Lausunto työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksesta eduskunnalle 2026 (K 2/2026 vp) 

Naisjärjestöjen Keskusliitto (NJKL) kiittää mahdollisuudesta lausua yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksesta eduskunnalle. 

NJKL pitää kertomusta tärkeänä ja ajankohtaisena kokonaisarviona yhdenvertaisuuden sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa. Kertomus ei tarkastele syrjintää yksinomaan yksittäisinä oikeudenloukkauksina, vaan tuo esiin rakenteita, joissa oikeudet jäävät käytännössä toteutumatta. 

NJKL tarkastelee kertomusta erityisesti sukupuolten tasa-arvon, naisiin kohdistuvan väkivallan, työelämän syrjinnän, moniperustaisen syrjinnän sekä naisten ja vähemmistöjen osallisuuden näkökulmasta.

Naisjärjestöjen Keskusliiton keskeiset huomiot 

1. Naisiin kohdistuva väkivalta on yksi Suomen vakavimmista tasa-arvo- ja ihmisoikeusongelmista. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tavoin NJKL katsoo, ettei Istanbulin sopimuksen velvoitteita ole vieläkään toimeenpantu täysimääräisesti. 

2. Väkivallan riskinarvioinnista ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyn rakenteista tulee säätää lailla yhdenvertaisuusvaltuutetun suositusten mukaisesti.  

3. Syrjinnän uhrien oikeusturvaa on vahvistettava erityisesti työelämässä. Samalla tulee käynnistää tasa-arvolainsäädännön kokonaisuudistus ja vahvistaa tasa-arvovaltuutetun sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivaltuuksia.  

4. EU:n tasa-arvoelindirektiivi ja naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen direktiivi tulee toimeenpanna kunnianhimoisesti. 

5. Moniperustainen syrjintä kohdistuu erityisesti maahan muuttaneisiin naisiin, romaninaisiin, vammaisiin naisiin sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin henkilöihin. Lainsäädännön ja viranomaisjärjestelmän tulee tunnistaa nykyistä paremmin eri syrjintäperusteiden yhteisvaikutukset.  

6. Vihapuhe, naisviha ja anti-gender-liikehdintä heikentävät naisten, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä muiden vähemmistöjen turvallisuutta, osallisuutta ja mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. 

1. Oikeudet eivät toteudu käytännössä riittävästi 

NJKL yhtyy kertomuksen arvioon siitä, että yhdenvertaisuuden toteutumisessa on edelleen merkittäviä puutteita. Syrjinnän kielto on lainsäädännössä tunnustettu, mutta oikeuksien toteutuminen käytännössä on monille vaikeaa. Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden mahdollisuudet saada oikeutta jäävät usein riittämättömiksi. 

Kertomuksessa todetaan, että yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulleiden yhteydenottojen määrä on kasvanut. Tämä kertoo sekä valtuutetun tunnettuuden ja luottamuksen kasvusta että siitä, että matalan kynnyksen oikeussuojalle on kasvava tarve. 

NJKL pitää erityisen tärkeänä kertomuksen havaintoa siitä, että syrjinnän seuraamukset eivät kaikilta osin täytä EU-oikeuden edellyttämää tehokkaiden, oikeasuhtaisten ja varoittavien seuraamusten vaatimusta. Syrjinnän uhrin on nykyisin usein käytävä raskas ja taloudellisesti riskialtis oikeusprosessi saadakseen hyvitystä. Oikeussuojan on oltava käytännössä saavutettavaa myös niille, joiden taloudellinen, sosiaalinen tai oikeudellinen asema on heikompi. 

NJKL korostaa, että oikeussuojan vahvistaminen on myös tasa-arvokysymys. Sukupuoleen perustuva syrjintä, raskaus- ja perhevapaasyrjintä, seksuaalihäirintä sekä moniperustainen syrjintä jäävät edelleen liian usein ilmoittamatta, tutkimatta ja hyvittämättä. Oikeuksien toteutuminen ei saa riippua siitä, onko syrjinnän uhri valmis tai kykenevä kantamaan oikeudenkäynnin kuluriskin. 

2. Naisiin kohdistuva väkivalta ja Istanbulin sopimuksen toimeenpano 

NJKL pitää erittäin tärkeänä, että yhdenvertaisuusvaltuutettu tarkastelee kertomuksessaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ihmisoikeus-, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksenä. 

Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa poikkeuksellisen yleistä. Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan 57 prosenttia naisista Suomessa on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua elämänsä aikana. Joka kolmas nainen on kokenut väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppanin taholta. Lisäksi lähes yhdeksän kymmenestä naisesta on kokenut seksuaalihäirintää elämänsä aikana. 

Väkivalta on selvästi sukupuolittunutta. Pari- ja lähisuhdeväkivallan uhreista noin kolme neljäsosaa on naisia ja epäillyistä tekijöistä noin kolme neljäsosaa miehiä. Naiset kohtaavat miehiä useammin toistuvaa, vakavaa ja kontrolloivaa väkivaltaa omassa kodissaan ja läheisissä ihmissuhteissaan. 

Kuluvan vuoden kehitys on erityisen huolestuttava. Vuoden 2026 aikana on tapahtunut jo 11 naismurhaa, ja naisia on kuollut väkivallan seurauksena keskimäärin joka toinen viikko. Mikäli kehitys jatkuu nykyisellään, vuodesta voi muodostua yksi vakavimmista yli viiteentoista vuoteen. Samanaikaisesti pahoinpitelyn kohteeksi joutuneiden naisten määrä nousi korkeimmalle tasolle sitten vuoden 2009. 

Vaikka parisuhdeväkivaltaan kuolleiden naisten määrä väheni 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä 2010-luvulle, myönteinen kehitys on viime vuosina pysähtynyt. Entisten kumppanien tekemät henkirikokset ovat jopa lisääntyneet 2000-luvun alusta lähtien. Parisuhdeväkivaltaan kuolleiden määrä on Suomessa väkilukuun suhteutettuna korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Erityisen huolestuttavaa on, että useissa naismurhissa on taustalla jo pitkään jatkunutta väkivaltaa, uhkailua, vainoamista tai kontrollia. 

Kertomus osoittaa, että Suomi ei ole onnistunut torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kansainvälisten velvoitteidensa edellyttämällä tavalla. Yhdenvertaisuusvaltuutettu esittää eduskunnalle kolme keskeistä suositusta: väkivallan riskinarvioinnista on säädettävä laki, rakennelaki on säädettävä ja Istanbulin sopimuksen mukaiset raskauttavat seikat on otettava kattavammin osaksi rikoslakia. NJKL kannattaa vahvasti näitä suosituksia. 

NJKL pitää vakavana, että väkivallan riskinarviointi ei Suomessa vieläkään vastaa Istanbulin sopimuksen 51 artiklan velvoitteita. Uhrien turvallisuus ei saa riippua asuinpaikasta tai yksittäisen viranomaisen osaamisesta. Riskinarvioinnista tulee säätää lailla, ja sen tulee olla systemaattista, moniammatillista ja valtakunnallisesti yhdenmukaista. 

NJKL kannattaa yhdenvertaisuusvaltuutetun suositusta lähisuhdeväkivallan ehkäisytyön rakennelaista. Hyvinvointialueilla ei ole tällä hetkellä riittävän yhdenmukaisia rakenteita, vastuutahoja eikä palveluketjuja väkivallan ehkäisyyn ja uhrien tukemiseen. Rakennelaissa tulee säätää valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden tehtävistä sekä poikkihallinnollisesta yhteistyöstä lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi. Lailla tulee varmistaa, että jokaisella hyvinvointialueella on nimetty väkivaltatyön vastuutaho, moniammatillinen yhteistyörakenne ja toimiva palvelupolku. 

Väkivallan tunnistaminen peruspalveluissa on keskeinen osa Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa. NJKL pitää huolestuttavana, että lähisuhdeväkivaltaa tunnistetaan edelleen heikosti sosiaali- ja terveyspalveluissa, vaikka väkivaltaa kokeneet käyttävät palveluja usein runsaasti jo ennen väkivallan vakavoitumista. Väkivallan puheeksi ottaminen, tunnistaminen ja palveluohjaus tulee sisällyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteisiin, ammattilaisten koulutukseen ja hyvinvointialueiden suunnitelmiin. 

