”Asepalvelukseen hakevien naisten hakijamäärät ovat hurjassa kasvussa. Tavoitteena on vuosittain 2 000 hakijaa”, sanoo kenraalimajuri, Maavoimien esikuntapäällikkö Kim Mattsson.
Ensimmäiset naiset aloittivat Suomessa asepalveluksen vuonna 1995. Muutamien viime vuosien aikana hakijamäärät ovat olleet voimakkaassa kasvussa. Vapaaehtoiseen asepalvelukseen vuonna 2008 haki 469 naista ja tänä vuonna 1588 naista.
Puolustusvoimat on kouluttanut vuosien varrella yli 11 000 naista reserviin. Heidät voidaan määrätä kertausharjoituksiin samoin perustein kuin miehet. Naiset ovat 30 päivän palveluksen jälkeen asevelvollisuuslain alaisia sen vuoden loppuun, jolloin he täyttävät 60 vuotta.
Keskeyttämisprosentti naisilla ensimmäisen 45 päivän jälkeen on yleensä lähellä nollaa. Useimmiten syy on fyysinen, kun selkä tai jalat eivät kestä. Miehillä yleisin syy on mielenterveyden ongelmat.
Kim Mattsson
Kim Mattsson on palvellut Puolustusvoimissa yli 40 vuotta. Hän eteni armeijan koulutustien: ensin kadettikoulu, sitten maisteritasoinen kapteenikurssi ja sotakorkeakoulun ylemmän johdon kurssit. Puolustusvoimat kannattaa jatkuvaa koulutusta ja oppimista.
Kansainvälistä kokemusta hän lisäsi opiskelemalla kansainvälisiä suhteita Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa ja toimimalla sotilastarkkailijana YK:n rauhanturvaoperaatiossa Untsossa Lähi-idässä. Presidentin adjutanttina Mattsson kiersi Tarja Halosen kanssa nelisenkymmentä maata.
Taiteellista uraa Vääksyn lukion ylioppilas ei tullut ajatelleeksi. Rima oli korkealla. Äiti Virpi Augustin teki uran mezzosopraanona Saksassa ja voitti Lappeenrannan laulukilpailun vuonna 1969. Äidin albumi ”Äidille” on tässäkin ajassa kuunneltavissa musiikkipalvelu Spotifystä. Isä oli 1960-luvun kohukirjailija Gunnar Mattsson, jonka pääteos Prinsessa käännettiin peräti 30 kielelle. Isä toimi myös toimittajana Hufvudstadsbladetissa.
Mattsson on vastannut myös Puolustusvoimien henkilöstöasioista. Joukon yhdessä tekemisen henki kiehtovat myös urheilussa. Hän on pelannut jääkiekkoa, kaukalopalloa ja salibandyä. Kotiseurana on ollut pääesikunnan urheiluseura Päämajan Pallo. Välillä joukkuepelaaja suunnistaa ja kulkee yksin metsässä. Kim Mattssonin omaan perheeseen syntyivät tyttäret 27 ja 25 vuotta sitten.
Silmien avaajat
Kim Mattssonin ei tarvitse kauaa miettiä kysyttäessä, mitkä tapahtumat tai kokemukset hänen elämässään johtivat sukupuolten tasa-arvon näkyväksi edistäjäksi.
”Ensimmäinen vaikuttava tekijä oli omien tyttärien syntymä ja heidän kehityksensä seuraaminen. Tasa-arvokysymyksissä päiväkoti ja koulu ovat ratkaisevassa roolissa, samoin harrastepuoli. Tyttäreni pelasivat jalkapalloa ja koripalloa. Sain kokea, että poikien joukkueiden oli helpompi saada sali- ja kenttävuoroja ja hyvää valmennusta. Ryhdyin itsekin valmentamaan tyttöjoukkuetta.”
Myöhemmin toinen tyttäristä kävi armeijan ja eteni johtajakoulutukseen. Hän on nyt reservissä. Nykyisin toinen tyttäristä työskentelee kaupallisella ja toinen juridiikan alalla.
