Valtiovarainministeriö (VM) julkaisi joulukuussa 2022 virkamiespuheenvuoron, jossa esitetään mittavaa, yhdeksän miljardin euron sopeutusta seuraavien kahden vaalikauden aikana.
Valtiovarainministeriön linjaukset ovat usein toimineet talouspolitiikan suunnannäyttäjänä. Näin on käynyt myös nyt vaalien alla, kun puolueet ovat esitelleet omia sopeutuskeinojaan.
Nämä keinot kohdistuvat eri ihmisryhmiin eri tavoin. Yksinkertaistaen voidaan ajatella, että menoleikkaukset julkisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan kohdistuvat eniten heikompiosaisiin, kun taas veronkorotuksilla voidaan tavoitella sosiaalista oikeudenmukaisuutta kohdistamalla niitä suurituloisille.
Leikkausten luokkapoliittisista ulottuvuuksista on käyty vaalien alla kattavaa keskustelua. Kuitenkin talouspolitiikkaan väistämättä kytkeytyvät feministiset ja tasa-arvokysymykset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme feministisestä näkökulmasta talouspolitiikkaa sekä tulevan vaalikauden talouspoliittisia lähtökohtia.
Feministinen talousajattelu kyseenalaistaa hoivan sivuuttavan talouspolitiikan
Feministiset taloustieteilijät ovat osoittaneet, että julkisen talouden menoleikkaukset heikentävät sukupuolten tasa-arvoa. Niistä kärsivät usein etenkin naiset, ja naisten joukosta eniten pienituloiset ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset, jotka ovat riippuvaisimpia julkisista palveluista ja sosiaaliturvasta. Lisäksi talouskuri iskee usein erityisesti naisvaltaisiin julkisen sektorin töihin, kuten sosiaali- ja terveysalaan (sote).
Soteen kohdistuvat leikkaukset eivät useinkaan vähennä hoivan kustannuksia, vaan siirtävät niitä toisaalle ja piiloon näkyvistä. Hoivan tarve ei nimittäin vähene, kun hoivasta leikataan. Menoleikkauksista maksavat jaksamisellaan varhaiskasvatuksen opettajat ja hoitajat, joiden työkuorma lisääntyy. Lisäksi kustannuksia siirtyy kotitalouksille, joissa palkaton – valtaosin naisten tekemä – hoivatyö lisääntyy.
Siten menoleikkaukset, jotka näyttävät lyhyen aikavälin säästöiltä, johtavat kustannusten lisääntymiseen pidemmällä aikavälillä, kun esimerkiksi palkattoman hoivavastuun kantavien aika- ja tuloköyhyys lisääntyvät ja hoivan tarjoamisen voimavarat ehtyvät.
Talouskuriopein toteutettuja julkisia menoleikkauksia on kritisoitu monista näkökulmista. Feministisestä näkökulmasta talouskurin taustalla on myös talouspolitiikan miesnormi, joka sivuuttaa hoivan yhteiskunnallisen ja taloudellisen toiminnan ehtona. Selkeimmin miesnormi näkyy siinä, kuinka bruttokansantuotteen kaltaiset talouden mittarit eivät tunnista palkattomalla hoivalla ja kotityöllä olevan taloudellista arvoa. Tästä seuraa myös se, että sotepalvelujen leikkauksista seuraavia kotitalouksien lisääntyviä hoivakustannuksia ei tunnisteta. Miesnormi ei koske vain talouskuripolitiikkaa, vaan myös elvyttävää talouspolitiikkaa. Esimerkiksi osana koronaelvytystä suurin osa yrityksille kanavoiduista tuista kohdentui selvityksen mukaan etenkin kriisin alkuvaiheessa miesvaltaisille aloille ja tasa-aloille – siitä huolimatta, että kriisi iski alussa pahiten naisvaltaisiin aloihin.