NJKL korostaa järjestöjen keskeistä roolia väkivallan vastaisessa työssä. Järjestöt tarjoavat matalan kynnyksen tukea, tavoittavat haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä ja täydentävät viranomaisjärjestelmää. Järjestöillä on merkittävää asiantuntemusta muun muassa väkivallan uhrien kokemuksista ja ihmisoikeusvelvoitteista, ja niiden asiantuntijuus on vaikuttanut merkittävästi väkivaltatyön kehittämiseen Suomessa. Järjestöjen rahoituksen heikentäminen vaarantaa väkivallan ehkäisyn, uhrien tuen ja Istanbulin sopimuksen toimeenpanon. Väkivaltatyötä ja väkivallan ehkäisyyn liittyvää vaikuttamistyötä tekevien järjestöjen pitkäjänteinen rahoitus on turvattava. 

NJKL pitää välttämättömänä, että vähemmistöihin kuuluvien naisten asema huomioidaan väkivallan vastaisessa työssä. Maahan muuttaneet naiset, romaninaiset, vammaiset naiset, saamelaisnaiset, ikääntyneet naiset sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt voivat kohdata samanaikaisesti väkivaltaa, syrjintää, riippuvuutta palveluista, kielimuureja, esteellisiä palveluja tai oleskelulupaan liittyvää haavoittuvuutta. Väkivallan vastainen työ ei voi olla yhdenvertaista, jos näitä erityisiä esteitä ei tunnisteta. 

EU:n naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumista koskeva direktiivi on toimeenpantava Suomessa kunnianhimoisesti. Toimeenpanossa ei tule tyytyä vähimmäisvaatimuksiin. Direktiivi on käytettävä mahdollisuutena vahvistaa riskinarviointia, palveluja, viranomaisyhteistyötä, tiedonkeruuta, digitaalisen väkivallan torjuntaa ja vähemmistöihin kuuluvien uhrien oikeuksia. 

NJKL kannattaa pakottavan kontrollin kriminalisointia. Pakottava kontrolli on usein pitkäkestoista henkistä, sosiaalista, taloudellista, digitaalista ja fyysistä kontrollia, jolla tekijä rajoittaa uhrin itsemääräämisoikeutta. Se edeltää usein vakavaa väkivaltaa ja henkirikoksia. Kriminalisoinnissa tulee huomioida nykyiset ja entiset lähisuhteet, hoiva- ja hoitosuhteet sekä kunniaan liittyvän ja yhteisöllisen väkivallan muodot. Myös lapset tulee tunnistaa pakottavan kontrollin epäsuorina uhreina. 

NJKL yhtyy yhdenvertaisuusvaltuutetun arvioon siitä, että rikoslakia ja sen vaikutuksia eri sukupuolille tulee arvioida kokonaisuutena. Sukupuolineutraali rikoslainsäädäntö ei saa tarkoittaa sukupuolisokeaa rikoslainsäädäntöä. Rikoslain tulee tunnistaa paremmin väkivallan sukupuolistuneet piirteet, kuten parisuhteen ja entisen parisuhteen konteksti, toistuvuus, kontrolli, väkivallan kohdistuminen haavoittuvassa asemassa olevaan henkilöön sekä lapsen läsnäolo väkivaltatilanteissa. 

Digitaalinen väkivalta tulee tunnistaa osaksi naisiin kohdistuvan väkivallan jatkumoa. Verkkohäirintä, vainoaminen, intiimien kuvien luvaton teko ja levittäminen, teknologian avulla tapahtuva kontrolli ja maalittaminen rajoittavat naisten turvallisuutta, sananvapautta ja osallistumista. NJKL on aiemmin esittänyt, että digitaaliseen väkivaltaan tulisi puuttua vahvemmin muun muassa kriminalisoimalla vihapuhe ja maalittaminen sekä kehittämällä väkivaltaa kokeneiden suojelua ja oikeusturvaa digitaalisissa toimintaympäristöissä.

3. Työelämän syrjintä ja oikeussuojan vahvistaminen 

Työelämä on kertomuksen mukaan suurin yhdenvertaisuusvaltuutetun asiakastyön elämänalue. 

Työelämän syrjintä heikentää toimeentuloa, urakehitystä, taloudellista itsenäisyyttä ja osallisuutta. Sen vaikutukset ulottuvat yksilöä laajemmalle, esimerkiksi lasten ja perheiden asemaan. Erityisen vakavaa on, että työelämän syrjintä kohdistuu usein henkilöihin, joilla on jo muutoin heikompi asema työmarkkinoilla. 

