Naisjärjestöjen Keskusliitto, Naisasialiitto Unioni ja UN Women Suomi luovuttivat 15 520 ihmisen allekirjoittaman vetoomuksen sosiaaliturvaministeri Karoliina Partaselle eduskunnassa 20.10. Naistenpäivänä käynnistetyssä vetoomuksessa vaaditaan Suomelta konkreettisia toimia naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Allekirjoittajien viesti on selvä: naisten ja tyttöjen turvallisuuden takaaminen edellyttää poliittisia päätöksiä, toimivaa lainsäädäntöä ja riittäviä resursseja.
Suomi on yksi EU väkivaltaisimmista maista naisille. Yli puolet Suomessa asuvista naisista on kokenut väkivaltaa, eikä tilanne ole parantunut kymmenessä vuodessa. Lähisuhdeväkivalta on hälyttävän yleistä, ja naisten surmat parisuhteissa ovat nousussa.
Väkivallan yleisyydestä huolimatta siihen ei puututa riittävästi lainsäädännöllä, viranomaistoimin, oikeusteitse tai rahoitusta ohjaamalla. Tähän halusimme muutoksen Naistenpäivän marssilla avaamallamme vetoomuksella.
Nyt yli 15 500 ihmistä on vaatinut tilanteeseen muutosta. Naisjärjestöjen Keskusliitto, Naisasialiitto Unioni ja UN Women Suomi välittivät allekirjoittajien viestin päättäjille luovuttamalla vetoomuksen sosiaaliturvaministeri Karoliina Partaselle eduskunnassa.
Vetoomuksessa esitetään kolme keskeistä vaatimusta.
1. Nolla naissurmaa
Viranomaisilla on velvollisuus suojella lähisuhdeväkivallan uhreja ennen kuin on liian myöhäistä. Poliisin on tutkittava lähisuhdeväkivaltatapaukset viipymättä, uhrin turvallisuus on asetettava etusijalle ja rikosprosessien kestoa on lyhennettävä.
Myös oikeussuojaa on parannettava. Tappouhkausten vähättelyn, lähestymiskieltojen rikkomusten sekä uhrien syyllistämisen ja vastuuttamisen on loputtava.
Jokainen naissurma on liikaa. Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole väistämätön ilmiö, vaan yhteiskunnallinen ongelma, jota voidaan ehkäistä määrätietoisilla toimilla.
2. Lait kuntoon
Henkinen väkivalta voi edeltää vakavaa fyysistä väkivaltaa, mutta nykyinen lainsäädäntö ei tunnista riittävästi sen eri muotoja.
Vetoomuksessa vaaditaan pakottavan kontrollin, maalittamisen ja vihapuheen kriminalisointia. Pakottava kontrolli on pitkään jatkunutta äärimmäisen vakavaa henkistä väkivaltaa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi toisen ihmisen järjestelmällistä eristämistä, uhkailua, seuraamista ja elämän rajoittamista.
Lainsäädännön on suojeltava väkivaltaa kokevia myös silloin, kun väkivalta ei jätä fyysisiä jälkiä. Henkiseen väkivaltaan on pystyttävä puuttumaan ennen kuin se pahenee.
3. Rahoitus on turvattava
Väkivallan ehkäiseminen ja väkivaltaa kokeneiden auttaminen edellyttävät riittäviä ja pitkäjänteisiä resursseja.
Suomeen tarvitaan lisää turvakotipaikkoja, vastattuja auttavien puhelinten puheluita sekä katkaisuohjelmia väkivallan tekijöille.
Järjestöillä on keskeinen rooli väkivallan ehkäisyssä ja uhrien tukemisessa. Ne tarjoavat matalan kynnyksen apua, tavoittavat ihmisiä ennen väkivallan pahenemista ja tukevat myös niitä, jotka eivät vielä uskalla ottaa yhteyttä viranomaisiin.
Järjestöjen rahoituksen leikkaaminen heikentää suoraan väkivallan vastaista työtä. Siksi väkivallan ehkäisyyn ja uhrien tukipalveluihin on turvattava riittävä rahoitus.
Laaja tuki on muutettava päätöksiksi
Vetoomuksen luovutuksen yhteydessä järjestöt keskustelivat ministerin kanssa naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisestä ja tarvittavista yhteiskunnallisista toimista.
Väkivallan lopettamisella on laaja yhteiskunnallinen tuki, ja myös eduskunnassa tavoite saa laajaa parlamentaarista kannatusta. Pelkkä yhteinen tavoite ei kuitenkaan riitä, ellei se johda konkreettisiin päätöksiin.
Naisten ja tyttöjen oikeuksien heikentyessä eri puolilla maailmaa Suomen on kannettava vastuunsa oikeusvaltiona ja tasa-arvon edistäjänä. Oikeudenmukaisuuden on toteuduttava paitsi lainsäädännössä myös viranomaisten toiminnassa, julkisessa rahoituksessa ja väkivaltaa kokeneiden arjessa.
15 520 allekirjoittajaa on nyt välittänyt päättäjille vaatimuksensa. Seuraavaksi tarvitaan tekoja.
Työ naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi jatkuu, kunnes jokainen nainen ja tyttö voi elää turvassa.
Vetoomuksen luovutustilaisuuteen osallistuivat:
Sosiaaliturvaministeri Karoliina Partanen
Valtiosihteeri Laura Rissanen
UN Women Suomen puheenjohtaja Hanna-Mari Manninen
Naisjärjestöjen Keskusliiton toiminnanjohtaja Aija Salo
Naisasialiitto Unionin varapuheenjohtaja Piia Lempi
Naisasialiitto Unionin vaikuttamisen ja viestinnän päällikkö Aiski Ryökäs