Naisjärjestöjen Keskusliitto kiittää Ulkoministeriötä mahdollisuudesta lausua asiasta. Liiton tehtävänä on naisten oikeuksien, sukupuolten tasa-arvon ja naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien edistäminen, ja liitto lausuu sopimuksen toimeenpanosta relevanteilta osin tästä näkökulmasta.
Ihmiskaupan sukupuolittuneisuudesta ilmiönä ja oikeussuojan yhtäläisestä saatavuudesta
Vastauksena kysymyksiin 5.5, 11.1 ja 11.2.
Ihmiskauppa on sukupuolittunut ilmiö. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä ihmiskauppa on eniten raportoitu ihmiskaupan muoto niin maailmanlaajuisesti kuin Euroopan Unionin alueella, ja suurin osa seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja avioliittoon pakottamiseen liittyvän ihmiskaupan uhreista on naisia ja tyttöjä (EU:ssa 95 %). Eurooppaan suuntautuvassa ja Euroopassa tapahtuvasta ihmiskaupasta valtaosa liittyy prostituutioon ja muuhun kaupalliseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Sukupuolten välinen epätasa-arvo, köyhyys ja huono-osaisuus sekä päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat tai aiemmin koettu seksuaalinen hyväksikäyttö voivat altistaa naiset ja tytöt hyväksikäytölle prostituutioon.1
Ihmiskauppapykälän tunnusmerkistö on haastava myös niille viranomaisille, jotka ovat tutkineet ihmiskauppatapauksia. Venla Rothin väitöstutkimuksen mukaan ihmiskauppa on määritelty laajasti ja monitulkintaisesti, mutta sääntelyn soveltaminen ja tulkinta on toisaalta suppeaa, minkä johdosta suurin osa ihmiskaupan uhreista jää Suomessa tunnistamatta.2 Rikosprosessit kestävät usein vuosia ja ovat ihmiskaupan uhreille usein kestämättömiä.
Naiset muodostavat huomattavan osan uhreista Suomen ihmiskaupan auttamisjärjestelmässä. Seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuneita tunnistetaan auttamisjärjestelmässä koko ajan enemmän. Auttamisjärjestelmän asiakkaaksi tuli alkuvuonna 2022 yhteensä 165 uutta asiakasta, joista naisia ja tyttöjä oli 61 %. Pakkoavioliitto oli hyväksikäyttötarkoituksena 27 prosentissa tapauksista ja seksuaalinen hyväksikäyttö 26 prosentissa tapauksista.3 Kaikista auttamisjärjestelmässä olevista henkilöistä naisia oli 565 henkilöä eli 60 %. Seksuaalinen hyväksikäyttö oli hyväksikäyttötarkoituksena 31 %:ssa tapauksista ja pakkoavioliitto 21 %:ssa.4
Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan monilla naisilla seksuaaliseen väkivaltaan liittynyt hyväksikäyttö oli ollut pitkäkestoista, kun naiset oli pakotettu toimimaan prostituutiossa. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston yhteydessä toimiva ihmiskaupparaportoija on toistuvasti huomauttanut, että erityisesti seksuaaliseen hyväksikäyttöön linkittyvää ihmiskauppaa tunnistetaan heikosti Suomessa.5 Vastikkeellisen seksin parissa työskentelevien tukemiseen keskittyneen Pro-tukipisteen asiakkaista noin 20 tunnistetaan vuosittain ihmiskaupan uhreiksi. Aiemmin suurin osa oli joutunut ihmiskaupan uhriksi ulkomailla ja sen jälkeen tullut Suomeen, mutta nykyään valtaosa on joutunut uhriksi Suomessa.6 Tämän perusteella seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa jää tunnistamatta ja virallisten järjestelmien ja oikeusprosessien ulkopuolelle Suomessa.
