Hyvät ystävät,
Kiitos tärkeistä linjauksistanne ja huomioistanne. Kommenttipuheenvuorossani keskityn vastuullisuuteen ja sukupuolten tasa-arvoon.
Pääviestini meille kaikille on: oikein toimimisen kulttuuri kuuluu vastuulliseen toimintaan. Siihen oikeastaan tiivistyy vastuullisuuden ydin. Se on toimintakulttuuri, jossa huomioidaan vastuullisuuden eri osa-alueet, noudatetaan lakeja ja toimitaan vieläkin paremmin. Se rakentuu organisaation johdon vahvalle ja näkyvälle sitoutumiselle tällaiseen kulttuuriin ja sille, että johto omalla hyvällä esimerkillään ja konkreettisin toimin varmistaa vastuullisuuden integroitumisen organisaation toimintaan.
Tänä päivänä puhutaan vastuullisesta johtamisesta, joka tarkoittaa läpinäkyvyyttä, avoimuutta, sidosryhmien osallistamista, vastuullisuuden eri osa-alueiden elementtien huomioimista jne. Johtaminen on palvelutehtävä. Ylhäältä alas johtaminen norsunluutornista käsin ei ole enää tätä päivää.
Kuten edellä jo totesin, organisaation johdolla on avainrooli vastuullisuuden integroitumisessa organisaation toimintaan. Johdon on oltava yksiselitteisesti sitoutunut vastuullisuuden taakse ja näytettävä itse hyvää esimerkkiä vastuullisesta toiminnasta.
Vastuullisuus on sateenvarjokäsite, jonka alle kuuluvat vastuullisuuden 3 osa-aluetta (sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristövastuu). Koska urheilu ja liikunta koskettaa valtavaa määrää ihmisiä, sosiaalinen vastuu on, ja tulisi olla, vastuullisuuden ytimessä.
Jotta vastuullisuus ei jää ylätason puheeksi, on tärkeää konkretisoida mitä vastuullisuus käytännössä tarkoittaa. Sosiaalisen vastuun perustana on ihmisoikeusvastuu. Tällöin on ymmärrettävä ihmisoikeusnormeja. Ihmisoikeusnormeja ja -vastuuta läpileikkaavat ja alleviivaavat tasavertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteet. Suomessa näitä periaatteita on täsmennetty mm. perustuslaissa, tasa-arvolaissa ja yhdenvertaisuuslaissa.
Vastuullisuuden lähtökohta on, että kaikessa toiminnassa noudatetaan minimissään kansallista lainsäädäntöä. Aitoa vastuullisuutta on se, että noudatetaan lakeja, mutta toimitaan lakien vaatimuksia vastuullisemmin (tälle kriteerit löytyvät kv. vastuullisuuslinjauksista, ml. ihmisoikeusnormeista).
Suomessa vastuullisuuden minimilähtökohdan toteuttaminen tarkoittaa siis mm. tasa-arvolain vaatimusten noudattamista. OK:n vastuullisuuslinjauksissa (ml. vastuullisuusohjelmassa) ei näy tämä tärkeä lähtökohta (lainsäädännön vaatimusten toteuttaminen miniminä). Lainsäädännön noudattamisen merkitys hämärtyy. Se pitää olla näkyvää vastuullisuuspuheessa.
Suomen tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki myös edellyttävät tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden aktiivista edistämistä mm. kaikissa työpaikoissa. Jos työyhteisössä on säännöllisesti vähintään 30 työntekijää, laki vaatii erityisen tasa-arvosuunnitelman ja yhdenvertaisuussuunnitelman laatimista.
Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on ollut kansainvälisessä urheiluliikkeessä aktiivista Brightonin konferenssista 1994 alkaen. Suomalaisilla on ollut tässä työssä aktiivinen rooli ja työmme on myös KOKn toimesta palkittu.
Suomessa kehitys on ollut viime vuosien aikana varsin epätasaista. Organisaatiotasolla sukupuolten tasa-arvotyö on haluttu häivyttää tai jopa tehdä näkymättömäksi korostamalla vastuullisuuden teemaa. Tasa-arvotyön takapakki on selkeä. Pelkät ulkopuolisin varoin tehdyt johtamiskoulutukset eivät riitä aidon sukupuolten tasa-arvontyön toteutuksessa.
Tarvitaan selkeästi resursseja ja sukupuolitietoisuuden osaamiseen lisäämistä ja koulutusta. Naisten verkostoitumisen tukemista tarvitaan. Vapaaehtoisuuteen perustuva LiikunNaisten-verkosto on ollut toimiva ja koonnut laajat joukot kansalaisliikkeen ympärille.
Tasa-arvon ja johtamisen laadullinen edistäminen ja tukeminen on tärkeää. Ei riitä, että numeraalisesti on yhtä monta miestä ja naista osallistujina. On nähtävä todellisuuden verhon taakse. Millainen on johtamisen ilmapiiri, miten naisten ja tyttöjen toimintaa tuetaan päätöksin, puhein ja resurssein.
Niin kauan kuin aktiiviset naiset joutuvat kamppailemaan urheilujärjestöissä ”näkymättömiä tuulimyllyjä ja epäaitoa johtamista vastaan”, jossa minimitaso hädin tuskin täytetään, ei aito sukupuolten tasa-arvo edisty. Takapakit vievät uskottavuuden ja luottamus joutuu koetukselle myös kansainvälisesti. Osaavien ja kokeneiden tasa-arvon osaajien tulee edustaa Suomea.
Nyt tarvitaan strategiatason erityistoimenpiteitä. Olen vakuuttunut, että naiset ovat valmiita auttamaan luottamuksen rakentamiseksi uudelleen. Osaamisen tason nostaminen on välttämätöntä.