Naisjärjestöjen Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 § muuttamisesta.
Naisjärjestöjen Keskusliitto ei itse ole hakenut STEA-avustusta, mutta useilla sen jäsenjärjestöillä STEA-avustus muodostaa merkittävän osan järjestön rahoituksesta. Nämä järjestöt tekevät erittäin tärkeää työtä muun muassa naisiin kohdistuvan väkivallan uhrien ja tekijöiden auttamiseksi, väkivallan ennaltaehkäisemisen ja väkivaltaan liittyvän lainsäädännön vahvistamiseksi sekä maahanmuuttajanaisten, muiden vähemmistöjen tai vammaisten ihmisten hyvinvoinnin ja oikeuksien edistämiseksi.
Näiden järjestöjen toiminta on luonteeltaan laaja-alaista: niin kohtaavaa työtä esimerkiksi turvakotitoiminnan ja auttavien puhelinten muodossa kuin neuvontaa, koulutusta, kehittämistyötä, viestintää ja vaikuttamista.
Naisjärjestöjen Keskusliitto yhtyy sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustusasioiden neuvottelukunnan sekä SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n lausunnossa esitettyihin näkemyksiin sekä näiden tahojen ehdottamiin pykäläkohtaisiin muutoksiin.
Järjestöjä ja avustusasioiden neuvottelukuntaa tulee kuulla avustusjärjestelmän kehittämisessä.
Naisjärjestöjen Keskusliiton lausunto
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuspäätösten tulee perustua lainsäädäntöön. Asetuksella tulee turvata avustusjärjestelmän ja -päätösten läpinäkyvyyttä, ennakoitavuutta, pitkäjänteisyyttä ja avustuksen saajien yhdenvertaista kohtelua.
Avustuskriteerien ja niiden soveltamisen seurauksia ja vaikutuksia tulee arvioida ja seurata systemaattisesti.
Avustettavan toiminnan alaa ei tule asetuksella kaventaa nykyisestä. Avustusta tulee jatkossakin voida myöntää laajasti sosiaalisen hyvinvoinnin tai terveyden edistämiseen nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Avustuskriteerien tulee olla johdonmukaisessa suhteessa kansalaisjärjestöstrategiaan, demokratiaselontekoon ja muihin kansalaisyhteiskuntaa turvaaviin linjaaviin asiakirjoihin.
Avustuspäätösten tulee perustua viime kädessä kokonaisharkintaan. Kokonaisharkinnan merkitystä tulee täsmentää asetuksessa.
Avustusten hakijoiden syrjimätön ja yhdenvertainen kohtelu ja oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen on turvattava asetuksella ja muulla säätelyllä. Avustuspäätöksistä tulee aina antaa perustelut.
Asetuksessa tulee huomioida sote-järjestöavustuksia saavan järjestökentän monimuotoisuus ja järjestöjen rooli vapaan kansalaisyhteiskunnan autonomisina toimijoina. Avustuksensaajia ei tule rajata niin, että jotkut tietyt järjestöryhmät esimerkiksi kohderyhmäperusteisesti rajattaisiin kokonaan pois avustuksen saajista, jos valtionavustuksen saamisen yleiset edellytykset täyttyvät.
Asetuksen tulee turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista, mukaan lukien yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. On perusteltua, että perus- ja ihmisoikeuksien, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen sisältyisivät avustuskriteereihin.
Avustuskriteereissä on perusteltua huomioida toiminnan tuloksellisuus ja vaikuttavuus ja sen yhteiskunnallinen merkitys. Näitä tulee arvioida pitkällä aikavälillä.
Asetuksen sanamuodot eivät saa johtaa siihen, että vain kohtaavaa työtä rahoitetaan valtionavustuksella. Kohtaavaa työtä ei voida toteuttaa ilman yleisavustusta, joka mahdollistaa välttämättömän, monelta osin lakisääteisen hallinnon ja valtakunnallisen tuen. Kohtaavan työn määritelmään tuleekin sisällyttää sen edellyttämä hallinnollinen tuki ja lakisääteisten velvoitteiden toteuttaminen.
Asetuksessa tulee huomioida järjestöjen rooli vapaaehtoistoiminnan koordinoinnissa. Järjestöjen kohtaava työ toteutuu usein vapaaehtois- ja vertaistoimintana, jossa ihmisen oma toimijuus on keskeisessä roolissa – ei aina asiakkuussuhteena tai palveluiden kohteena.