”Adjutantin työ presidenteille Tarja Halonen ja Martti Ahtisaari avasi silmiä. Instituutio oli todellakin tehty miehille nimityksistä ja pukeutumisesta lähtien. Tarja Halosen kaudella ei enää puhuttu HTP:stä eli ”Herra Tasavallan Presidentistä”. Muutosta tehtiin kaikilta osin. Sai tehdä aika paljon töitä, että organisaatio saatiin tasa-arvoiseksi. Naisia lisättiin eri henkilöstöryhmiin ja tänä vuonna viimeiseenkin niistä saatiin nainen, kun komentajakapteeni Anna Eronen nimettiin adjutantiksi.”
Valtakunnallisten maanpuolustuskurssien johtajuus oli paikka edistää tasa-arvoa. ”Kurssit olivat erittäin haluttuja. Toimin yhdentoista kurssin johtajana. Huomasin, että naisia pitää saada enemmän tähän instituutioon. Valintakriteerit olivat selkeät. Käytimme periaatetta, että jos nainen ja mies ovat tasoissa, valitsemme naisen. Tätä kautta saimme lisättyä naisten määrää kursseilla. Samaa periaatetta olen soveltanut muuallakin. Jos kriteerit ovat tasoissa, niin nainen valitaan.”
Naiset tekevät armeijasta vahvemman
Samalla viivalla
Puolustusvoimissa naisten palveluksen sisältö ja vaatimukset ovat samat kuin miehillä. ”Naiset soveltuvat kaikkiin tehtäviin. Varusnaisillekin on tarjolla 600 eri tehtävää soittajasta etulinjan taistelijaan. Kaikissa tehtävissä on jo naisia.”
Saniteettitilat ja suihkuvuorot ovat naisille omat, mutta muuta eroa ei oikeastaan ole miehiin. Taisteluharjoituksissa nukutaan samassa teltassa. ”Kun tytär meni aikanaan merisotakouluun, siellä oli vain kaksi naista. Naisilla oli oma majoitustila eri kerroksessa, mistä johtuen tiedonkulussa oli haasteita eivätkä he aina tienneet, missä pitää olla milloinkin. On olennaista tietää mitä tapahtuu ja olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Onneksi yhteismajoitus on otettu käyttöön.”
Reppu painaa kaikilla yhtä paljon. ”Ampumatarvikkeet, teltta tai kamina painavat kaikilla saman verran. Ehkä juomapullo voisi olla tyhjempi. Varusteisiin naiset saavat 50 senttiä enemmän päivärahaa. Päivärahaa ollaankin juuri nostamassa.”
Mattsson kuvaa, että varusmiespalveluun hakeudutaan neljästä eri ilmeisestä syystä. Yksi haluaa seikkailua ja toinen välivuotta. Osa hakee ammattia Puolustusvoimista tai yleensä turvallisuusalalta. Jotkut haluavat osoittaa maskuliinisia kykyjään. ”Yllättävää kyllä turvallisuusympäristön muutoksella ei ole ollut niinkään vaikutusta palvelukseen hakeutumiselle, vaikka tietoisuus maanpuolustuksesta on lisääntynyt. Kouluissa saisi kertoa saisi enemmän maanpuolustuksesta.”
Puolustusvoimien verkkosivusto on kutsuva ja moderni, siellä puhutaan jopa all inclusive -vuodesta. ”Olemme tehneet selvityksiä aina vuodesta 1995 lähtien, mistä imu tulee. Verkkosivusto on ihan ykkösajuri siihen, että nuori hakeutuu vapaaehtoiseen palvelukseen. Toiseksi tärkein imu syntyy kodin ja ystävien suosittelusta. Merkittävä ansio on myös Ylen Naissotilaat TV-sarjalla, sarja on laadukkaasti tehty ja ohjelmalla alkoi jo neljäs tuotantojakso.”
Palvelustehtäviä ei jaeta sukupuolen vaan henkilökohtaisen soveltuvuuden ja osaamisen perusteella. ”Kokemuksemme mukaan naiset eivät ole halunneet helpottaa pääsyvaatimuksia, että vetäisivät vaikka leukoja vähemmän tai saisivat helpotusta Cooperin testissä. He eivät voi mennä joukon eteen pienemmillä ansioilla.”
