Olen kätilö ja ylpeä siitä. Jo äidinmaidossa imin tasa-arvon ja naisaatteen; kutsun itseäni pieneksi feministiksi. Kätilöys merkitsee minulle paitsi naisen ja perheen rinnalla kulkemista, kuuntelemista ja hoivaa, myös laajemmin osallistumista yhteiskunnallisiin nais- ja lapsikysymyksiin ja tasa-arvokuopasta ylös ponnistelua. Minulle perheeni on yhteisö, jossa haluan elää, ja aikuiset lapseni ovat sukupolvien onnekas jatkumo. Vuoden kestänyt mummuuteni on suurta onnea.
Olen työskennellyt kätilönä ja sairaanhoitajana moninaisilla osastoilla. Vuosikymmenen vapaaehtoistyöni kätilötyön äärellä ja lehdentekijänä, niin kätilöyhdistyksessä kuin Aktiivinen synnytys ry:n hallituksessa, sekä 3,5 vuotta Kätilölehden päätoimittajana on ollut merkityksellistä. En ole hyväksynyt vallitsevia olosuhteita ja olenkin ollut kantaa ottava synnytyskapinoitsija. #Katokätilö olen ollut jo vuosia ammattiin liittyvien monien epäkohtien takia, mutta lopulta hoitoalan kriisi lennätti kokonaan pois hoitotyöstä ja -kriisistä. Universumi kuuli kutsuni ja kesän kynnyksellä minut valittiin Naisjärjestöjen Keskusliittoon hallinnon assistentiksi.
Kätilön ammatin arvomaailman keskiössä on naisen itsemääräämisoikeus ja seksuaali- ja lisääntymisterveyden moninainen tukeminen. Kätilön koulutus on ammattikorkeakoulun terveydenhoitoalan pisimpiä, 4,5 vuotta. Kätilöllä on koulutuksensa myötä kaksoistutkinto (kätilö-sairaanhoitaja), jota säätelee EU-direktiivi ja jonka professiolla on laissa monopoliasema ja autonomia, mutta myös vahva ammattiin liittyvä eettinen koodisto. Kätilöillä on Suomessa terveydenhuoltoalan laaja-alaisin seksuaali- ja lisääntymisterveyden osaaminen.
Kätilöyden historiaa
Kätilön ammatti on vanhin koulutetun naisen ammatti. Jo 1700-luvulla Ruotsi-Suomessa kätilöt saivat ammattioppia Tukholmassa, mutta kätilökoulutus oli kallista, matka pitkä ja harva naisista puhui opetuskieltä eli ruotsia. Haminan rauha 1809 jätti kätilöiden valmistuslaitoksen Ruotsiin. Autonomisen Suomen Turkuun perustettiin 1816 Keisarillisen kirjeen määräyksellä ensimmäinen pieni lapsenpäästölaitos; näin suomalainen kätilökoulutus alkoi vasta perustetun Lääkintöhallituksen valvonnassa. Suomalaisen kätilökoulutuksen 200-vuotisjuhlaa juhlittiin 2016.
Jo keskiajalla Euroopassa ammattikätilöiden toiminta oli ollut luvanvaraista ja säänneltyä. Ammattikätilöt olivat ainoita naisia, joilta edellytettiin luku- ja kirjoitustaitoa ja ammattikoulutusta. Kätilöt vannoivat jopa ammattivalan muiden ammattikiltojen tapaan, mm. Saksan Nürnbergissä jo 1417 lähtien. Kirsi Vainio-Korhosen kirjassa Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa (2012) todetaan: ”Osaaminen perustui sekä teoreettiseen tietoon että harjoitteluun ja tarjosi mahdollisuuden tutkinnon suorittamiseen. Tutkinnon suorittaneet rekisteröitiin kätilömatrikkeliin. Myös kätilöt itse korostivat ammatillista statustaan ja pyrkivät häätämään kouluttamattomat apuvaimot reviiriltään. Tässä heillä oli viranomaisten tuki.”
Kätilöt ovat olleet vuosisatoja seksuaali- ja lisääntymisterveyden asiantuntijoina raskaana olevien, synnyttävien ja synnyttäneiden perheiden sekä naistentautipotilaiden kokonaisvaltaisen ja perhekeskeisen hoidon ammattilaisia. Kätilötyössä on kaikkina aikoina korostunut naisen omien ratkaisujen kunnioittaminen. Vuoden 1947 vihkosessa Ohjeita äitiyssisareksi aikoville kätilöiltä vaadittiin ”käytännöllistä älyä, täsmällisyyttä, aloitekykyä, ripeyttä ja ennen kaikkea tahdikkuutta, arvostelukykyä ja oman itsensä unohtamista hoidettavansa hyväksi”.