Feministinen talouspolitiikka edellyttää aktiivista tavoitteenasettelua
Ei ole yhtä tapaa tehdä feminististä talouspolitiikkaa, mutta joitakin yleisiä reunaehtoja voidaan asettaa. Feministinen talouspolitiikka ymmärtää talouden ja talouspolitiikan sukupuolittuneina järjestyksinä. Se ymmärtää hoivan merkityksen taloudelle sekä tarkastelee taloutta laajana kokonaisuutena, joka sisältää nykyisellään piiloon jäävän palkattoman työn. Se tuo esiin myös arvot talouspoliittisen päätöksenteon taustalla. Feministinen talouspolitiikka asettaa tasa-arvon sekä ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin talouspolitiikan päämääriksi.
Yksi Suomessakin käytössä oleva keino tehdä feministisempää talouspolitiikkaa on sukupuolitietoinen budjetointi. Se tuo sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulman talouspolitiikkaan ja talousarvioprosessiin. Sukupuolitietoinen budjetointi ei tarkoita vain talouspolitiikan sukupuolivaikutusten arviointia, vaan myös tasa-arvotavoitteiden integroimista talouspolitiikan kaikkiin vaiheisiin.
Feministisemmän talouspolitiikan edistämiseksi avainasemassa ovat hallitusneuvottelut, joissa päätetään talouspolitiikasta.Tällä hetkellä sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulma tuodaan talouspolitiikkaan vasta kun suurista linjoista on päätetty, esimerkiksi budjettilakien valmisteluun – jos silloinkaan. Sekä Sipilän että Marinin hallitukset ovat arvioineet talouspolitiikkansa sukupuolivaikutuksia jälkikäteen. Jälkikäteisarviointi tuo tietoa, mutta ei muutosta.
Feministinen talouspolitiikka edellyttää paitsi sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulman tuomista mukaan talouspoliittiseen päätöksentekoon, myös aktiivista tavoitteenasettelua. Millaista yhteiskuntaa politiikalla halutaan rakentaa, ja mikä on tasa-arvon rooli tulevaisuuden yhteiskunnassa? Jos tasa-arvoa halutaan edistää, sen on välttämättä oltava mukana myös talouspoliittisessa tavoitteenasettelussa.
Miten nais- ja tasa-arvojärjestöt voivat edistää feministisempää talouspolitiikkaa?
Viime vuosina nais- ja tasa-arvojärjestöt ovat rohkaistuneet ottamaan kantaa talouspolitiikkaan esimerkiksi sisällyttämällä sukupuolitietoisen budjetoinnin hallitusohjelmatavoitteisiinsa. Naisasialiitto Unioni on ottanut feministisen talouspolitiikan edistämisen osaksi poliittista ohjelmaansa.
Muualta maailmasta löytyy myös hyviä esimerkkejä. Ison-Britannian Women’s Budget Group ja Ruotsissa naisjärjestöjen kattojärjestö Sveriges Kvinnoorganisationer esimerkiksi ovat luoneet pitkäjänteisesti feministisemmän talouspolitiikan tavoitteita ja käytäntöjä.
Tärkeintä on, että tunnistetaan talouden ja talouspolitiikan sukupuolittuneisuus sekä tuodaan aktiivisesti feministisiä tavoitteita myös talouspolitiikan agendalle.
Emma Lamberg ja Hanna Ylöstalo
Kirjoittajat tutkivat feminismin ja talouden jännitteitä Koneen säätiön rahoittamassa Tasa-arvoa taloustietoon, feminismiä finanssipolitiikkaan (FEMTIE) -tutkimushankkeessa. Hankkeen johtaja, sukupuolentutkimuksen ja poliittisen sosiologian dosentti Hanna Ylöstalo tutkii tiedon, talouden, tasa-arvon ja politiikan suhteita hyvinvointivaltion muutoksen kontekstissa. VTT Emma Lamberg toimii hankkeessa tutkijatohtorina, ja keskittyy tutkimuksessaan etenkin hoivan ja talouden jännitteisiin.
Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa tai edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.
Blogi on osa Naisjärjestöjen Keskusliiton 100 Naista Eduskuntaan -eduskuntavaalikampanjaa, johon voi tutustua täältä.