Britannian korkein oikeus totesi 16.4.2025 tekemässään historiallisessa päätöksessään, että naisen oikeudellinen määritelmä perustuu biologiseen, henkilölle syntymässä määritettyyn sukupuoleen ja että sukupuolen käsite on binäärinen. Päätös ei poista transihmisten syrjintäsuojaa, mutta tarkoittaa käytännössä sitä, että jatkossa transnaisilla on Britanniassa erilainen suoja syrjintää vastaan kuin syntymässä naisiksi määritellyillä; transnainen ei voi väittää, että häntä syrjitään naisena, vaan hänen tulee vedota tasa-arvolain transsukupuolisia koskeviin säännöksiin. Päätös tarkoittaa myös sitä, että transnaiset on jatkossa mahdollista sulkea naisille tarkoitettujen tilojen ja prosessien, kuten wc-tilojen, urheiluseurojen ja työpaikkojen palkkakartoitusten ulkopuolelle, koska juridisesti määriteltynä he eivät enää ole naisia – huolimatta siitä, että he identifioituvat naisiksi ja elävät naisina.
Britanniassa vain ne transihmiset, joilla on niin kutsuttu GRC eli Gender Recognition Certificate on juridisesti tunnustettu todistuksen mukaisen sukupuolen edustajiksi. Todistuksella transnainen on voinut todistaa olevansa lain edessä nainen. Esimerkiksi The Equality and Human Rights Commission (EHRC), jonka lakisääteisenä tehtävänä Britanniassa on muun muassa ehkäistä laitonta syrjintää, on painottanut, että ne transnaiset, joilla on GRC ovat tasa-arvolain tarkoittamia naisia. Korkeimman oikeuden päätös vaikuttaa juridisessa mielessä vain siihen osaan transihmisistä, joilla on GRC. Päätöksen välilliset vaikutukset transihmisiin ovat kuitenkin sen välittömiä vaikutuksia laajakantoisemmat.
Korkein oikeus toteaa, ettei ”tuomioistuimen tehtävänä ole ratkaista sukupuolen määritelmää eikä määritellä sanan ’nainen’ merkitystä muutoin kuin silloin, kun sitä käytetään tasa-arvolain säännöksissä”. Tuomioistuin korostaa lisäksi, ettei sen rooliin kuulu politiikan tekeminen. Määritellessään naiseuden juridisesti tuomioistuin tulee kuitenkin haluamattaankin osallistuneeksi myös tuomioistuimen ulkopuolella sukupuolesta käytäviin määritelmäkeskusteluihin. Koska lakia ei sovelleta tyhjiössä ja koska asiat, joihin tuomioistuimen päätös vaikuttaa ovat poliittisia, osallistuu tuomioistuin päätöksellään vähintään välillisesti myös poliittisiin keskusteluihin. Näin ollen päätöksellä on vaikutusta tasa-arvolakia ja sen oikeudellista tulkintaa laajemmin – myös Britannian ulkopuolella. Ei tarvitse katsoa Eurooppaa tai Yhdysvaltoja kauemmas nähdäkseen, miten poliittisilla päätöksillä voidaan lähes yhdessä yössä poistaa transihmisten oikeudet ja jopa olemassaolo oikeudellisessa merkityksessä – vetoamalla siihen, että sukupuolia on vain kaksi. Ei siis ole yhdentekevää, määritelläänkö sukupuoli juridisesti binääriseksi ja vain syntymässä määritetyksi ominaisuudeksi ja miten määrittely vaikuttaa eri ihmisryhmien syrjintäsuojaan ja mahdollisuuksiin elää omana itsenään.
Vaikka Britannian korkeimman oikeuden sukupuolta koskeva määritelmä rajoittuu sukupuoleen merkityksessä ’sex’, ei sukupuoli ole vain biologiaa, eikä biologia niin yksioikoista kuin sukupuolta koskevissa keskusteluissa usein annetaan ymmärtää. Tämän osoittaa esimerkiksi intersukupuolisuus, jonka Britannian korkein oikeus vaikuttaa päätöksessään täysin sivuuttaneen. Sukupuoli on paitsi biologinen, myös sosiaalinen ja kulttuurinen kategoria, johon ladataan erilaisia oletuksia ja odotuksia jo syntymästä lähtien.
Viime aikoina vastustus sukupuolen sosiaalista rakentumista kohtaan on voimistunut, ja erityisesti anti-gender -toimijat näkevät sosiaalisen sukupuolen ja sukupuolen moninaisuuden ideologiana, joka uhkaa paitsi heteroseksuaalista avioliittoa ja perheinstituutiota myös lapsia ja jopa kansallista turvallisuutta. Anti-gender -toimijoiden tavoitteena on ”palauttaa” maailma kuvitteelliseen genderiä edeltäneeseen ”luonnolliseen” tilaan, jossa sukupuolia on kaksi ja ne ovat hierarkkisessa suhteessa toisiinsa. Vaikka korkeimman oikeuden tuomarit korostivat, ettei heidän päätöstään tule nähdä minkään osapuolen voittona, on vaarana, että ratkaisu toimii tahtomattaankin polttoaineena paitsi transihmisten myös syntymässä määritettyyn sukupuoleensa identifioituvien cis-naisten oikeuksia kyseenalaistaville ryhmille.
On myös paikallaan kysyä, mikä merkitys korkeimman oikeuden päätöksellä on eri ryhmien syrjintäsuojalle. Syrjintälainsäädäntöön erikoistunut Alex Benn huomauttaa, että sukupuolisyrjinnän tunnustaminen vain tapauksissa, joissa kyse on ”biologisesta” sukupuolesta, jättää ulkopuolelleen monia sellaisia sukupuolittamisen tapoja, joita yhteiskunnissa vallitsee – ja jotka oletettavasti ovat läsnä myös sukupuoleen perustuvassa syrjinnässä. Myös arvostettu feministinen teoreetikko Judith Butler (2024) korostaa, että oleellista on se, miten sukupuoleen liitetyt ennakkoluulot johtavat syrjintään ja argumentoi, että sukupuolisyrjinnän tunnistamisen ei tarvitse edellyttää yhteisesti hyväksyttyä sukupuolen määritelmää. Sukupuolisyrjintää koskevassa juridiikassa tulisi siis Butlerin mukaan pohtia sukupuolen ontologian sijaan sitä, miten sukupuolesta tehdyt oletukset ovat läsnä ja vaikuttavat syrjivään kohteluun.
Kun myös meillä Suomessa keskustelu naisen määritelmästä nousee aika ajoin esiin, on lopuksi hyvä muistuttaa, että transnaiset ja sukupuolen moninaisuuden huomioon ottava tasa-arvopolitikkaa ja feminismi eivät ole uhka cis-naisille tai naisten oikeuksille. Sen sijaan vaarana on, että nais- ja feministisen liikkeen jakautuminen edesauttaa anti-gender -toimijoiden tavoitteiden etenemistä. Koska naisten ja vähemmistöjen kohtaamat syrjinnän muodot ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa, voidaan oikeudet, jotka tänään poistetaan transnaisilta, huomenna poistaa myös cis-naisilta. Kun tarkastellaan historiaa, on juuri biologiaa käytetty tekosyynä naisten ulossulkemiselle monista yhteiskunnan toiminnoista, kuten poliittisesta päätöksenteosta, koulutuksesta, ammateista ja urheilusta.
Anniina Vainio
Kirjoittaja on Naisjärjestöjen Keskusliiton vaikuttamisen päällikkö ja Vastavoima anti-gender -liikkeelle verkoston koordinaattori.
Kuvaaja: Mari Waegelein