Hyppää sisältöön

Palkkatasa-arvo ei toteudu ilman työelämän mahdollisuuksien tasa-arvoa

Aloitin työurani erittäin miesvaltaisella alalla, merillä ja merenkulkuun liittyvissä tehtävissä. Merikapteenin koulutuksen myötä työskentelin ensin päällystötehtävissä ja lopulta aluksen päällikkönä. Maihin jäätyäni työskentelin merenkulkuoppilaitoksen opettajana ja rehtorina. Merillä ollessani vain pieni osa ammatissani kohtaamistani kollegoista oli sukupuoleltaan naisia.

Merenkulku on esimerkki suomalaisten työmarkkinoiden poikkeuksellisen voimakkaasta segregaatiosta. Alan sukupuolijakauma on sitten minun aikojeni hieman tasoittunut, mutta edelleen nainen merikapteenina on sen verran harvinaista, että moni sen kyllä huomaa.
Työmarkkinoiden segregaatiota selitellään aivan liian usein sukupuolten erilaisilla kiinnostuksen kohteilla. Henkilökohtaisesti uskon, että sukupuoleen liittyvät kulttuuriset odotukset ja historialliset normit ohjaavat valintojamme voimakkaammin kuin osaamme ajatellakaan. Voimme puhua työntö- ja vetovoimatekijöistä. Segregaation määrittämät työntötekijät määrittelevät valintoja tiukemmin kuin yksilön henkilökohtaisesta kiinnostuksesta kumpuavat vetovoimatekijät.

Suomessa naiset kouluttautuvat ja työllistyvät edelleen niin sanotuille naisten aloille ja miehet vastaavasti miesten aloille. Naisten koulutustaso on miehiä korkeampi, mutta heidän suuntautumisensa kasvatus-, humanistisille, terveys- ja sosiaalialoille johtaa miehiä heikompaan palkkakehitykseen. Miesten aloja ovat esimerkiksi luonnontieteet, tekniikka ja teollisuus. Tähän ei sisältyisi kovin suurta yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta, jos alojen erilainen palkkauksellinen arvostus ei vaihtelisi vaan olisi yhdenmukainen. Tosiasia on edelleen, että siinä missä suomalainen mies ansaitsee euron, nainen saa vastineeksi vain 84,2 senttiä.

STTK laskee vuosittain Tilastokeskuksen tietojen perusteella päivän, jolloin naisten palkanmaksun katsotaan päättyvän. Tänä vuonna vietämme Naisten palkkapäivää 4.11. Laskelmamme perustuu kaikkien alojen kokoaikaisesta työstä maksettujen palkkojen eroon. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana palkkaero on kuroutunut tuskin ollenkaan, välillä ero on kääntynyt myös kasvuun. Tänä vuonna naisten ja miesten keskimääräisessä vuosipalkassa on 7600 euron ero. Koko työuran aikana naisten jäävät miehistä helposti parin omakotitalon hinnan verran jälkeen. Työuran jälkeen palkkaepätasa-arvo heijastuu edelleen eläkkeisiin. Eläkeläisköyhyys koskettaa erityisesti juuri naisia.

Segregaatio on vain yksi palkkaepätasa-arvoa selittävä tekijä. Myös saman alan sisällä naisten ansio- ja urakehitys jää jälkeen miehistä. Naiset etenevät urallaan miehiä harvemmin johtotehtäviin. Pörssiin listautuneiden yritysten johdossa lienee edelleen enemmän Juha-nimisiä miehiä kuin naisia. Palkkatasa-arvoa pitää edistää useilla erilaisilla, mutta samanaikaisesti vaikuttavilla keinoilla. Keinoja voivat olla esimerkiksi perhevapaauudistus ja naisille palkankorotusten yhteydessä maksettavat erillisen erät.

STTK on esittänyt myös palkkojen laajempaa avoimuutta siten, että työpaikkatasolla henkilöstön edustaja saisi edustamiensa työntekijöiden palkat eri osineen tietoonsa, jos työntekijä tämän hyväksyy. Myös EU-komissio on ryhtynyt työstämään palkka-avoimuusdirektiiviä. Suomessa noin joka kolmas työnantaja jättää lain vaatiman tasa-arvosuunnitelman ja siihen kuuluvan palkkakartoituksen tekemättä. Avoimuus edistäisi paikallista sopimista ja palkkakartoituksien laatimista, tekisi palkkasyrjintätilanteita näkyviksi ja helpottaisi siten perusteettomien palkkaerojen korjaamista työpaikkatasolla.

Olen joskus miettinyt, miltä oma työurani olisi näyttänyt, jos olisin syntynyt naiseksi. Tuskin luontevin tie koulutusta arvostavan duunariperheen tyttärelle olisi vienyt maailman merille. Vaikka sitten olisinkin härkäpäisesti puskenut tieni unelma-alalleni ja kouluttautunut merikapteeniksi, olisin tuskin päässyt jo työurani alkuvaiheessa ottamaan vastuuta aluksen päällikkönä. Tämä ajatusleikki auttaa näkemään työelämän eri sukupuolille tarjoamat mahdollisuudet hyvin erilaisessa valossa.

Pääsin itse työurallani todistamaan sukupuolten mahdollisuuksien tasa-arvoa vasta siirtyessäni töihin ay-liikkeeseen kaksikymmentä vuotta sitten. Ay-liikkeen toiminta on kautta historian perustunut työntekijöiden oikeuksien puolustamiseen, luottamukseen, neuvottelutaitoon, kyvykkyyteen edistää yhteisiä tavoitteita sekä ihmisten tasa-arvoon. Mikään näistä perusteista ei ole sukupuoleen sidottu. Oikeudenmukainen palkkaus on tuottavan työelämän perusedellytys ja se jos mikä on työntekijän arvostuksen osoitus. Tästä syystä palkkatasa-arvon saavuttaminen on yksi STTK:n tärkeimmistä tavoitteista.

Antti Palola
Kirjoittaja on STTK:n puheenjohtaja ja Tasa-arvoteoilla vaikuttavuutta -foorumin jäsen

Kuva: Liisa Valonen

Jaa somessa:

Tilaa uutiskirjeemme!

Kuulet uusimmat uutisemme 10 kertaa vuodessa.

Voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.

Lue kaikki uutiskirjeemme täältä.

Liity jäseneksi

Naisjärjestöjen Keskusliitto edistää sukupuolten tasa-arvoa ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksia yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa.

Liiton jäseniksi voivat liittyä valtakunnalliset ja muut rekisteröidyt yhdistykset.