”On ongelma, jos sotajoukossa puhutaan naisista ja miehistä – se on onneksi vähenemään päin. Kun katsot kaueampaa nykypäivän sotajoukkoa, et enää näe, onko siellä mies vai nainen. Kaikki ovat henkilöitä. Tässä ajattelutavassa on onneksi päästy paljon eteenpäin.”
Entä mitä sanoo asepalvelusta suorittava nainen, jonka kohtasin sattumalta yhteisellä bussimatkalla? Hän oli palvellut kaksi kuukautta ja sitä ennen ehtinyt hankkia yliopistotutkinnon ulkomailta. Hän istui vieressäni palveluspuvussa ja hiukset kiedottuna nutturalle. Kysyin, miten hän on kokenut sukupuolten tasa-arvon varusmiespalvelussaan. ”Kertaakaan ei ole ollut sellainen olo, että olen naisena Puolustusvoimissa, vaan olen tuntenut olevani osa joukkoa. Välillä taisteluvarustus toki painaa, mutta onneksi urheilutaustasta on hyötyä. Varusmiesjohtajat ovat kyllä viestittäneet, että pitää matalla kynnyksellä ilmoittaa, jos kokee häirintää.” Varusnainen saa pian kuulla pääsystä johtajakoulutukseen. Mitä hän haluaisi kysyä kenraalimajurilta. ”Toivoisiko hän, että naisia hakeutuisi enemmän johtajakoulutukseen? Mikä rooli naisilla on maanpuolustuksessa?”
Mattsson sanoo, että tähtäimessä on ensimmäisessä vaiheessa saada palvelukseen noin 2 000 naista vuosittain. ”Olemme tässä hyvällä tiellä, mutta edelleen on tehostettava palveluksesta tiedottamista nuorten naisten keskuudessa.”
”Naisten mukaantulo lisää laatua. Mitä heterogeenisempi on taisteleva joukko tai sotilasjoukko, sitä vahvempi se on. Sama koskee päättävää ja suunnittelevaa joukkoa. Moninaisesta joukosta tulee vahvempia ja fiksumpia asioita ulos. Ryhmä-älykkyys tulee ryhmätyhmyyden sijaan.”
Mikä on väärin
Puolustusvoimissa edistetään suunnitelmallisesti miesten ja naisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Toteutumista seurataan tutkimusten ja selvitysten kautta.
Tampereen yliopistolta tilatun tutkimuksen (2017) mukaan asepalveluksessa eriarvoista kohtelua oli kokenut vajaa puolet (47 %) vastanneista naisista. Vuoteen 2011 verrattuna prosentuaaliset osuudet olivat laskeneet (2011, 55 %). Yleisimpiä eriarvoisen kohtelun tilanteita olivat tehtävien jako, suoritusten arvioinnit ja koulutustilanteet. Useimmiten eriarvoista kohtelua oli koettu varusmiesjohtajan osalta. Seksuaalista häirintää oli kokenut neljännes (23 %) naisista ja eniten vertaisten taholta.
”Ovathan ne hurjia lukuja. Tasa-arvon toteutuminen ei ole riittävää. Tarvitaan jatkuvaa terävöittämistä, kampanjointia ja johtamista, että näissä kokemuksissa päästään lähemmäksi nollaa. Asiat on nostettava aktiivisesti pöydälle ja poistettava ongelmat, ei ole muuta mahdollisuutta. Tarvitaan muutosta sekä ajattelussa että teoissa.”
Puolustusvoimien tiedotteessa kerrotaan, että kaikissa joukko-osastoissa on toimintamalli epäasiallista käyttäytymistä ilmoittamiseksi. Jokaisessa tuvassa on oltava ohjeet, miten ilmoittaa ongelmista ja rohkaistaan puhumaan.
”Eihän näitä kokemuksista tiedetä, jos esimiehelle tai palvelustoverille ei kerrota. Kaikki eivät vielä oivalla, mikä toimintakulttuurissa on sitä ”navan alle menoa”. Näistä asioista pitää puhua enemmän. Meidän pitää kertoa konkreettisesti, mikä on väärin.”
