Naisjärjestöjen panos kestävän kehityksen edistämiseen yhteiskunnassamme on ollut merkittävä. Tasa-arvon edelläkävijävaltiot ovat myös kestävän kehityksen edelläkävijöitä. Kestävä kehitys ja sen edistäminen on myös Naisjärjestöjen keskusliiton yksi tärkeistä osa-alueista.
Kestävän kehityksen peruspilarit – talous, ympäristö, sosiaalinen tasa-arvo, kulttuuri – ovat kaikille ainakin määritelminä tuttuja. Viime aikoina myös yhteiskunnallinen turvallisuus on usein liitetty kestävään kehitykseen. Ja viimeisten kuukausien aikana Euroopassa tämäkin näkökulma on tullut todeksi.
Agenda2030 sisältää määritelmän kestävälle kehitykselle: YK:n jäsenmaat sopivat vuonna 2015 kestävän kehityksen toimintaohjelmasta ja tavoitteista, jotka ohjaavat kestävän kehityksen edistämistä vuosina 2016–2030. Niiden pyrkimyksenä on poistaa äärimmäinen köyhyys maailmasta ja turvata hyvinvointi ympäristölle kestävällä tavalla. Toisin sanoen tavoitteena on saavuttaa tasa-arvoisempi maailma.
Pohjoismaissa ja keski-Euroopassa, jossa sukupuolten tasa-arvoa on edistetty jo vuosikymmeniä, myös ympäristöasiat, sosiaalinen tasa-arvo ja talous ovat paremmalla tasolla kuin muualla maailmassa. Keskeinen asia kestävän kehityksen edistämisessä yhteiskunnassa on myös hyvä koulutusjärjestelmä.
Koulutuksen järjestäjien eli kuntien pitäisi tarjota opettajille – ja erityisesti toisen asteen opettajille – kestävän kehityksen valmennusta sekä ajantasainen auditoitu materiaalipankki kestävän kehityksen globaaleista virtauksista ja innovaatioista eri toimialoilla.
Suomessa päiväkodeissa ja ala-asteella kestävä kehitys on osa päivittäistä toimintaa – näin ympäristöasiat, tasa-arvo ja kulttuuri tulevat tutuiksi lapsille jo varhaisessa vaiheessa. Ala-asteella opetussuunnitelmissa ja opetuksessa on hyvin toteutettu ikäluokille sopivaa kestävän kehityksen osaamisen laajentamista. Yläasteella aiheet ovat mukana opetussuunnitelmissa.
Yksi tärkeimpiä vaiheita nuorten elämässä on toisen asteen koulutus: lukiot ja ammattioppilaitokset ovat avainasemassa kestävän kehityksen sisäistämisessä kaikessa toiminnassa osana nuorten kasvua aikuisuutta kohti.
Toiseen asteen opettajat ovat paljon vartijoina: koulutuksen pitäisi sisältää viimeisin kestävän kehityksen tieto meiltä ja maailmalta sovellettuna eri oppiaineisiin. Olipa sitten kyse tasa-arvosta, ympäristöasioista tai talousasioista, tehtävä on hyvin haastava. Ja perusta kestävän kehityksen omaksumiseen kaikessa toiminnassa luodaan opiskelijoille toisen asteen opinnoissa.
Koulutuksen järjestäjien eli kuntien pitäisi tarjota opettajille – ja erityisesti toisen asteen opettajille – kestävän kehityksen valmennusta sekä ajantasainen auditoitu materiaalipankki kestävän kehityksen globaaleista virtauksista ja innovaatioista eri toimialoilla. Näin yhteiskunta takaisi oikean tiedon saatavuuden oppilaitoksille. Kestävän kehityksen tietotulva on valtava – ja kaikki julkaisut eivät suinkaan ole faktatarkistettuja – ja tiedon oikeellisuuden arviointi on hyvin haastavaa jopa keke-asiantuntijoille.
Olemme nyt globaalistikin suuren muutoksen edessä: kestävä kehitys tulee integroida kulttuuriseen muutokseen, jota positiivinen tulevaisuutemme tie edellyttää. Tasa-arvoinen yhteiskunta onnistuu parhaiten kestävän kehityksen jalkautuksessa kunhan oikean tiedon saanti on taattu ja koulutusjärjestelmä alusta loppuun saakka saa käyttöönsä faktatarkistettua tietoa.
Tuula Pohjola
TkT Tuula Pohjola on kestävän kehityksen asiantuntija ja kouluttaja. Tuula Pohjola on toista kautta NJKL:n hallituksessa Soroptimist International Finlandin edustajana ja toimii hallituksen varapuheenjohtajana.
Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa tai edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.