Anti-gender-liikehdintä tarkoittaa viimeisen kymmenen vuoden aikana maailmalla voimistunutta, konservatiivista ja populistista, ideologista suuntausta. Liikehdintä koostuu useista erilaisista toimijoista, joilla voi olla keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Toimijoihin kuuluu muun muassa herätysliikkeitä, äärinationalisteja, libertaristeja sekä sukupuolivähemmistöjen oikeuksia vastustavia, feministeiksi itseään kutsuvia ryhmiä.
Anti-gender-liikehdintä tarkoittaa voimistunutta, konservatiivista ja populistista, ideologista suuntausta, joka koostuu useista erilaisista toimijoista.
Mistä liikkeen nimi sitten tulee? Liike vastustaa yleisesti ”gender-ideologiaksi” kutsumaansa arvomaailmaa ja liberaalidemokraattista maailmankuvaa. ”Gender-ideologia” on anti-feministinen, disinformaatiokampanjoinnin käsite, jolla pyritään heikentämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevia yleis- ja ihmisoikeussopimuksia. Näihin kuuluvat esimerkiksi Pekingin toimintaohjelma, Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW) sekä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa koskeva EU:n Istanbulin sopimus. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävien sopimusten arvoperusta pyritään vesittämään väittämällä niiden olevan ideologista propagandaa tai todiste EU:n ja YK:n salaliitosta ”perinteisiä” perhearvoja vastaan.
Yleisesti anti-gender-liikkeen eri toimijoita yhdistävä tekijä on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen jo saavuttamien, yhtäläisten oikeuksien vastustaminen, sekä konservatiivinen käsitys naisten ja tyttöjen sosiaalisesta ja poliittisesta asemasta yhteiskunnassa. Liikkeen konservatiivisimmat tahot ajavat perinteiseksi tai luonnolliseksi kutsumaansa, heteroseksuaalista avioliittomallia siten, että naisten ja miesten roolit palautuisivat 1950-luvun funktionalismiin perustuvan kotirouvainstituution mukaisiksi. Naisten tärkein yhteiskunnallinen tehtävä on tässä viitekehyksessä reproduktiivinen, palkaton kotityö, kun taas miesten tärkein tehtävä on palkallinen työ sekä perheen elatus ja moraalinen kasvatus konservatiivisten, kristillisten arvojen mukaisesti.
Maltillisemmat tahot kannattavat tyttöjen ja naisten liberaalidemokraattisia perus- ja ihmisoikeuksia, eli esimerkiksi omistusoikeutta, oikeutta työhön, sekä oikeutta osallistua politiikkaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Taustalla on kuitenkin konservatiivinen ja vanhentunut sukupuoli- ja seksuaalisuuskäsitys, jonka mukaan sukupuoli määrittyy aina ja vain joko naiseksi tai mieheksi tiettyjen biologisten ominaisuuksien perusteella (esim. genitaalit, kromosomit, endokrinologinen järjestelmä). Kunkin sukupuolen yhteiskunnallinen rooli voi vaihdella, mutta sukupuolen karkea ja kaksijakoinen määrittely ei. Näin ollen myös heteroseksuaalisuuden katsotaan olevan luonnonmukainen normi. Anti-gender-toimijat vastustavat usein esimerkiksi naisparien oikeuksia perheellistymiseen.
Hajanaisista ja keskenään ristiriitaisista toimijoista huolimatta anti-gender-liike on järjestelmällinen ja huolellisesti organisoitunut aina rahoituskanavia myöten. Euroopan parlamentti julkaisi vuonna 2021 raportin, jossa liikkeen rahoitus jäljitettiin Venäjän federaatioon, Yhdysvaltoihin ja eripuolelle Eurooppaa. Samat rahoituskanavat toimivat myös äärioikeiston rahoittajina.
Anti-gender-liike on järjestelmällinen ja huolellisesti organisoitunut aina rahoituskanavia myöten.
Oikeistopopulistipuolueiden ja äärioikeiston ajatushautomoiden tavoin anti-gender-liike levittää hybridivaikuttamisen keinoin virheargumentteihin perustuvaa disinformaatiota erilaisten valeuutisten sekä väärennettyjen, sosiaalisen median käyttäjätilien avulla manipuloidakseen sosiaalisen median keskusteluja ja ihmisten äänestyskäyttäytymistä. Kyseessä on laaja kampanjointi eurooppalaista, liberaalidemokraattista ja ihmisoikeusperustaista arvomaailmaa vastaan. Autoritaarisuutta ja jopa väkivaltaisia keinoja kannattava liikehdintä on viime vuosien aikana rantautunut myös Suomeen ja tulee lähivuosien aikana todennäköisesti voimistumaan hybridivaikuttamisen myötä. Vuonna 2019 Sisäministeriö määritteli anti-gender-liikehdinnän turvallisuusuhaksi. Suomessa olisikin tärkeää selvittää suomalaisten anti-gender-toimijoiden taloudelliset kytkökset muun muassa Venäjän ja Yhdysvaltojen toimijoihin sekä pyrkimykset vaikuttaa haitallisesti suomalaisen yhteiskunnan perusarvoihin, kuten oikeusvaltioon ja sananvapauteen.
Julian Honkasalo on sukupuolentutkimuksen dosentti, Suomen Akatemian tutkijatohtori. Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa tai edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.