Latvia on aikeissa vetäytyä Istanbulin sopimuksesta. Istanbulin sopimus on ensimmäinen ja ainoa laaja-alainen Euroopan neuvoston yleissopimus, joka koskee naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä. 39 jäsenvaltiota on ratifioinut sopimuksen, joka velvoittaa sopimusvaltiot ehkäisemään ja torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, suojelemaan väkivallan uhreja sekä saattamaan tekijät vastuuseen teoistaan. Mikäli ehdotus hyväksytään torstain parlamenttiäänestyksessä, Latviasta tulisi ensimmäinen EU-jäsenmaa, joka luopuu tästä sopimuksesta.
European Women’s Lobbyn raportin (2021) mukaan Istanbulin sopimus on selkeästi vauhdittanut toimia naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan Euroopassa: raportissa käsitellyistä maista 61 prosenttia on tehostanut naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisia toimia, 65 prosenttia tehnyt parannuksia väkivallan tutkinnassa ja syytteeseenpanossa ja jopa 83 prosenttia parantanut väkivallan uhrien suojelua.
Turkin vetäytyminen sopimuksesta vuonna 2021 osoittaa konkreettisesti päätöksen vakavat seuraukset. Vetäytymisen jälkeisenä vuonna naissurmat lähes kaksinkertaistuivat Turkissa, ja sen jälkeen lähes 2 000 naista on tapettu tai kuollut epäselvissä olosuhteissa. Kehitys viestii selkeästi: kun Istanbulin sopimuksesta luovutaan, naisten henki ja turvallisuus ovat uhattuina. (WAVE Network Statement on Latvia’s Proposed Withdrawal from the Istanbul Convention)
Latviaan liittyvät perustelut ristiriitaisia
Latviassa sopimuksesta luopumisen puolustajat vetoavat kahteen keskeiseen argumenttiin: Istanbulin sopimuksen ei koeta vähentäneen väkivaltaa riittävästi, ja sopimuksen pelätään uhkaavan ”kansakunnan perustaa”, erityisesti sukupuolen moninaisuuden takia.
Keskusteluissa korostuu pelko ”vieraasta ideologiasta” sekä pyrkimys säilyttää perinteinen konservatiivinen yhteiskuntamalli. Väite sopimuksen hyödyttömyydestä ei kuitenkaan pidä paikkaansa vaan on tahallista väärien uhkakuvien luomista. Kansainvälisen anti-gender-liikehdinnän tarkoitus on viedä vaikuttavuus tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevilta yleis- ja ihmisoikeussopimuksilta. Latvian tilanne on malliesimerkki liikehdinnän toiminnasta, joka pyrkii vastustamaan pseudotieteellistä ”gender-ideologiaa” eli salaliittoa, joka johtaa sivilisaation tai kansakunnan perusarvojen tuhoutumiseen.
Istanbulin sopimus ratifioitiin Latviassa vasta kaksi vuotta sitten, mutta tänä aikana on saavutettu merkittäviä edistysaskeleita, kun väkivaltaa kokeneiden tukipalveluja on laajennettu, väkivallantekijöille on otettu käyttöön sähköinen valvonta ja rangaistuksia on tiukennettu.
Tasa-arvo ei ole pysyvä tila
Tasa-arvo vaatii jatkuvaa toimeenpanoa, rahoitusta ja puolustamista sekä Suomessa että Euroopassa. Myös Suomessa Istanbulin sopimuksen velvoitteet ovat edelleen kesken ja muun muassa turvakotipaikkoja tarvitaan vähintään kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna.
Latvian mahdollinen vetäytyminen Istanbulin sopimuksesta olisi ennakkotapaus, joka voi rohkaista muitakin maita samaan suuntaan. Se asettaisi naisten hengen ja oikeudet entistä suurempaan vaaraan Euroopassa sekä kyseenalaistaisi koko EU:n sopimusperustaista pohjaa. Ihmisoikeus- ja muut kansainväliset sopimukset suojaavat kaikkia päättäjien mielivallalta, ja Suomen kaltaisen pienen valtion etu on järjestelmä, jossa noudatetaan yhdessä sovittuja sääntöjä, eikä vahvemman oikeutta.
Lisätietoja:
Vaikuttamisen asiantuntija Katri Jalonen
0105829667, katri.jalonen@naisjarjestot.fi