”Yhteiskunnalliset ilmiöt heijastuvat myös armeijaan. Vajaassa puolessa vuodessa emme pysty kauheasti muuttamaan asenteita. Toisaalta varusmiesaika mahdollistaa tasa-arvon esille tulemisen ja nostamisen ja myös palveluksessa opitut asiat siirtyvät mukana siviiliin.” Joukkuepeliä tämäkin yhteiskunnassa.
On kerrottava konkreettisesti, mikä on väärin
Haluttua johtajakoulutusta
Asepalveluksen suorittavat naiset ovat erittäin motivoituneita. Kaksi kolmesta (65–70 %) osallistuu johtamiskoulutukseen. Osuus on paljon suurempi kuin miehillä. Naisilla ja miehillä on yhtäläinen mahdollisuus päästä johtajakoulutukseen ja myöhemmin sotilasuralle.
”Täällä saa koulutuksen ja tehdä käytännön johtamista. Koulutuksesta valmistunut saa johdettavakseen kolmenkymmenen varusmiehen ja varusnaisen joukkueen. Koulutuksessa käytetään johtajakansioita ja edistymistä seurataan. Esimiehiltä, alaisilta ja kollegoilta saa 360-palautteen, mitä omassa toiminnassa pitää vahvistaa ja mistä pitää päästä eroon. Monessa paikassa työnantajat arvosta tätä johtajakoulutusta.”
”Puolustusvoimat on arvostettu työnantaja, tämä on fiksu paikka tehdä töitä.” Puolustusvoimien henkilökuntaan kuuluu ammattisotilaita ja siviilejä. Henkilökunnan kokonaismäärä on 12 300, joista siviilejä noin kolmannes. Siviileistä lähes puolet (48 %) on naisia ja sopimussotilaista noin joka viides (18,7 %). Upseeristosta vain noin kolme (3 %) prosenttia on naisia.
Naisia pitää saada enemmän myös upseereiksi
”Jotta saadaan tasa-arvo riittävän hyvälle tasolle, naisia pitää olla meillä enemmän. Jos nainen on ainokaisen asemassa, se ei lisää tasa-arvoa, sitä on tutkittu. Esimerkiksi upseereista 15–20 prosenttia pitäisi olla naisia, jotta nainen upseerina ei olisi ainokaisen asemassa. Nyt heitä on alle 5 prosenttia. Se asia on korjattava.”
Mattsson ei kuitenkaan lähde erittelemään naisten ja miesten roolia maanpuolustukselle ja yleiselle turvallisuudelle. ”Kokemuksestani tiedän, että sukupuolella ei ole merkitystä, luonteenpiirteet ovat määräävämpi tekijä.”
”Haemme 280 000 henkilöä puolustusvoimien vahvuuteen. Joukon suorituskyky paranee, mitä enemmän naisia on. Kehittämisen kohteena on myös koko ikäluokalle yhteiset kutsunnat, kuten Kanervan komitean mietintö esittää. Miehille on lain mukaiset kutsunnat eri puolilla maata. Naisten kohdalla puhutaan valintatilaisuuksista, joihin pitää ilmoittautua.”
Mattsson sanoo, että Ukrainan sota on vaikuttanut tietoisuuteen maanpuolustuksesta, mutta arvot ovat syntyneet pidemmältä aikaväliltä. ”Saamme kiittää päättäjiämme siitä, että olemme Suomessa säilyttäneet asevelvollisuuden. Meillä on uniikki toimintakulttuuri ja asevelvollisuusjärjestelmä, johon kaikki miehet velvoitetaan ja naiset tulevat vapaaehtoisena. Maanpuolustustahtomme on kova. Tahdolla on iso merkitys ukrainalaisten pärjäämisessä. ”
”Tasa-arvon edistämisessä Naisjärjestöjen Keskusliitto on viisaasti liikkeellä, kun korostaa tasa-arvotekoja. Sitä pitää jatkaa. Ajattelu on varmaan yhteinen ja suunnitelmat ovat hyvät, mutta tarvitaan tekoja. Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaan kuului 100 tasa-arvotekoa – se lähestymistapa minua ilahdutti. Olen sitä hyödyttänyt myös omassa johtamistoiminnassa.”
TEKSTI: EILA RUUSKANEN-HIMMA