Ihmiskaupparaportoijan vuonna 2021 julkaisema tutkimus osoitti, että vuonna 2006 toteutetun ulkomaalaislain uudistuksen tavoite suojella ihmiskaupan uhreja aikaisempaa tehokkaammin ei ole toteutunut. Tutkijoiden mukaan Maahanmuuttoviraston soveltamiskäytännössä kynnys tulkita ihmiskaupan uhrin olevan erityisen haavoittuvassa asemassa on hyvin korkealla, eikä ihmiskaupan uhri ole yleensä saanut oleskelulupaa tällä perusteella. Tutkimuksen perusteella kävi ilmi, ettei haavoittuvuusarviointi ollut yhdenmukaista, vaan samankaltaisissa olosuhteissa osa sai myönteisen ja osa kielteisen päätöksen. Oleskeluluvan saaminen ihmiskaupan uhrina oli yleisempää yksilöllisen inhimillisen syyn perusteella kuin ihmiskaupan uhria koskevan erityissäännöksen perusteella. Tutkijat suosittavatkin ulkomaalaislain muuttamista siten, että laista poistettaisiin edellytys erityisen haavoittuvasta asemasta.7 Naisjärjestöjen Keskusliitto on kannattanut muutosta.
Tutkimuksen mukaan tilapäisellä oleskeluluvalla ihmiskaupan uhri ei ole aina saanut oleskella Suomessa koko sitä aikaa, kun rikosprosessi on vireillä. Joissakin tapauksissa ihmiskaupan uhri on saanut kielteisen päätöksen, kun ihmiskaupparikosta ei ole pystytty selvittämään tai viemään rikosprosessissa eteenpäin. Tutkijoiden mukaan tällainen oikeustila ei kannusta ihmiskaupan uhreja tekemään rikosilmoituksia heihin kohdistuvasta hyväksikäytöstä.
Suomessa ilman laillista oleskeluoikeutta oleskelevien eli niin sanottujen paperittomien henkilöiden on arvioitu olevan erityisen alttiita monenlaiselle hyväksikäytölle. Erityistä haavoittuvuutta aiheuttavat tekijät, kuten paperittomuus, johtavat siihen, ettei näiden naisten ja tyttöjen tuen tarpeiden pitkäkestoisuutta tunnisteta lainkaan. Esimerkiksi kunniaan liittyvää väkivaltaa kokeneiden väkivallan uhka voi jatkua pitkään ja taustalla on usein pitkäkestoista ja monimuotoista henkistä ja fyysistä väkivaltaa sekä mahdollisesti avioliittoon pakottamista.9
Prostituution kysyntää vähentämällä voidaan vähentää myös seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa. Ihmiskaupparaportoijana toimiva yhdenvertaisuusvaltuutettu on suositellut seksin oston täyskriminalisointia. Suomen osittainen seksinostokielto, jossa seksin ostaminen on kielletty alaikäisiltä sekä parituksen ja ihmiskaupan uhreilta, ei ole ollut riittävä väline prostituution ja ihmiskaupan kysynnän vähentämiseksi. Tutkimusten mukaan kriminalisointi vähentää seksin ostamista ja prostituution kysyntää. Samalla on tärkeää, että seksin myyjiä ei rangaista, koska se heikentää prostituutiossa olevien ihmisten asemaa.10
Ihmiskaupan vastaisen työn koordinaatiosta ja lainsäädännöstä
Vastauksena kysymyksiin 7.1, 9.1, 12. ja 13.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on huomauttanut, että Suomi ei kaikilta osin täytä sitovia kansainvälisiä sopimusvelvoitteitaan koskien ihmiskaupan uhreja, eikä nykyinen lainsäädäntö riitä suojelemaan heitä.11 Pääministeri Marinin hallitusohjelmassa on monia ihmiskaupan vastaiseen työhön liittyviä kirjauksia, joista kaikki eivät kuitenkaan ole toteutuneet. Ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattorin tehtävän perustaminen on ollut merkittävä askel ihmiskaupan vastaisen työn kehittämisessä. Koordinaattorin ja koko tiimin vakinainen toiminta ja sen riittävät henkilöresurssit on turvattava pysyvästi ja ylihallituskautisesti. Ihmiskaupan vastaisen toimintaohjelman toimeenpanoon on niin ikään varattava riittävät resurssit. Ihmiskaupan uhrien auttamista koskeva erillislaki tulisi säätää mahdollisimman pian. Poliisin ihmiskauppatutkintaryhmän työ on vakinaistettava siten, että sen työssä ihmiskaupparikosten paljastamisessa painotetaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa riittävällä tavalla.
Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän mukaan pakkoavioliittoon saatettuja henkilöitä otettiin vuonna 2021 asiakkaaksi huomattavasti edellisvuosia enemmän 63 henkilöä, joista lähes kolmasosa oli joutunut hyväksikäytetyksi Suomessa.12 Tiedossa ei kuitenkaan ole yhtään tapausta, jossa olisi annettu tuomio avioliittoon pakottamisesta. Tuntematon tulevaisuus -selvityksen mukaan aineistosta heijastuu viranomaisten epätietoisuus siitä, millaisesta toiminnasta täytyy olla kyse, jotta pakkoavioliitto voisi olla ihmiskauppaa.13 Voimassa olevan lain mukaan avioliittoon pakottaminen on rangaistavaa ihmiskauppana, törkeänä ihmiskauppana tai pakottamisena. Nykyinen lainsäädäntö ei kuitenkaan sovellu kaikkiin pakkoavioliittoihin. Rikoslain ihmiskauppapykälien soveltaminen pakkoavioliittotapauksiin on haasteellista, eikä tuomioita juuri ole, vaikka tapauksia on ollut esitutkinnassa viime vuosina.14 Tilannetta olisi mahdollista selkeyttää säätämällä pakkoavioliitot rangaistaviksi erillisellä rikoslain pykälällä sekä mahdollistamalla pakkoavioliittojen mitätöinti.
Ihmiskaupan uhrien auttaminen ja rikosprosessi on tällä hetkellä lainsäädännön ja sen soveltamisen kautta sidottu yhteen tavalla, joka on ongelmallista Suomea sitovan kansainvälisen ja EU-oikeuden valossa. Uhri saatetaan poistaa auttamisjärjestelmästä, jos esitutkinta päätetään aloittaa ihmiskauppanimikkeen sijaan rinnakkaisella rikosnimikkeellä, vaikka tuen tarve voi olla yhtäläinen. Viimeistään esitutkinnan lopettaminen, syyttämättäjättämispäätös tai syytteen nostaminen toisella rikosnimikkeellä päättävät tukijärjestelmän asiakkuuden riippumatta avun tarpeen jatkumisesta. Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin selvitys nosti esiin isona ongelmana ihmiskaupan uhrien auttamistyön ja rikosprosessin yhteyden. Selvityksen mukaan auttamisen rikosprosessikytkös näyttää vahvistuneen vuonna 2015 voimaan tulleiden lainmuutosten myötä. Lisäksi selvitys piti ongelmallisen sitä, että viralliset tukitoimet ovat alueellisesti epätasaisia ja, että kuntapalveluissa ihmiskaupan erityispiirteitä- ja tarpeita tunnistettavan huonosti. Osaaminen koskien vastaanottolain soveltamista vaihtelee kunnittain. Suuri osa selvityksessä haastatelluista rikosoikeusjärjestelmän toimijoista katsoi, että auttamisjärjestelmän tulisi voida auttaa ihmiskaupan uhreja riippumatta siitä, onko uhri valmis osallistumaan rikosprosessiin.15 Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä tulisi irrottaa kokonaan rikosprosessista, ja avun saamisen tulee riippua ennen kaikkea uhrin kokemuksista ja tarpeista.
Seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksella tapahtuvan ihmiskaupan uhrien tunnistamista tulee tehostaa ja varmistaa, että ihmiskaupan uhrit saavat apua ja tukea riippumatta oikeusprosessista. Hyvinvointialueiden osaamista ihmiskaupan uhrien tunnistamisessa on parannettava. Tiedon ja tilastojen kerääminen ihmiskaupan uhreista niin hyväksikäytön muodon kuin sukupuolen perusteella eriteltynä on tärkeää ilmiön hahmottamiseksi. Tällä hetkellä tietoa ei kuitenkaan kerätä ihmiskaupan uhreista, jotka saavat tukea ja palveluita kuntien kautta ihmiskaupan auttamisjärjestelmän sijaan.
