Vuoden 2026 tammikuun lopussa monen käsitys maailman johtajista muuttui, kun Yhdysvaltain oikeusministeriö julkaisi valtavan määrän Epstein-asiakirjoja. Tuomittuun seksuaalirikolliseen Jeffrey Epsteiniin liittyvässä tietoaineistossa on kolme miljoonaa sivua viestejä, kuvia, videoita ja tutkintamateriaalia, jotka vahvasti sensuroituinakin jättävät lukijalle epätodellisen, pahoinvoivan ja vihaisen olon. Tapauksen kammottavuutta lisää se, että Epsteinin lähipiirissä oli kansainvälistä eliittiä yritysjohtajista poliitikkoihin ja akateemisen maailman huipuista kuninkaallisiin – eivätkä he katkaisseet välejä tähän senkään jälkeen, kun mies oli jo tuomittu seksuaalirikoksista.
Ilman taustatietoja tai lukuohjetta julkaistuissa dokumenteissa on pahaenteinen tunnelma, niissäkin, joissa ei varsinaisesti näy mitään raskauttavaa. Mustan neliön, jolla uhrin henkilöllisyys on pyritty suojaamaan, alareunasta pilkistävät teinin hoikat sääret, ja näennäisen arkipäiväisistä sähköposteista välittyy tuntu siitä, että niiden ilmauksiin kätkeytyy jotain synkempää. Asiakirjojen sisältö ei kuitenkaan järkytä vain siksi, että se käsittelee vakavia rikoksia ja eliitin läheisiä suhteita tuomitun seksuaalirikollisen kanssa. Aineisto menee ihon alle, sillä siinä on jotain tuttua. Se sopii yhteen niiden aavistusten, pelkojen ja kokemusten kanssa, joita naisilla on miehistä.
Kauhuelokuvien seksuaalisesti aktiiviset tai ”kapinalliset” tytöt kuolevat ensin, ja klassikkokirjallisuuden normeja rikkovat sankarittaret kohtaavat traagisen lopun. Tytöt ja naiset ovat yhteiskunnassamme sisäistäneet varoitukset liian varomattomasta käyttäytymisestä ja pukeutumisesta. Useimmilla on omakohtaista kokemusta ainakin siitä, miten ystävällisyys tai paljastava vaatetus tulkitaan flirttailuksi ja kutsuksi romanttiseen kanssakäymiseen. Tästä syystä Epsteinin toiminta järkyttää, mutta ei yllätä: se tuntuu näyttävän todeksi, mikä meitä voi pahimmillaan odottaa, jos ylitämme vapautemme rajat suhteessa miehiin. Tutulta tuntuu myös arkipäivän misogynia, joka asiakirjoissa kietoutuu naisvihan vakavimpiin ilmentymiin.
Naisvihan pyramidi käytännössä
Epsteinin tapaus osoittaa kirkkaasti todeksi teorian naisvihan pyramidista. Pyramidi on vertauskuva naisiin kohdistuvalle väkivallalle: sen perustan muodostavat naisten toiseuttaminen, vähättely ja vitsailu. Pyramidin huipulla – eettisesti sen pohjalla – ovat vakavimmat naisvihan ilmentymät raiskauksista murhiin. Epstein-asiakirjoihin sisältyvistä sähköposteista paljastuu sensuroituinakin pyramidin alin kerros. Niissä nainen on ennemminkin olento kuin ihminen. Keski-ikäiset ökyrikkaat miehet filosofoivat siitä, kuinka jumala on konstruktio, mutta söpöt tytöt todellisuutta. Keskustelukumppaneiksi naisista ei kuitenkaan ole. Sanojen takaa välkkyy uhrien esineellistäminen. Iän myötä tytöt menettävät söpöytensä ja sen myötä arvonsa.
Jeffrey Epstein ei toiminut tyhjiössä. Hänen ympärillään oli mahdollistajien joukko, jonka tuen ansiosta väkivalta sai jatkua vuosikymmeniä. Hänen rikoksensa rakentuivat pyramidin näennäisesti harmittomalle jalustalle, vitseille, esineellistämiselle ja sukupuolistereotypioille. Rikoksille loi pohjan ajattelutapa, jonka mukaan ”tytöt kypsyvät poikia aiemmin” ja miljonääreille on ihan ok ostaa seksiä heitä vuosikymmeniä nuoremmilta tytöiltä ilman analyysia vallasta tai kysymyksiä nuoren taustasta. Viesteistä esiin piirtyvä naiskuva on tympäisevän ja tuskastuttavan tunnistettava – ja siksi niin pelottava.
Tätä kirjoitettaessa Epstein-asiakirjat ovat vieneet vankilaan ainoastaan Epsteinin rikoskumppanin Ghislaine Maxwellin. Hän toki kuuluukin telkien taakse, mutta samalla on paljonpuhuvaa, että ainoa rikoksista tuomion saanut on nainen. Euroopassa asiakirjat ovat johtaneet muutamaan pidätykseen virka-aseman väärinkäyttöön liittyen, mutta USA:ssa hallinnon toimettomuus on ollut silmiinpistävää. Yhdysvaltain apulaisoikeusministeri Todd Blanche on jopa suoraan ilmoittanut, ettei aineistossa ole mitään sellaista, mikä voisi johtaa uusiin rikossyytteisiin.
Toivoa sopii, että Yhdysvalloissa turhautuminen yhteiskunnan joka tason läpäisevään naisvihaan kanavoituu sellaisella volyymillä ja voimalla, ettei vaatimuksia oikeuden toteutumisesta enää voi jättää huomiotta. Ehkä Epstein-tapauksen paineaallot lopulta saavat aikaan sen, että naisvihan ja vaikenemisen kulttuuri vihdoin murtuu.
Maria Tolvanen
Kirjoittaja on Naisjärjestöjen Keskusliiton hallinnon assistentti sekä piinkova feministi.