Tulimeren alle häviävä Amazonin sademetsä. Tuhannet nuoret kokoontuneena eduskuntatalon portaille ja ilmastomarsseille. Helteinen syyskuu Suomessa.
Ilmastokriisi uhkaa planeettaamme, kaiken tämän kauniin ja tärkeän tulevaisuutta. Minun sukupolveni ei murehdi tulevaisuuden palkan suuruutta, ei mieti minkä värisen auton pihallensa haluaisi. Me mietitään, onko tällä maapallolla elämää kun me ollaan aikuisia, entä meidän lapsilla? Nuoret ovat nousseet kaduille, koska meidän tulevaisuus on uhattuna. Ne lupaukset, joita yhteiskunta on sukupolvien ajan antanut, on nyt petetty.
Ilmastonmuutoksen seuraukset eivät kysele varallisuutta, koulutusta tai sitä tekikö naapuri vielä vähemmän. Tulevaisuus on vaakalaudalla, jos emme nyt onnistu torjumaan tätä kriisiä.
Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat tytöt ja naiset. Ilmastonmuutos uhkaa pahiten jo valmiiksi heikommassa asemassa olevia. Vaara ei ole pelkästään kehityksen pysähtyminen tyttöjen oikeuksien ja tasa-arvon osalta, vaan saatamme jopa ottaa askeleita taaksepäin ja menettää jo saavutettua kehitystä. Eriarvoistuminen ei ole pelkästään tulevaisuuden uhka, vaan sitä tapahtuu jo nyt.
Tyttöjä syrjitään jo valmiiksi, joten heidän on vaikeampi selviytyä ilmastonmuutoksen vaikutuksien kanssa. Kehittyvissä maissa asuvat tytöt kärsivät huonosta koulutuksesta, lapsiavioliitoista, väkivallasta, lapsikaupasta sekä varhaisista raskauksista.
Useimmiten naiset ja tytöt ovat päävastuussa ruuanvalmistuksesta ja vedenhankinnasta. Epävakaat sääolot, kuten kuivuus ja tulvat, vaikuttavat suoraan perheiden ruoka- ja vesivaroihin ja lisäävät tyttöjen ja naisten työtaakkaa. Esimerkiksi Mosambikissa pitkittyneen kuivuuden aikana vedenhakuun käytetty aika on pidentynyt kahdesta kuuteen tuntiin päivässä, mikä on lisännyt poissaoloja koulusta. Pidentynyt vedenhakumatka altistaa tytöt myös muille riskeille, kuten seksuaaliselle häirinnälle ja väkivallalle. Tytöillä ja naisilla ei usein ole myöskään vaadittavaa vaikutusvaltaa eikä käytössään tarvittavia resursseja, kuten rahoitusta ja teknologiaa, tilanteen muuttamiseksi.*
Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on siis myös ihmisoikeuksien puolustamista. Elinkelpoinen planeetta takaa edellytykset tasa-arvon toteutumiselle myös jatkossa. Suomen tulee tehdä politiikkaa, jolla 1,5 asteen tavoitteesta pidetään kiinni. Tämän tavoitteen on oltava prioriteetti myös ulko- ja EU-politiikassa. Ilmastovaikutukset tulisi arvioida jokaisen päätöksen yhteydessä. Globaalisti tarvitaan esimerkiksi ympäristölle haitallisten tukien poistoa, maataloustukien painopisteen siirtoa eläinperäisestä kestävään kasviperäiseen tuotantoon ja vähähiilisiin toimintamalleihin sekä tukea kansalaisyhteiskunnalle niin, että mahdollistetaan toiminta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Feministinen ilmastopolitiikka ottaa huomioon muutoksen tapahtumisen kaikilla tavoin kestävästi, myös sosiaalisesti. Esimerkiksi kulutusverotuksen epätasa-arvostavaa vaikutusta kompensoidaan sosiaalipolitiikassa. Ilmastorahoituksessa on otettava huomioon myös tyttöjen ja naisten oikeudet. Lisäksi tasa-arvon on toteuduttava jo itse ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä muun muassa siten, että huomioidaan vallan tasa-arvoinen jakautuminen. Kestävä yhteiskunta rakentaa parempaa maailmaa kaikille sukupuolesta tai muista ominaisuuksista riippumatta.
Mahdollistammeko elämän tällä planeetalle turvallisesti tuleville sukupolville? Siitä tässä taistelussa on kyse.
Sara Nyman
Kirjoittaja on nuorten ilmastodelegaatti.
*Plan: Ilmastonmuutos uhkaa tyttöjen oikeuksia (2019)