Seksuaalisen häirinnän ehkäiseminen vaatii välittömiä toimenpiteitä
Mediassa keskustellaan nyt vilkkaasti naisten kokeman seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun yleisyydestä julkisilla paikoilla. Naisjärjestöjen Keskusliitto korostaa, ettei seksuaalinen häirintä ole Suomessa uusi ilmiö. Euroopan unionin perusoikeusviraston uusimman raportin mukaan Suomessa 33 prosenttia naisista on kokenut muun kuin kumppanin tekemää fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta (EU:ssa 22 %). Suomi oli myös niiden neljän EU-jäsenvaltion joukossa, joissa naiset ovat kokeneet eniten ei-toivottua koskettelua, halailua tai suutelua täytettyään 15 vuotta.
Samansuuntaisia tuloksia antavat myös kansalliset selvitykset. Kouluterveyskyselyssä (2013): 8.-9. -luokkalaisista tytöistä yli 60 prosenttia ja pojistakin liki puolet kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää joskus tai toistuvasti. Tasa-arvobarometrin 2012 eri-ikäisistä vastaajista noin joka kolmas nainen oli kokenut seksuaalista häirintää kahden viime vuoden aikana ja miehistä noin joka kuudes. Seksuaalinen häirintä kohdistui erityisesti 15–34 -vuotiaisiin naisiin. Tuntematon henkilö oli ollut tekijänä vajaassa puolessa naisten kokemasta seksuaalisesta häirinnästä. Seksuaalista häirintää tapahtuu paljon myös työpaikoilla. PAMIn tekemän selvityksen mukaan seksuaalinen häirintä on yleistä aloilla, joilla työntekijät kohtaavat paljon humalaisia. Lähes puolet palvelualalla työskentelevistä naisista on törmännyt seksuaaliseen häirintään.
Suomessa ilmoittamiskynnys väkivallasta ja häirinnästä on eurooppalaiseen keskiarvoon verrattuna korkea. Suuri osa nuorten naisten ja tyttöjen julkisissa tiloissa tai kulkuvälineissä kokemasta ahdistelusta jääkin piiloon. Usein uhri kokee tapahtuneesta häpeää, mutta vastuu teosta kuuluu aina tekijälle. Ahdistelua ei pidä hyväksyä ja jokainen tapaus on syytä ilmoittaa poliisille. Rikoslain pykälä seksuaalisesta ahdistelusta astui voimaan syyskuussa 2014 ja se kieltää toisen henkilön koskettelun niin, että se loukkaa tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta.
Suomen ratifioiman naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan nk. Istanbulin sopimus velvoittaa valtioita puuttumaan kaikkiin naisiin kohdistuviin väkivallan muotoihin, kuten seksuaaliseen häirintään ja muuhun ahdisteluun. Vaadimme, että Istanbulin sopimuksen edellyttämät toimenpiteet toteutetaan täysimääräisenä ja niihin varataan tarvittava rahoitus. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota turvakotipaikkojen ja matalan kynnyksen palvelujen lisäämiseen ja saavutettavuuteen. Myös naisjärjestöjen tärkeä yleiseen asenneilmapiiriin vaikuttava toiminta on turvattava.
Naisjärjestöjen Keskusliitto – Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry
Eva Biaudet, puheenjohtaja Terhi Heinilä, pääsihteeri
Lisätietoja: Järjestösihteeri Sonja Tihveräinen,[email protected]
Vuonna 1911 perustettu Naisjärjestöjen Keskusliitto on sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävien naisjärjestöjen kattojärjestö ja yhteistyöfoorumi. Keskusliitto yhdistää eri alojen toimijoita tavoitteelliseen työhön tasa-arvoisemman yhteiskunnan aikaansaamiseksi ja on kansainvälisesti aktiivinen toimija. Naisjärjestöjen Keskusliittoon kuuluu 58 jäsenjärjestöä, joissa on yhteensä yli 400 000 jäsentä.