NJKL kannattaa yhdenvertaisuusvaltuutetun suositusta, jonka mukaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalla tulee olla toimivalta käsitellä yhdenvertaisuuslain noudattamista työelämässä. Nykytilanne, jossa lautakunnan toimivalta on työelämän osalta rajallinen, heikentää syrjinnän uhrien oikeussuojaa. Työelämän syrjinnän uhreilla tulee olla käytettävissään matalan kynnyksen oikeussuojakeino. 

NJKL kannattaa myös sitä, että lautakunnalle annetaan toimivalta määrätä hyvitys ja hallinnollinen seuraamusmaksu nykyisen pelkän hyvityssuosituksen sijaan. Syrjinnästä tulee seurata todellisia ja vaikuttavia seuraamuksia. Ilman sitovia seuraamuksia syrjinnän kielto jää liian usein muodolliseksi. 

Syrjintää epäilevän henkilön tiedonsaantioikeuksia on vahvistettava. Työnantajalle tulee säätää velvollisuus antaa pyynnöstä viipymättä kirjallinen selvitys henkilölle, joka epäilee tulleensa syrjityksi työnhaussa tai työsuhteessa. Ilman tietoa työnantajan päätösten perusteista syrjintää on vaikea näyttää toteen, eikä oikeussuoja toteudu. 

NJKL katsoo, että tasa-arvolainsäädäntö tarvitsee kokonaisuudistuksen. Tasa-arvolakia ja sukupuoleen perustuvan syrjinnän oikeussuojakeinoja on viime vuosina uudistettu pistemäisesti, mutta lainsäädännön toimivuutta, valvontaa ja oikeussuojan kokonaisuutta ei ole arvioitu riittävästi. Uudistuksen lähtökohtana tulee olla syrjintää kokeneiden oikeussuojan vahvistaminen, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädännön johdonmukaistaminen sekä valvovien viranomaisten toimivaltuuksien vahvistaminen. 

Sukupuoleen perustuvan syrjinnän oikeussuojan ei tule olla heikompi kuin muiden syrjintäperusteiden kohdalla. Nykyinen sääntely on osin epäyhtenäistä. Tämä korostuu erityisesti moniperustaisen ja risteävän syrjinnän tilanteissa, joissa sukupuoli yhdistyy esimerkiksi alkuperään, ikään, vammaisuuteen, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen. 

Tasa-arvovaltuutetun toimivaltuuksia tulee vahvistaa. Tasa-arvovaltuutetulla tulee olla selkeä mahdollisuus puuttua risteävään syrjintään silloin, kun sukupuoli on yksi syrjinnän perusteista. Lisäksi tasa-arvolakiin tulee sisällyttää yhdenvertaisuuslain 27 §:ää vastaava säännös, jonka nojalla tuomioistuimen olisi varattava tasa-arvovaltuutetulle mahdollisuus tulla kuulluksi tasa-arvolain soveltamista koskevissa asioissa. 

Oikeussuojan vahvistaminen edellyttää myös riittäviä resursseja. Sekä tasa-arvovaltuutetun että yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävät ovat lisääntyneet. EU-sääntely, kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ja kansalliset lainsäädäntömuutokset eivät saa lisätä viranomaisten tehtäviä ilman vastaavia henkilö- ja talousresursseja. Tehokas valvonta edellyttää, että viranomaisilla on mahdollisuus käsitellä yhteydenottoja, tehdä selvityksiä, osallistua oikeuskäytäntöön ja valvoa lain toteutumista viivytyksettä. 

EU:n tasa-arvoelindirektiivin toimeenpano tarjoaa Suomelle mahdollisuuden vahvistaa tasa-arvolainsäädäntöä laajemmin kuin vähimmäistasolla. Direktiivin toimeenpano tulee nähdä osana tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusjärjestelmän kokonaiskehittämistä. Samalla on arvioitava tasa-arvovaltuutetun toimivaltuudet, resurssit ja mahdollisuudet puuttua moniperustaiseen syrjintään. 

4. Moniperustainen syrjintä ja naisten osallisuus 

NJKL pitää kertomuksen keskeisenä vahvuutena sitä, että se tunnistaa eri syrjintäperusteiden kasautumisen ja rakenteellisen syrjinnän merkityksen. Moniperustainen syrjintä ei ole poikkeus, vaan monien naisten arkea. Sukupuoli yhdistyy esimerkiksi alkuperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen, ikään, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun, sosioekonomiseen asemaan ja oleskelulupaan. 

