöjen Keskusliiton ja tasa-arvoasiain neuvottelukunnan Tasa-arvoteoilla vaikuttavuutta -hanke on jo vuosia kannustanut myös urheilua vahvistamaan sukupuolten tasa-arvoa konkreettisten tekojen avulla. Vuosien 2020–2022 aikana olemme keskittyneet erityisesti kolmeen keskeiseen sukupuolten tasa-arvoon liittyvään teemaan: mediaan, teknologiaan ja johtajuuteen. Näiden aiheiden ajankohtaisuus on ilmeinen. Muuttunut maailmantilanne, turvallisuus, turvallinen ja häirinnästä vapaa toimintaympäristö sekä ilmastonmuutos ovat haasteita sukupuolten tasa-arvon edistämisen näkökulmasta. Näissäkin kysymyksissä vaikutukset kohdistuvat naisiin sekä tyttöihin korostetusti. Sukupuolten välistä tasa-arvoa ei voi käsitellä ympäristöstä erillään, vaan se on edellytys kestävälle kehitykselle. Näitä kysymyksiä nostamme myös jatkossakin hankkeessamme esille. Muistammehan, että urheilu on osa yhteiskuntaa, ja muuttunut maailmantilanne, sekä muut edellä mainitut tekijät, liittyvät vahvasti liikunnan ja urheilun kehittymiseen.
Tässä työssä tarvitsemme kaikkien panosta. Jatkakaamme työtä yhdessä.