Tämänhetkinen käännytyspykälä seksuaalipalveluiden myymiseen liittyen vaikeuttaa ihmiskaupan uhriksi EU:n ulkopuolelta tulevien ihmisten asemaa. Vaikka Euroopan neuvoston ihmiskauppasopimus sallii yhteyden rikosprosessiin silloin, kun uhrilla ei ole oleskelulupaa, ei uhripalveluiden tarjoamista saa Istanbulin sopimuksen mukaan liittää uhrin halukkuuteen saattaa tekijä syytteeseen tai todistaa häntä vastaan. Sopimus ei erottele uhreja sen perusteella, onko heillä oikeus olla maassa vai ei.16
Suurin osa turvapaikkaa hakevista ihmiskaupan uhreista majoitetaan vastaanottokeskuksiin, vaikka ne eivät ole traumatisoituneelle ihmiskaupan naisuhrille lähes koskaan turvalliseksi koettu vaihtoehto. Ammatillisia turvallisen tuetun asumisen muotoja ei ole kuin niille uhreille, joihin on kohdistunut myös lähisuhdeväkivaltaa. Ihmiskaupan uhrien mahdollisuus saada kriisiapua turvakodista toteutuu huonosti, ja paperittomille naisille turvakotijärjestelmä saattaa olla entuudestaan tuntematon. THL:n selvitys ihmiskaupan uhrien turvallisesta ja tuetusta asumisesta tunnisti asumispalveluita ja asumista koskevia puutteita, jotka eivät koskeneet ainoastaan ihmiskaupan uhreja. Selvityksen perusteella myös ihmiskaupan uhrin tämänhetkinen määritelmä ja tunnistamismenettely ovat ongelmallisia ja näyttäytyvät jopa rakenteellisena väkivaltana. Palvelujen saatavuuden tulisikin perustua henkilön tarpeeseen oleskelustatuksesta riippumatta.18 Ihmiskaupan uhrien turvallinen ja tuettu asuminen on taattava valtakunnallisesti, tarvittaessa turvakodeissa.
Lapsiin kohdistuvasta ihmiskaupasta tehtiin ensimmäinen, laajamittainen selvitys alkuvuodesta 2019. Selvitys paljasti, että Suomessa jää runsaasti lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa ihmiskauppaa tunnistamatta ja se painotti, että rikosoikeusjärjestelmän toimijoiden ymmärrystä lapsiin kohdistuvasta ihmiskaupasta tulee parantaa. Selvitys toi esille, että uhreissa on paljon kantasuomalaisia, vaikka ihmiskauppaa usein ajatellaan ennen kaikkea maahanmuuttokysymyksenä.19
Järjestöt ovat monelle uhrille ainoa paikka saada matalan kynnyksen apua. Tällä hetkellä järjestöillä ei kuitenkaan ole muodollista roolia ihmiskaupan uhrien auttajana, kuten niillä monissa muissa maissa on. Tuntematon tulevaisuus -selvityksessä suositeltiin kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten parantamista. Tällä hetkellä ihmiskaupan uhreja auttavien järjestöjen tunnistamista ihmiskaupan uhreista vain noin puolet haluaa esimerkiksi rikosprosessiyhteyden ja seurausten pelossa hakea apua viranomaisilta.20
Naisjärjestöjen Keskusliitto – Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry
Saara-Sofia Sirén Terhi Heinilä
puheenjohtaja pääsihteeri
Lisätietoja:
Merja Kähkönen, vaikuttamisen ja kansainvälisten asioiden asiantuntija, Naisjärjestöjen Keskusliitto, puh. 050 546 6688, [email protected]
Naisjärjestöjen Keskusliitto – Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry on vuonna 1911 perustettu sukupuolten tasa-arvoa edistävien naisjärjestöjen kattojärjestö, johon kuuluu 72 jäsenjärjestöä ja yhteensä noin 400 000 jäsentä. Naisjärjestöjen Keskusliiton tavoitteena on naisten aseman, sukupuolten tasa-arvon ja tyttöjen ja naisten oikeuksien edistäminen.