Maahan muuttaneet naiset kohtaavat erityisiä esteitä työelämässä, kotoutumisessa ja palveluihin pääsyssä. NJKL on aiemmissa lausunnoissaan korostanut, että maahan muuttaneiden naisten työmarkkina-asema on Suomessa heikko ja että työmarkkinoiden syrjivyys hidastaa työllistymistä. Kotoutumispalveluissa tulee huomioida erityisesti kotona lapsia hoitavat vanhemmat, jotka ovat usein naisia. Maahan muuttaneiden naisten kotoutuminen ja työllistyminen edellyttävät kielikoulutusta, lastenhoidon yhteensovittamista, matalan kynnyksen palveluja ja syrjinnän tehokasta torjuntaa. 

Romaninaiset kohtaavat syrjintää työelämässä, koulutuksessa, asumisessa ja palveluissa. Kertomuksessa kuvatut romanien syrjintätapaukset osoittavat, että romanien syrjintä on Suomessa edelleen vakava ongelma. NJKL korostaa, että romaninaisten asema tulee tunnistaa sekä romanipoliittisessa että tasa-arvopoliittisessa työssä. 

Vammaiset naiset kohtaavat sekä sukupuoleen että vammaisuuteen perustuvaa syrjintää. Heillä on myös kohonnut riski kohdata väkivaltaa ja jäädä ilman saavutettavia tukipalveluja. Vammaisten naisten oikeudet tulee huomioida työelämässä, palveluissa, väkivallan ehkäisyssä, asumisessa ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Esteettömyyden ja saavutettavuuden laiminlyönti tulee tunnistaa syrjinnäksi, ja palveluiden tulee olla saavutettavia myös väkivaltaa kokeneille vammaisille naisille. 

Sateenkaari-ihmisten yhdenvertaisuus ei kertomuksen mukaan toteudu täysimääräisesti. Erityisesti transihmisten, muunsukupuolisten ja intersukupuolisten henkilöiden asema edellyttää vahvaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspolitiikkaa. NJKL pitää tärkeänä, että sateenkaaripoliittinen toimintaohjelma laaditaan ja toimeenpannaan kunnianhimoisesti. Eheyttämistoiminta tulee kieltää lailla. 

Saamelaisnaisten asema jää usein näkymättömäksi sekä tasa-arvopolitiikassa että alkuperäiskansaoikeuksia koskevassa keskustelussa. Saamelaisten oikeuksien toteutuminen edellyttää totuus- ja sovintokomission suositusten toimeenpanoa, saamelaiskäräjälain uudistuksen seurantaa sekä saamenkielisten palvelujen turvaamista. Suomen pohjoisin turvakoti on Rovaniemellä, mikä vaikeuttaa väkivaltaa kohdanneiden saamelaisnaisten oikeutta saada turvaa.  

Ikääntyneiden naisten asemaan tulee kiinnittää enemmän huomiota yhdenvertaisuuspolitiikassa. Ikä, sukupuoli, pienituloisuus, yksinäisyys, vammaisuus ja digitaalisten palvelujen saavutettavuus voivat yhdessä lisätä syrjinnän ja osattomuuden riskiä. Monikanavainen viranomaisasiointi ja fyysisen asioinnin mahdollisuus tulee turvata. 

NJKL katsoo, että moniperustainen syrjintä on huomioitava lainsäädännössä, vaikutusarvioinneissa, tiedonkeruussa ja viranomaiskäytännöissä. Sukupuolivaikutusten arvioinnissa tulee aina huomioida myös muut ihmisten asemaan vaikuttavat tekijät

5. Vihapuhe, naisviha ja anti-gender-liikehdintä uhkaavat demokratiaa 

NJKL pitää tärkeänä, että yhdenvertaisuusvaltuutettu nostaa kertomuksessaan esiin vihapuheen vaikutukset demokratiaan, osallisuuteen ja oikeuksien toteutumiseen. Vihapuhe ei ole vain yksittäisiin henkilöihin kohdistuvaa epäasiallista puhetta. Se kaventaa vähemmistöjen, naisten ja ihmisoikeustoimijoiden mahdollisuuksia osallistua julkiseen keskusteluun. 

