Häirintä on yhä valitettavan yleistä suomalaisessa yhteiskunnassa, ja se heikentää päivittäin lukemattomien – erityisesti nuorten – naisten sekä eri vähemmistöryhmien elämää. Lokaa lentää verkossa ja häiritsevää käytöstä kohdataan niin työpaikoilla, harrastusseuroissa kuin yöelämässäkin. Naistenkartano ja Naisjärjestöjen Keskusliitto järjestivät 1.3. yhdessä koulutuksen aiheesta Häirintä ei ole harmitonta!, ja paikalle tuli virtuaalisesti monta häirinnän kitkemiseen motivoitunutta osallistujaa.
Kuten usein käy kun ihmiset kokoontuvat yhteen ja tuovat näkemyksensä pöydälle, tuloksena oli hyvää ja syvällistä keskustelua siitä, miksi häirintää on niin vaikea kitkeä ja miksi siihen on niin vaikea puuttua. Monella oli kokemus, että esimerkiksi työpaikan tai harrastusseuran juhlapuheissa yhdenvertaisuuden vaalimiseen sitoudutaan, mutta käytännössä sen toteuttamista ei jalkauteta mitenkään. Todellisuus ei ole niin ruusuinen kuin juhlapuheiden perusteella voisi kuvitella. Pahimmillaan häirintä tulee johtavalta tasolta, eli sieltä, missä olisi valta ja vastuu siihen puuttua. Tämä on erityisen hankala tilanne – häirintään puuttumiseen suunnitellut työsuojelulliset prosessit eivät taivu vastaamaan asetelmaan, jossa häiritsijä on se, jonka pitäisi näissä tilanteissa suojella.
Kaikki yleensä – ainakin paperilla – sitoutuvat yhdenvertaisuuden ja häirinnän kitkemisen yleviin tavoitteisiin. Miksi niiden käytännön toteuttaminen on niin vaikeaa?
Häirintä heikentää kohteensa elämänlaatua mielenterveyden ja viranomaisluottamuksen laskiessa, sekä vähentää demokratian toimintakykyä, mikäli häirinnän pelko syrjäyttää kokonaisia ihmisryhmiä pois julkisesta keskusteluista. Sen kitkemiseksi tarvitaan tekoja, ei juhlapuheita. Häirintä voidaan yksinkertaisesti määritellä syrjintänä. On hyvä muistaa vähätellessään esimerkiksi takapuolelle läpsäyttämistä tai kehon kommentointia työpaikalla harmittomana tai vitsinä, että näin tehdessään puolustaa syrjintää. Myöskään ihmisen julkista ammattia ei pitäisi ottaa kutsuna loanheitolle. Pahimmillaan demokraattinen keskustelu köyhtyy ja osa ihmisistä jää sivuun, jos osa ihmisryhmistä jättäytyy keskustelusta ulos häirinnän uuvuttamina tai sen pelossa.
Häirintä voi aiheuttaa kokijalleen samanlaista psyykkistä oireilua kuin muunkin kaltoinkohtelun uhriksi joutuminen. Siitä tuntee tunnetasolla häpeää vaikka tiedostaisikin, ettei ole itse vastuussa tekijän teoista. Häirintä rapauttaa osallisuuden kokemusta. Kenenkään ei pitäisi joutua kantamaan yksin häpeän taakkaa. Jos olet itse kohdannut häirintää ja kaipaat asian käsittelyyn tukea, tekstin lopusta löytyy lista tahoista, joiden puoleen voit kääntyä. Älä jää asian kanssa yksin!
Usein kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että häirintään pitäisi puuttua, mutta käytäntö laahaa juhlapuheiden perässä. Tahdommekin ravistella käsitystä siitä, että häirintään puuttuminen olisi mahdotonta tai hirveän vaikeaa. Toimintamalleja on jo olemassa seuroille ja työpaikoille, eli nollasta ei tarvitse lähteä. Viisaan toiminnanjohtajamme Anna Vuorion sanoin, häirintään puuttuminen työpaikalla on juuri niin hankalaa tai miellyttävää kuin mihin tahansa tahansa henkilöstön ongelmatilanteeseen puuttuminen. Johdolla on puuttumiseen korostunut vastuu, vaikka toki jokainen on vastuussa omista teoistaan.
