Avaan iltapäivälehden, silmiini heittäytyy otsikko pinnalla olevasta naisartistista. Olen ennenkin nähnyt hänestä juttuja ja kuullut pari biisiä. Otsikossa kuitenkin lukee, kuinka tämä artisti on tällä ja tällä tavalla huonompi kuin tämä artisti. Artistit, joita vertaillaan toisiinsa, ovat kumpikin aivan eri tilanteissa ja tulevat ehkä eri lähtökohdista. Toinen on ollut alalla jo pitkään, tienaa enemmän ja tuntee alan ihmisiä. Vertailun toinen osapuoli on uusi tulokas ja noussut nopeasti pinnalle. Media unohtaa jokaisen mainitsemani seikan ja päättää häikäilemättömästi tehdä jutun. Naisten vertailu toisiinsa on meille luontevaa ja oletettua käyttäytymistä.
Kun puhutaan vertailusta, se on ihmisille tuttua. Vertailemme kouluarvosanoja, luonteita, kotejamme, tulojamme ja oikeastaan melkein mitä tahansa. Se on toisaalta hyvä, koska se voi auttaa meitä eteenpäin, kun voi verrata johonkin. Nykyään varsinkin globalisaation myötä ja eri teknologiavälineiden kautta, olemme voineet tehdä vertailua netissä. “Jymy kuvat Jennifer Lopezista, katso millainen hänen peppunsa oikeasti on”. Media on ottanut kuvan Lopezin Instagramista ja siihen viereen vertailun kohteeksi “todellisen” kuvan.
Meillä on tarve puhua naisesta omana kilpakumppaninaan tai toisten naisten pahimpana vihollisena. Toivomme, että naiset puhuvat toisistaan pahaa ja leimaavat toisensa huonoiksi tyypeiksi. Miehet pysyvät hyviksinä ja sellaisina, jotka eivät todellakaan hae draamaa. Samaan aikaan haluamme lukea juttuja siitä, kuinka Jennifer Lopez ei todellakaan näytä oikeasti hyvältä, ja että miten naisartistit ovat toistensa pahimpia uhkia.
Uskon, että se johtuu pelosta ja epävarmuudesta. Pelkäämme sitä, että joku on parempi. Ihmiset ovat saaneet naisesta leikkikalun mediaa varten, jota seksualisoida, verrata, paljastaa, nöyryyttää ja sen avulla saada lukijoita. Naisten taidot ja osaaminen sivuutetaan, ainoa mihin halutaan keskittyä, on heikkouksien löytäminen ja hänen vastakkain asettaminen muita naisia vastaan.
Vaadin, että emme vertailisi toisiamme tavalla, joka vahingoittaa meidän kehitystämme ja mahdollisuutta menestyä
Meidän pitäisi lukea mediaa järkevästi ja kyseenalaistaa jatkuvasti. Media on nykyään niin iso osa arkeamme, että emme edes tajua sitä. Jos noin iso valtakapula sotii monien muiden asioiden lisäksi naisia vastaan, olemme pulassa. Mediaan pääsevät käsiksi yhä nuoremmat ihmiset – lapset. Mitä se tekee omalle ajatusmaailmalle, kun kaikki mitä naisesta lukee, liittyy hänen ulkonäköönsä ja seksuaalisuuteensa. Jos media kirjoittaisi siitä, miten Sanna Marin on ensimmäinen pääministeri, joka on ollut pandemian keskellä tässä asemassa, voisi se olla paljon hedelmällisempää, kuin verrata häntä edellisiin miespääministereihin vain sen perusteella, miten hän herättää pukeutumisellaan liikaa huomiota.
Vaadin sitä, että emme vertailisi toisiamme sellaisella tavalla, joka vahingoittaa meidän omaa kehitystämme ja mahdollisuutta menestyä. Haluan, että näemme median läpi. Haluan, että tuomme esille sen, miten media epäonnistuu tukemaan sukupuolien epätasa-arvoa. Me luemme mediaa, me olemme syy miksi sen kaltaiset otsikot saavat niin paljon näkyvyyttä. Meidän täytyy tehdä päätös siitä mitä jätämme klikkaamatta. On meidän vastuullamme tänä päivänä olla heitä, jotka tekevät asialle jotain. Kirjoita lehdelle ja sano mitä ajattelet vahingoittavasta artikkelista, nosta asia esille someissasi, tee siitä “numero”. Tekemällä ja toimimalla näytämme, ettei se kuulu 2000-luvulle.
Eira-Maria Väätäinen
Kirjoittaja on nuori tasa-arvovaikuttaja
Plan Suomi ja Naisjärjestöjen Keskusliitto järjestävät Nuori tasa-arvovaikuttaja -koulutusohjelman toista kertaa syksyllä 2021. Koulutusohjelma tarjoaa nuorille ympäri Suomea mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan, edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä suunnitella ja toteuttaa oma tasa-arvoteko.
Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa tai edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.