Kätilöt ovat olleet mukana perustamassa tänä vuonna 100 vuotta täyttävää neuvolaa. Äitiysneuvolatoiminnan käynnistyttyä kätilöt vastasivat raskaana olevien hoidosta Suomessa, kunnes 1972 säädetyn kansanterveyslain voimaantuloon myötä kätilönimike poistettiin neuvoloista. Se kavensi kätilöiden mahdollisuutta työskennellä yhdistetyissä äitiys- ja lastenneuvoloissa. Jopa Euroopan Neuvoston kansanterveyskomitean vuoden tutkimusohjelmaan otettiin Kätilön nykyinen ja tuleva koulutus ja rooli Euroopan Neuvoston maissa ja Suomessa, mutta tämä kansainvälinen tutkimus jäi maassamme tuolloin huomiotta. Valtakunnankätilö Leena Valvanne ajoi vahvasti kätilöitä takaisin neuvolatyöhön jo kauan sitten:
”On kysymys raskaana olevan, synnyttävän ja lapsivuoteisen äidin sekä sikiön ja vastasyntyneen hoidosta ottamalla huomioon myös perhekokonaisuus. Mieluiten saman henkilön, kätilön olisi alusta loppuun huolehdittava siitä kaudesta, joka tähän äitiyshuollon käsitteeseen sisältyy.”
Edelleen 2022 meillä Suomessa raskaana olevan hoitotaho ja luonnollinen jatkumo keskeytyy kriittisellä hetkellä – synnytykseen. Neuvola-asiakkaasta tulee synnytyssairaalan asiakas. Äitiyshuollon eri yksiköiden (eli perusterveydenhuollon neuvolan ja erikoissairaanhoidon synnytyssairaalan) tietojärjestelmät eivät usein keskustele lainkaan. Lähetellään dokumentteja jopa faksilla! Kätilö hoitaa synnyttävän äidin ja vastasyntyneen ja palauttaa äiti-lapsi-parin takaisin neuvolaan.
Eduskunnan turvallisen odotus- ja vauva-ajan edistämisryhmän kannanotossa Synnytysresurssit ja hoidon jatkuvuus laitettava kuntoon hyvinvointialueilla todetaan: Turvallinen ja laadukas hoito edellyttää riittäviä resursseja raskaana olevien, synnyttäjien ja synnyttäneiden perheiden hoitoon, jotta perheiden yksilölliset palvelun- ja hoidontarpeet pystytään kohtamaan oikea-aikaisesti ja -paikkaisesti hoidon jatkuvuus sekä kielelliset oikeudet huomioiden. Asiakas- ja perhelähtöisyys edellyttävät terveydenhuollon ammattilaisilta aikaa kohtaamiseen ja läsnäoloon.
Vastasyntyneen hyvään hoitoon keskeisesti liittyvän imetysohjauksen koulutus on kuulunut kätilön perusopintoihin jo vuosikymmenet. Tutkitusti niin vastasyntynyt kuin synnyttäjä saavat moninaisia terveyshyötyjä imetyksen myötä, ja tätä herkkää alkuvaihetta ja imetyksen jatkumista on tärkeää tukea oikein. Kuitenkaan tätä kätilöiden erityistä lisääntymisterveysosaamista ei saada osaksi suomalaisia terveyspalveluita, eikä kätilön palveluita ole maassamme ylipäätään tarjolla tasapuolisesti eikä riittävästi. Muista Pohjoismaista poiketen ja WHO:n suosituksesta huolimatta ei Suomessa täysin hyödynnetä kätilöiden ammattitaitoa raskauden seurannassa eikä muutaman viikon lapsivuodeaikana synnytyksen jälkeen.
Kätilöiden ammatillis-aatteellisen kattojärjestön, ja Naisjärjestöjen Keskusliiton jäsenjärjestö Suomen Kätilöliiton keskeinen missio on ollut vuosikymmenten ajan saada kätilöt takaisin äitiysneuvolatyöhön ja siten perheen hoitopolku kokonaisvaltaiseksi, katkeamattomaksi.
Tämän päivän neuvoloissa työskentelevillä kätilöillä on useimmiten myös terveydenhoitajan tutkinto. Kätilö voi työskennellä äitiys- ja lastenneuvolassa opiskeltuaan kätilö-sairaanhoitajatutkintonsa päälle lisäksi terveydenhoitajatutkinnon 1,5 vuotta. Kätilö-sairaanhoitaja-terveydenhoitajana neuvolassa työskentelevä on siis opiskellut peräti 6 vuotta ammattikorkeakoulussa (vs. esim. sairaanhoitaja 3,5 vuotta). Kätilöliiton 2020 tekemän kätilökyselyn mukaan noin kolmasosa (28%) kätilöistä on opiskellut tämän kolmoistutkinnon. Se, ettei kätilöiden täysi ammattitaito ole käytössä on kansantaloudellisesti merkittävää osaamisen ja koulutuksen haaskausta.
Outi Helasterä
Naisjärjestöjen Keskusliiton hallinnon assistentti
Kätilö, Sairaanhoitaja, MAT, Kätilölehden päätoimittaja 2019–2022