Arvoisa Päivälehden museon väki ja näyttelyvieraat,
Kun Tekla Hultin ja Maissi Erkko perustivat naiskagaalin yli sata vuotta sitten vastustamaan laittomia aselvollisuuskutsuntoja, oli kyseessä todellinen vastarintaliike. Naiset kuljettivat kiellettyjä lehtiä ja kirjoja hattujensa sisällä ja laukkujensa salataskuissa. Tekla Hultin totesikin, että kukaan kunniallinen kansalainen ei ylitä rajaa Tukholmasta Suomeen ilman kiellettyjä tavaroita. Naiset olivat aikansa radikaaleja ja uskoivat asiaansa.
Koska naiskagaalin jäsenet olivat vaikuttajanaisia, monet pyrkivät myötävaikuttamaan myös sukupuolten tasa-arvoon. Puheenjohtaja Dagmar Neoviuksesta tulikin yksi ensimmäisistä 19:sta kansanedustajanaisesta. Hän kannatti samapalkkaisuutta ja hahmotteli nykyisen lastensuojelulain pohjana olleen lain.
Yksi ensimmäisistä kansanedustajanaisista oli myös Naisjärjestöjen Keskusliiton ensimmäinen puheenjohtaja Aleksandra Gripenberg. Naiskagaali perustettiin 120 vuotta sitten, ja Naisjärjestöjen Keskusliiton historia on vain noin 10 vuotta lyhyempi. Ja ehkä naiskagaalin voi ajatella olleen eräänlainen naisjärjestö!
Sadassa vuodessa on tapahtunut paljon. Naiskagaalin ja Naisjärjestöjen Keskusliiton perustamisen aikaan naiset olivat puolisoidensa holhouksen alaisia. Äänioikeuden naiset saivat vasta muutama vuosi naiskagaalin perustamisen jälkeen. Sadan vuoden aikana naiset ovat kuitenkin saaneet mahdollisuuksia, joita ensimmäiset kansanedustajat eivät ehkä olisi osanneet kuvitella. Suomi on nähnyt naisten nousevan presidentiksi ja pääministeriksi, ja viime eduskuntavaaleissa naisia valittiin eduskuntaan 93. Nyt kampanjoimme sen puolesta, että seuraavissa vaaleissa eduskuntaan valittaisiin 100 naista.
Vaikka äänioikeus on saavutettu jo kauan sitten, ei tasa-arvo ole vielä täydellinen. En tiedä, olisiko Dagmar Neovius ensimmäisten naisten joukossa vuonna 1907 eduskuntaan astuessaan arvannut, että samapalkkaisuutta ei ole saavutettu vielä vuonna 2022. Naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen vakava ongelma. Tasa-arvo on ottanut takapakkia ympäri maailman erityisesti koronapandemian ja ihmisoikeuksia vastustavan anti-gender-liikkeen vuoksi.
Toisaalta edistystäkin on tapahtunut paljon. Alkuvuonna astuu voimaan uusi seksuaalirikoslaki, ja tasa-arvoisempien vanhempainvapaiden suhteen on otettu uusia askelia. Näitäkin uudistuksia ovat edistäneet sinnikkäästi juuri naisjärjestöt.
Vaikka ajat ovat muuttuneet, naiskagaali on meille esimerkkinä edelleen. Vastarintaa tarvitaan. Iranin, Afganistanin ja Ukrainan rohkeat naiset ovat aivan viime aikoina osoittaneet, että vastarinnalla on myös vaikutusta. Onkin tärkeää, että kaikki seisomme toistemme rinnalla näissä kamppailuissa tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista. Olemme koonneet syksyn aikana raporttia Afganistanin naistenoikeusaktivistien kokemuksista. Kokemukset ovat osoittaneet, että Afganistaniin jääneet aktivistit ovat joutuneet tekemään todellisen Fateman valinnan ja tekevät työtä lähes mahdottomissa olosuhteissa.
Naiset eivät ole vain ajaneet naisten ja lasten oikeuksia, vaan rakentaneet kaikille parempaa yhteiskuntaa. Epätasa-arvoa on vastustettu monin keinoin, ja niin kuin tämä näyttely osoittaa, joskus myös laittomin keinoin. Oman asian eteen on oltu valmiita uhraamaan paljon. Tekla, Maissi ja Dagmar tiesivät sen, minkä mekin tiedämme nyt: oikeudet ja tasa-arvo voidaan myös menettää. Siksi jatkamme työtä tasa-arvon eteen.
Kiitän lämpimästi Päivälehden museota mahdollisuudesta puhua teille tänään, ja toivotan näyttelylle menestystä!