NJKL korostaa, että naisviha ja sukupuolittunut vihapuhe ovat erityisiä ongelmia demokratian toteutumiselle. Naisiin, vähemmistöihin, päättäjänaisiin, toimittajiin, tutkijoihin ja järjestötoimijoihin kohdistuva häirintä, uhkailu ja maalittaminen voivat johtaa itsesensuuriin, vetäytymiseen julkisesta keskustelusta ja haluttomuuteen osallistua päätöksentekoon. 

Anti-gender-liikehdintä pyrkii heikentämään naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Se kyseenalaistaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävää lainsäädäntöä, seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia, sukupuolen moninaisuuden tunnistamista sekä kansalaisyhteiskunnan toimintatilaa. Kyse ei ole marginaalisesta ilmiöstä, vaan kansainvälisesti järjestäytyneestä liikehdinnästä, jolla on vaikutuksia myös Suomessa. 

NJKL katsoo, että vihapuhe, naisviha, verkkoväkivalta ja anti-gender-liikehdintä tulee tunnistaa osana yhdenvertaisuus- ja tasa-arvopolitiikkaa sekä demokratian puolustamista. Viranomaisten osaamista vihapuheen, viharikosten ja sukupuolittuneen verkkoväkivallan tunnistamisessa tulee vahvistaa. Lisäksi tarvitaan kansallinen vihapuheen ja viharikosten vastainen strategia, jossa huomioidaan sukupuoli, sukupuoli-identiteetti, sukupuolen ilmaisu ja kehon sukupuolitetut piirteet. 

6. NJKL:n keskeiset ehdotukset valiokunnalle 

Naisjärjestöjen Keskusliitto esittää, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korostaa mietinnössään seuraavia toimia: 

1. Väkivallan riskinarvioinnista tulee säätää laki Istanbulin sopimuksen 51 artiklan mukaisesti. 

2. Lähisuhdeväkivallan ehkäisytyön rakenteista tulee säätää rakennelaki, joka velvoittaa valtion, kunnat ja hyvinvointialueet selkeään vastuunjakoon, moniammatilliseen yhteistyöhön ja palveluketjujen turvaamiseen. 

3. Pakottava kontrolli tulee kriminalisoida, ja rikoslaissa tulee huomioida nykyistä paremmin Istanbulin sopimuksen mukaiset raskauttavat seikat. 

4. Rikoslain sukupuolivaikutukset tulee arvioida kokonaisuutena. Arvioinnissa tulee tarkastella erityisesti pari- ja lähisuhdeväkivallan, seksuaaliväkivallan, digitaalisen väkivallan ja vähemmistöihin kuuluvien uhrien oikeussuojan toteutumista. 

5. EU:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen direktiivi tulee toimeenpanna kunnianhimoisesti, ei vähimmäistasolla. 

6. Väkivaltatyötä tekevien järjestöjen pitkäjänteinen rahoitus tulee turvata. 

7. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivaltaa tulee vahvistaa siten, että se voi käsitellä yhdenvertaisuuslain noudattamista työelämässä sekä määrätä hyvityksen ja hallinnollisen seuraamusmaksun. 

8. Syrjintää epäilevän henkilön tiedonsaantioikeutta työelämässä tulee vahvistaa. 

9. Tasa-arvolainsäädäntöön tulee käynnistää kokonaisuudistus, jossa arvioidaan oikeussuojakeinojen toimivuutta, tasa-arvovaltuutetun toimivaltuuksia, moniperustaisen syrjinnän valvontaa sekä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädännön suhdetta. 

10. Tasa-arvovaltuutetun ja yhdenvertaisuusvaltuutetun resurssit tulee turvata suhteessa niiden tehtäviin. 

11. Moniperustainen syrjintä tulee huomioida systemaattisesti lainsäädännössä, vaikutusarvioinneissa, tiedonkeruussa ja viranomaistoiminnassa. 

12. Vihapuhe, naisviha, verkkoväkivalta ja anti-gender-liikehdintä tulee tunnistaa yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja demokratiaa heikentävinä ilmiöinä. Niiden torjumiseksi tulee laatia kansallinen strategia ja vahvistaa viranomaisten osaamista. 

NJKL korostaa, että yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksen suositusten toimeenpano edellyttää poliittista sitoutumista, riittäviä resursseja ja sukupuolitietoista valmistelua. Toimeenpanoa tulee myös seurata.