Myös neuvonta, vaikuttamistyö ja muu asiantuntijatyö, kouluttaminen, viestintä, kehittäminen ja koordinointi sekä verkostoyhteistyö ja kansainvälinen toiminta ovat monen sosiaali- ja terveysjärjestön ydintoimintaa. Nämä toiminnot ovat myös tiiviissä yhteydessä toisiinsa sekä kohtaavaan työhön. Asetuksen tulee mahdollistaa kaikkien edellä mainittujen rahoittaminen. Päätös avustuksen tarkemmasta kohdentamisesta järjestön sisällä tulee jättää avustuksensaajalle.
Valtakunnalliset keskusjärjestöt ovat syntyneet tarpeesta koordinoida järjestöjen toimintaa, tarjota järjestöille keskitetysti niiden tarvitsemaa tukea sekä toteuttaa vaikuttamistyötä kustannustehokkaasti. Keskusjärjestöjen perustaminen ja/tai järjestöjen yhdistyminen on monissa tapauksissa ollut myös rahoittajan toive, jota kohti järjestöjä on ohjattu. Keskusjärjestöjen toiminta on erittäin tärkeää etenkin sellaisille pienemmille järjestöille, joilla ei ole omien resurssiensa puitteissa mahdollisuutta toteuttaa esimerkiksi vaikuttamistyötä.
Avustuskriteereillä ei tule ohjata järjestöjä itseisarvoisesti yhdistymään, jos järjestöt itse katsovat, että erillinen toiminta on kohderyhmän kannalta perusteltua. Järjestöjen tulee saada itse päättää tarkoituksenmukaisesta rakenteesta.
Muita huomioita STEA-valtionavustuksista:
Lausumisaika ja -ajankohta nyt käsillä olevasta asetusmuutoksesta eivät noudata kuulemismenettelyjen hyviä käytäntöjä ja ohjeita.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustukset tulee jatkossa viedä raha-asiainvaliokuntaan. Avustukset ovat merkittävä määräraha, jonka kohdentamisella on yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Arviointiperusteiden tulee olla hakijoille ennakoitavia ja oikeusturvan kannalta selkeitä.
Palautteen tulee olla yksilöityä ja selkeisiin lähteisiin perustuvaa. Avustuksen saajalla tulee olla mahdollisuus korjata havaittuja puutteita ennen kuin niitä käytetään myöhemmän avustusharkinnan perusteena.
Erityisesti tilanteissa, joissa avustuskriteereitä muutetaan, hakijoille tulee etukäteen selkeästi kuvata, miten arviointi tehdään ja miten se vaikuttaa tuleviin avustuspäätöksiin.
Vuoden 2027 avustusten hakuilmoituksen mukaisten myöntöperusteiden ja nyt käsittelyssä olevan asetusmuutoksen suhdetta toisiinsa tulee täsmentää. Avustusperusteiden tulee olla kaikissa tapauksissa järjestöjen ennakoitavissa.
Kuten avustusasioiden neuvottelukunta on todennut, mahdolliset varallisuuskriteerit on kyettävä asettamaan niin, että ne eivät tosiasiassa nouse esteeksi järjestöjen tarkoituksenmukaiselle ja vaikuttavalle toiminnalle. Varainhankinnan osalta lähtökohtana tulee olla varainhankintaan rohkaiseminen, eikä siitä rankaiseminen.
Avustuskriteerien lisäksi Naisjärjestöjen Keskusliitto on erittäin huolissaan avustustason rajusta leikkaamisesta. Kriteereistä riippumatta avustusleikkaukset johtavat monelta osin sellaisen toiminnan lakkauttamiseen tai merkittävään supistamiseen, joka tukee vaikeassa asemassa olevien ihmisten terveyttä ja hyvinvointia ja ennaltaehkäisee eriarvoisuutta, terveysongelmia, syrjäytymistä ja syrjintää. Naisjärjestöjen Keskusliitto pyytää vuodelle 2027 päätetyn leikkaustason kohtuullistamista. Leikkauspäätöksiä ennen tulisi tehdä kattavat vaikutusarvioinnit, mukaan lukien sukupuolivaikutusten arviointi. 25 miljoonan siirtäminen hyvinvointialueiden kohdennettavaksi on epätarkoituksenmukainen ratkaisu. Se aiheuttaa katkoksia ja tyhjäkäyntiä toimintaan ja edellyttää hyvinvointialueilta uutta byrokratiaa, jonka rakenteet ja käytännöt ovat STEAssa jo valmiina. Siirto hyvinvointialueelle vaikeuttaa myös alueellisen yhdenvertaisuuden toteutumista avustusjärjestelmässä.