Vuoden 2008 talouskriisiin jälkeen Euroopan unioni suositteli jäsenmaille talouskuria, ja leikkaukset vesittivät sukupuolten tasa-arvoa. Koronakriisiin on toistaiseksi vastattu toisin. Sekä EU että jäsenmaat ovat käyttäneet miljardeja euroja talouden elvyttämiseen.
Kuten talouskuri, myös elvytys on tasa-arvokysymys. Perinteisesti elvytystoimet ovat kohdentuneet miesvaltaisille aloille, kuten rakentamiseen. Sukupuolten tasa-arvoa ja taloutta tukevat investoinnit sosiaaliseen infrastruktuuriin – hoivapalveluihin, varhaiskasvatuksen ja koulutukseen – ovat jääneet teiden, rautateiden ja laajakaistan kaltaisen fyysisen infrastruktuurin jalkoihin. Sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden rooli talouden elpymisessä on sivuutettu.
Suomessa koronakriisiä seuranneet elvytys- ja jälleenrakennustoimet ovat kohdentuneet yritysten tukemiseen, liikenneinfrastruktuuriin, tutkimukseen ja kehitykseen, koulutukseen ja osaamiseen sekä perheiden, lasten ja nuorten tukemiseen. Kansallinen koronajälleenrakennus ei ole ollut erityisen tasa-arvotietoista. Tasa-arvonäkökulmat ovat puuttuneet päätöksenteosta, kohdennettuja toimia tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen on ollut vähän ja sukupuolten tasa-arvolle tärkeät hoivainvestoinnit ovat jääneet pieniksi.
EU:n elpymisrahoista käydyissä julkisissa ja poliittisissa keskusteluissa tasa-arvo on jäänyt alaviitteeksi.
Suomessa elvytetään tällä hetkellä myös EU-varoin. EU:n elpymis- ja palautumistukivälineestä kanavoidaan tulevien vuosien aikana yli kaksi miljardia euroa taloutta elvyttäviin hankkeisiin. EU:n elpymisrahoista käydyissä julkisissa ja poliittisissa keskusteluissa tasa-arvo on jäänyt alaviitteeksi. Tässä kirjoituksessa analysoin Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelmaa, tuttavallisemmin Kestävän kasvun ohjelmaa, sukupuli- ja tasa-arvonäkökulmasta ja pohdin, mitä suunnitelma kertoo talouspolitiikan ja tasa-arvon suhteesta ja sen muutoksista.
EU vaatii jäsenmailta tasa-arvoanalyysia
EU:n historiallinen 750 miljardin euron elpymisväline keskittyy vihreään ja digitaaliseen siirtymään, mutta huomioi jossain määrin myös tasa-arvonäkökulmat. Rahat kanavoidaan jäsenmaille rahoitusohjelmien kautta, joista merkittävin on Elpymis- ja palautusmistukiväline (RRF). Yksi välineen tarkoituksista on kriisin sosiaalisten ja taloudellisten, etenkin naisiin kohdistuvien vaikutusten lieventäminen. Myös hoivainfrastruktuurin merkitys tasa-arvolle tunnistetaan.
Jäsenmaat ovat laatineet omat elpymis- ja palautumissuunnitelmansa, jotka ohjaavat EU-rahojen käyttöä. Suunnitelmissa tulee selvittää, kuinka suunnitelman toimenpiteet edistävät sukupuolten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä avata jäsenmaan tasa-arvotilannetta. Jäsenmailla ei kuitenkaan ole velvollisuutta kohdistaa rahaa sukupuolten tasa-arvon edistämiseen.
Päälleliimatut tasa-arvonäkökulmat Suomen suunnitelmassa
Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelma koostuu neljästä pilarista. Nämä ovat vihreä siirtymä, digitalisaatio, työllisyys ja uudelleenkoulutus ja sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuus.
