Peking +30 – Naisten ihmisoikeudet edellytyksenä kestävälle rauhalle -raportti on Naisjärjestöjen Keskusliiton koordinoima varjoraportti Pekingin toimintaohjelman toteutumisesta Suomessa. Raportissa käydään läpi, miten naisten ja tyttöjen oikeudet toteutuvat Suomessa yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla.
Lue raportti tästä:
The Beijing+30 NGO report in english here:

Mikä Peking +30?
1995 Pekingissä pidettiin neljäs YK:n naisten maailmankonferenssi. Tapahtumassa 189 YK:n jäsenvaltiota sitoutui ensimmäistä kertaa siihen, että naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia ja että niitä edistetään aktiivisesti. Naisten elämään liittyviä kysymyksiä käsiteltiin laidasta laitaan nimenomaan sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Myös tyttöjen ihmisoikeudet sisällytettiin Pekingin julistukseen ja toimintaohjelmaan. 2025 on julistuksen 30-vuotisjuhlavuosi.
Pekingin konferenssin jälkeen julistuksen ja toimintaohjelman allekirjoittaneet valtiot ja alueet ovat raportoineet toimintaohjelman toteutumista viiden vuoden välein.
YK:n naisten asemaa käsittelevä toimikunta CSW seuraa Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman toteutumista.
Edelliseen Peking-raporttiimme voit tutustua täällä: Peking + 25 -kansalaisjärjestöraportti

Termit auki!
YK:n maailmankonferenssi: Yhdistyneiden kansakuntien (YK) maailmankonferenssi on tapahtuma, jossa YK:n jäsenmaiden edustajat kokoontuvat keskustelemaan ja neuvottelemaan maailmanlaajuisista aiheista, kuten ihmisoikeuksista. Tavoitteena on löytää yhteisiä ratkaisuja ja tehdä kaikkia jäsenvaltioita sitovia päätöksiä.
Pekingin julistus: Pekingin julistus on asiakirja, joka hyväksyttiin YK:n naisten maailmankonferenssissa Pekingissä 1995. Siinä valtiot vahvistavat kirjallisesti sitoutumisensa tasa-arvon ja naisten oikeuksien edistämiseen.
Pekingin toimintaohjelma: Pekingin toimintaohjelma on asiakirja, joka laadittiin toteuttamaan Pekingin julistusta. Toimintaohjelmassa on konkreettisia keinoja ja suosituksia, miten naisten oikeuksia edistetään.
Kansalaisjärjestöraportti/varjoraportti: Kansalaisjärjestöraportti antaa järjestöille mahdollisuuden tuoda esiin sellaista tietoa, jota valtioilla ei ole tai jota ne eivät halua kirjoittaa raporttiin.
