Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/15984/2026
Naisjärjestöjen Keskusliitto kiittää sisäministeriötä mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain 7 §:n muuttamisesta.
Esityksessä ehdotetaan, että väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain voimassaoloa jatketaan 31.12.2028 asti. Lain sisältöön ei ehdoteta muutoksia.
Naisjärjestöjen Keskusliitto ei kannata ehdotusta lain voimassaoloajan jatkamisesta.
Kuten olemme jo aiemmissa lausunnoissamme (2024 ja 2025) tuoneet esille, ei kansainvälisen oikeuden takaamista ihmisoikeuksista ole mahdollista poiketa tai sivuuttaa EU-oikeutta ja sen ensisijaisuutta edes poikkeuslakimenettelyllä. Tässä suhteessa on huomioitava EU:n uusi muuttoliike- ja turvapaikkasopimus ja siihen sisältyvä ns. kriisiasetus, joka korostaa oikeuksien takaamista myös välineellistetyn maahanmuuton tilanteissa. Asetuksen mukaan jäsenvaltion toimien on myös välineellistetyn maahanmuuton tilanteissa oltava väliaikaisia, tarpeellisia, oikeasuhteisia, tarkoituksenmukaisia ja rajattuja poikkeuksellisiin olosuhteisiin; niiden on kunnioitettava kansainvälistä suojelua hakevien ja sitä saavien henkilöiden oikeuksia, mukaan lukien oikeus turvapaikkaan ja palauttamiskiellon periaatteen noudattaminen; niiden on oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan, EU:n oikeuden ja kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden ja EU:n turvapaikkalainsäädännön mukaisia.1
Pidämme ehdotusta ongelmallisena ensinnäkin siksi, että väliaikaiseksi poikkeukseksi tarkoitetun lain voimassaolon toistuva pidentäminen on johtamassa tilanteeseen, jossa rajatuksi poikkeukseksi perustuslaista tarkoitettu laki ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten asettamien velvoitteiden sivuuttaminen de facto normalisoituu osaksi pysyvää lainsäädäntöä. Kun PL 73.1 §:n mukaisen normaalin perustuslainsäätämisjärjestyksen tulisi olla lähtökohta kiireellisen perustuslainsäätämisjärjestyksen sijaan ja poikkeuslakien säätämistä yleensäkin perustuslakivaliokunnan mukaan välttää, ellei kyse ole pakottavasta tilanteesta, on ihmisoikeussopimusten takaamista oikeuksista poikkeavan poikkeuslain voimassaoloajan jatkamisen ehdottaminen jopa kahdella vuodella ja lain kokonaiskeston pidentyminen tällä erää 4,5 vuoteen kyseenalaista oikeusvaltioperiaatteen näkökulmasta.
Voimassaolon jatkamista voi pitää ongelmallisena myös lähestyvien eduskuntavaalien takia. Poikkeuslain voimassaoloajan jatkamisen ehdottaminen hyväksyttäväksi kiireellisessä perustuslainsäätämisjärjestyksessä niin, että valtaosa lain voimassaoloajasta ulottuu seuraavan eduskunnan kaudelle herättää kysymyksiä siitä, onko menettelyllä tosiasiassa tarkoitus rajoittaa seuraavan eduskunnan mahdollisuutta arvioida jatkon välttämättömyyttä.
Mikäli lain voimassaoloa edelleen jatketaan, tulee siirtyä normaalin perustuslainsäätämisjärjestyksen käyttämiseen tai kiireellisessä järjestyksessä jatkettavan lain voimassaoloaikaa lyhentää merkittävästi. Näin seuraava eduskunta voi päättää lain voimassaolon mahdollisesta jatkosta heti toimikautensa alkupuolella. Lakiin tulisi valmiuslain tavoin sisällyttää myös eduskunnan jälkitarkastusoik.eus lainsäätäjän aseman vahvistamiseksi.