Päällisin puolin sukupuolten tasa-arvo on läsnä. Yksi suunnitelman viidestä yleisestä tavoitteesta on tasa-arvon edistyminen. Suunnitelmassa pohditaan myös erillisissä osioissa sukupuolten tasa-arvon tilaa Suomessa sekä suunnitelman vaikutuksia tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Myös koronakriisin liittyvät hoivavajeet ja hoitohenkilökunnan kasvanut taakka huomioidaan – tosin ilman sukupuolinäkökulmaa. Tasa-arvosta puhutaan siis selvästi enemmän kuin kansallisten elvytystoimien yhteydessä.
Tarkempi tarkastelu paljastaa tasa-arvonäkökulmat päälleliimatuiksi. Linkki yleisen tasa-arvotavoitteen, tunnistettujen tasa-arvo-ongelmien sekä toimenpiteiden välillä jää ohueksi.
Yksikään suunnitelman 67 toimenpiteestä ei tähtää nimenomaan tasa-arvon edistämiseen. Moni toimenpide kohdistuu kuitenkin mies- tai naisvaltaisiin ryhmiin tai vaikuttaa muulla tavalla epäsuorasti sukupuolten tasa-arvoon. Laskelmieni mukaan tällaisia tasa-arvorelevantiksi luokiteltavia toimia on suunnitelmassa 366 miljoonan euron edestä (17,6 prosenttia kokonaisbudjetista).
Esimerkiksi naisvaltainen sote-henkilöstö ja valtaosin naisista koostuvat työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ovat työkyvyn ylläpitoon liittyvien toimenpiteiden (47 miljoonaa euroa) kohderyhmiä. Jatkuvan oppimisen uudistus (44 miljoonaa euroa) taas pyrkii nostamaan pelkän peruskoulun varassa olevien (valtaosin miesten) koulutustasoa, ja siinä on myös segregaation purkuun liittyviä mahdollisuuksia. Myös hoivatakuun noudattamiseen ja koronakriisin aiheuttamien hoivavajeiden paikkaamiseen liittyvät toimenpiteet (yht. 260 miljoonaa euroa) sekä yliopistojen aloituspaikkojen lisääminen, ml. hoiva-alalla (15 miljoonaa euroa) ovat tärkeitä tasa-arvolle.
Näiltä tasa-arvorelevanteilta toimilta puuttuvat kuitenkin selkeät tasa-arvotavoitteet. Esimerkiksi jatkuvan koulutuksen uudistuksella olisi voitu pyrkiä suoremmin segregaation purkamiseen. Uudistuksella olisi esimerkiksi voitu kohdennetusti edistää naisten uudelleenkouluttautumista teknisille aloille, joille suunnitelman vihreään ja digitaaliseen siirtymään liittyvät investoinnit kohdistuvat.
Sukupuolistunut väkivalta puolestaan sivuutetaan täysin, vaikka kyseessä on yksi Suomen merkittävimmistä tasa-arvo-ongelmista, jota koronakriisi on todennäköisesti entisestään pahentanut.
Näyttääkin siltä, etteivät kansalliset tasa-arvotavoitteet ja -ongelmat ohjanneet elpymisuunnitelman tavoitteiden ja toimenpiteiden valintaa. Pikemminkin tasa-arvosta puhutaan ennalta määriteltyjen tavoitteiden ja toimenpiteiden ehdoilla. Tasa-arvonäkökulmien sisällyttäminen olemassa oleviin tavoitteisiin sen sijaan että niiden avulla uudistettaisiin tavoitteita on tyypillistä talouspoliittiselle päätöksenteolle.
Moninaiset syyt puutteiden taustalla
Miksi tasa-arvo ei ole vahvemmin mukana Suomen elpymissuunnitelmassa? Kyse on sekä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen yleisistä haasteista että talouspolitiikan erityisistä ongelmista.
Ensinnäkin tasa-arvo nousi agendalle liian myöhään. Siinä vaiheessa, kun Euroopan komissio vaati tasa-arvonäkökulmien huomiointia, painopisteiden ja toimenpiteiden pohdinta oli Suomessa jo pitkällä.