Oikeusministeriön selvityksessä (2018) suurin osa häirintää kokeneista koki, ettei asialle olisi tehty mitään (68%) ja ettei asialle olisi voitu tehdä mitään (51%). Ympäröivän yhteisön asenteissa on ravisteltavaa, kun suurin osa häirintää kokeneista uhreista uskoo, ettei ympäröivä yhteisö puutu asiaan ja häirinnän olevan mahdotonta kitkeä pois. Yhteisön halukkuutta puuttua häirintään voi estää pelko leimautumisesta. Tätäkin ajatusmallia pitäisi päivittää ja haastaa, sillä häirintää esiintyy kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Häirintään puuttumisen ei pitäisi lähettää viestiä, että meillä sitä on vaan että meillä siihen puututaan. Lisäksi on hyvä tarkistaa omat uskomukset siitä, kuka voi häiritä – häirintää ei voi palauttaa yksilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai perustella esimerkiksi mielenterveydellisillä syillä. Häiritsijä voi ja hyvin todennäköisesti onkin muissa ihmissuhteissaan tavallinen, pidetty ihminen. Häiritsijä ei ole viallinen poikkeusyksilö. Häirinnän mahdollistavat ne samat rakenteet, jotka mahdollistavat muutakin syrjintää.
Koulutuksessa pohdittiin myös sitä, miten koulutukseen saapuneille on häirintään puuttuminen jo tärkeä arvo, mutta miten viesti saataisiin kuulumaan kaikille yhteiskunnassa. Vaikka naisilla ja vähemmistöryhmiin kuuluvilla on suurempi riski joutua häirityksi, sen ennaltaehkäisy ja puuttumiseen sitoutuminen on kaikkien asia, eikä voi jäädä yksin häirintää kokevien vastuulle. Naistenpäivän juuret ovat naisten oikeustaistelussa, vaikka tämä näkökulma saattaa nykyään jäädä kaupallisuuden jalkoihin. Ruusujen ja suklaan ostamisen sijaan tarkistamalla omat asenteesi ja sitoutumalla ennaltaehkäisemään ja puuttumaan häirintään voitkin konkreettisesti parantaa naisten elämänlaatua, ja ehkäistä henkistä pahoinvointia. Tai voit esimerkiksi osallistua Naistenpäivän kampanjaan ja ostaa kukkasi Naisten Linjan kampanjaan osallistuvilta tahoilta, joiden myyntituotoista menee osa väkivaltaa kohdanneiden naisten ja tyttöjen tukemiseksi tehtävään työhön.
Silläkin uhalla, että kuulostan kliseiseltä, tahdon päättää tämän masentavaa aihetta käsittelevän tekstin toivoon. Maailma muuttuu kun sitä muutetaan, ja ei ole parempaa aikaa aloittaa kuin juuri nyt. Hyvää ja tiedostavaa Naisten päivää!
Veera Heinonen, Naistenkartanon verkkotyön koordinaattori
Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa tai edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.
Lähteet:
Oikeusministeriö (2018). Häirintä on syrjintää. Luettavissa osoitteessa https://yhdenvertaisuus.fi/documents/5232670/11141214/H%C3%A4irint%C3%A4+Policy+Brief+FI/032fded6-8ccd-acab-0c52-d9d051d50a87/H%C3%A4irint%C3%A4+Policy+Brief+FI.pdf
Naistenkartano & Naisjärjestöjen Keskusliitto. (2023) Häirintä ei ole harmitonta –koulutus. https://www.naistenkartano.com/hairinta-ei-ole-harmitonta-koulutus/
Virrankari, L. & Leemann, L .(2022) Osallisuuden kokemus ja seksuaalinen häirintä: Kouluterveyskyselyn 2019 tuloksia. Tutkimuksesta tiiviisti 13/2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
Yle Uutiset (2022). Naistenpäivän juuret ovat ruusujen sijaan tasa-arvotaistelussa. Luettavissa osoitteessa https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/03/08/naistenpaivan-juuret-ovat-ruusujen-sijaan-tasa-arvotaistelussa
Apua ja tukea löytyy mm. seuraavilta tahoilta:
Seksuaalista häirintää ja muuta kaltoinkohtelua kohdanneille: Naisten Linjan tukipalvelut, https://naistenlinja.fi/palvelut
Seksuaalisen väkivallan kysymyksissä: Tukinaisen palvelut, https://tukinainen.fi/ sekä Rikosuhripäivystys RIKU: https://www.riku.fi/palvelut/
Verkkohäirintää kohdanneille: Naisten Linjan Turv@verkko-palvelut: https://naistenlinja.fi/turvaverkko-palvelut , sekä 8-21 -vuotiaille nuorille: Sua varten Somessa -hanke, https://loistosetlementti.fi/sua-varten-somessa/
Alle 18-vuotiaille urheilussa epäasiallista käytöstä kohdanneille nuorille, sekä heidän vanhemmilleen ja muille heidän parissa työskenteleville tukea ja tietoa: https://www.etoleyksin.fi/
Työyhteisössä häirintää kohdanneille, sekä työantajille: https://www.tyosuojelu.fi/tyoolot/epaasiallinen-kohtelu