Puolustusvoimilla on erityinen vastuu siitä, että jokainen asevelvollisuuden suorittanut ymmärtää tasa-arvon tärkeyden
Asevelvollisuuskomitea esitti marraskuussa julkaistussa mietinnössään, että naisten osallisuutta maanpuolustuksessa vahvistetaan aktiivisesti. Tämä edellyttää sitä, että kaikki voivat aidosti tuntea olevansa tervetulleita asepalvelukseen.
Viimeaikainen uutisointi on paljastanut Puolustusvoimista rakenteellisia tasa-arvo-ongelmia. Moni nainen on kokenut häirintää ja epäasiallista käyttäytymistä. Viime vuonna Helsingin Sanomat ja Yle uutisoivat puuttumattomuuden ja vaikenemisen kulttuurista, jolla ongelmia lakaistaan maton alle.
Puolustusvoimat on tehnyt tasa-arvotyötä jo pitkään. Vuonna 2017 se selvitti naisten ja miesten kokemuksia asepalveluksesta tasa-arvon näkökulmasta osana Naisjärjestöjen keskusliiton ja tasa-arvoasiain neuvottelukunnan Tasa-arvoteoilla vaikuttavuutta -hanketta. Varusnaisista 27 prosenttia oli kokenut sukupuolista häirintää, kun varusmiehistä luku oli seitsemän prosenttia.
Puolustusvoimat myönsi Me Naisten kyselyä kommentoidessaan (IS 5.1.2021), että eriarvoista kohtelua kokevat erityisesti naiset. Näyttää kuitenkin siltä, ettei tätä tunnisteta vakavaksi ongelmaksi. Puolustusvoimien pääesikunnan koulutusosaston sosiaalipäällikkö Hannu Maijanen totesi Helsingin Sanomissa (29.11.2021), että Puolustusvoimissa naisten kokema häirintä ei ole sen suurempaa kuin muualla yhteiskunnassa, jopa hieman vähäisempää.
Myös kriisinhallintajoukoissa on paljastunut naisten epäasiallista kohtelua. Tätä Maavoimien aiempi komentaja Petri Hulkko kommentoi Ylelle (1.10.2021) toteamalla, että ”varsinaisia raiskauksia tai vastaavia ei ole ollut”.
Kaikenlaisella seksuaalisella väkivallalla voi kuitenkin olla tuhoisia seurauksia. Tämän tunnistaminen on tärkeää Suomelle, joka korostaa tasa-arvoa ulkopolitiikassaan ja on sitoutunut kasvattamaan naisten osuutta kriisinhallinnassa. YK:n Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman tavoitteena on, että rauhanturvaajista 15 prosenttia olisi naisia vuoteen 2028 mennessä. Suomi pääsee nyt seitsemään prosenttiin.
Seksuaalinen häirintä ja häirintä sukupuolen perusteella ovat lain tarkoittamaa syrjintää. Valtiolla on velvollisuus sen lopettamiseen. Tähän sitovat perustuslaki, tasa-arvolaki ja kansainväliset sopimukset, kuten YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus. Puolustusvoimat ei voi väistää velvoitteitaan toteamalla, ettei häirintää tapahdu enempää kuin muuallakaan.
Naisten asepalveluksessa kohtaamalla epäasiallisella kohtelulla on kauaskantoiset vaikutukset. Armeijassa opitut asenteet siirtyvät mukana siviiliin ja sitä kautta koko yhteiskuntaan. Puolustusvoimilla on erityinen vastuu siitä, että jokainen asevelvollisuuden suorittanut ymmärtää tasa-arvon tärkeyden.
Palveluksen laadulla on merkitystä myös Puolustusvoimien oman toiminnan kannalta. Asepalveluksen suorittavat naiset ovat erittäin motivoituneita. Kaksi kolmesta naisesta osallistuu johtamiskoulutukseen. Osuus on paljon suurempi kuin miehillä. Silti henkilöstöstä 18,7 prosenttia ja upseeristosta vain kolme prosenttia on naisia.
Sukupuolten tasa-arvon vahvistaminen ja naisten määrän lisääminen maanpuolustuksessa vaativat rakenteiden ja toimintatapojen epäkohtien korjaamista Puolustusvoimissa.
Naisten kohtaamaan syrjintään ja häirintään on puututtava nykyistä tehokkaammin. Puolustusvoimien johdon on otettava täysi vastuu palveluksessa tapahtuvasta häirinnästä. Johtamisosaamista on kehitettävä asevelvollisuuskomitean esittämällä tavalla.
Kokonaisten rakenteiden on muututtava. Jokainen johtotehtävissä oleva on koulutettava tunnistamaan häirintä ja velvoitettava puuttumaan siihen tehokkaasti sekä edistämään omalla toiminnallaan näkyvästi sukupuolten välistä tasa-arvoa. Seksuaalisen häirinnän vähentäminen tulee ottaa osaksi Puolustusvoimien tulostavoitteita. Työtä tasa-arvon edistämiseksi on nyt tehostettava siten, että sillä on vaikutusta tuloksiin.
Saara-Sofia Sirén ja Terhi Heinilä
Sirén on Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtaja ja kansanedustaja (kok). Heinilä on Naisjärjestöjen Keskusliiton pääsihteeri.
Teksti on alunperin julkaistu Helsingin Sanomien vieraskynässä 19.2.2022.