Lopuksi kyse on siitä, ettei tasa-arvoa nähdä talouspoliittisen elvytyksen yhteydessä tärkeänä tai edes sopivana teemana.
Toiseksi prosessin läpinäkymättömyys ja nopeus kavensivat tasa-arvotoimijoiden mahdollisuuksia vaikuttaa suunnitelman valmisteluun. Valtiolliset tasa-arvotoimijat eivät olleet aina tietoisia siitä, missä ja milloin päätöksiä tehdään. Vaikka sidosryhmäkuulemisiin osallistui satoja toimijoita, eivät naisjärjestöt olleet kutsuttujen listalla.
Myös suunnitelman tekninen ja ihmiset sivuuttava lähestymistapa hankaloitti sukupuolinäkökulmien sisällyttämistä suunnitelmaan. Toimenpiteet ovat isoja, systeemitason uudistuksia ja niitä tukevia investointeja. Silloinkin kun ne tulevat lähelle ihmistä, kuten työllisyyspalveluiden, työkyvyn tukemisen, jatkuvan oppimisen ja sote-palveluiden tapauksissa, kyse on prosessien ja järjestelmien parantamisesta pikemminkin kuin tiettyjen ihmisryhmien tarpeista ja eriarvoisuuteen puuttumisesta.
Lopuksi kyse on siitä, ettei tasa-arvoa nähdä talouspoliittisen elvytyksen yhteydessä tärkeänä tai edes sopivana teemana. Euroopan komission ja kansallisten tasa-arvotoimijoiden ansiosta tasa-arvonäkökulmat nousivat suunnitelmaan. Ne jäivät kuitenkin irralliseksi erityiskysymyksesi. Viranomaisvalmistelijat ja lopulliset päätökset tehnyt ministeriryhmä eivät pitäneet sukupuolten tasa-arvoa kohdennettujen toimien arvoisena tai olennaisena osana muiden toimenpiteiden suunnittelua.
Elpymissuunnitelman opetukset
Elpymissuunnitelman tapaus kertoo tasa-arvon ja talouspoliittisen päätöksenteon suhteesta ja siihen liittyvistä mahdollisuuksista ja haasteista.
EU-tason talouspolitiikassa tasa-arvonäkökulmat on alettu huomioida paremmin, ja tämä heijastuu kansalliselle tasolle. Elpymissuunnitelmaa valmisteltaessa valtionvarainministeriössä pohdittiin tasa-arvotilannetta ja tasa-arvovaikutuksia enemmän kuin kansallisten elvytystoimien tapauksessa. Tämä heijastuu toivottavasti tulevien talouspoliittisten päätösten valmisteluun.
Vaikka tasa-arvonäkökulmat toivotettiin tervetulleeksi elvytyksen suunnitteluun, jäivät ne yhä erillisiksi ja irrallisiksi. Tämä kertoo siitä, ettei sukupuolten tasa-arvon merkitystä talouden toiminnalle ja elpymiselle vielä ymmärretä.
Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelma oli mahdollisuus vahvistaa tiettyjä tasa-arvopolitikan osa-alueita, kuten väkivallan vastaista työtä tai segregaation purkua. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Myös sukupuolinäkökulman sisällyttäminen suunnitelman toimenpiteisiin jäi puolitiehen. Riippuen toteutetuista hankkeista, suunnitelmalla voi kuitenkin olla positiivisia vaikutuksia tasa-arvoon. Tasa-arvotoimijoiden on tärkeää seurata toimenpanoa ja pyrkiä vaikuttamaan rahojen käyttöön.
*Kirjoitus perustuu asiakirjojen analyysiin ja prosessia seuranneiden toimijoiden haastatteluihin*
Anna Elomäki on Tampereen yliopiston vanhempi tutkija, jonka tutkimus keskittyy talouden, tasa-arvon ja feministisen politiikan kytköksiin Suomessa ja EU-tasolla.
Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa tai edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.