Yhteisöllisyys kunniaan liittyvän väkivallan taustalla
”Mut kasvatettiin lapsesta asti siihen, että mun jalkojen välissä on koko suvun kunnia” – kertoi eräs kunniaan liittyvän väkivallan uhri, nuori nainen, taannoin. Toteamus kuvastaakin karuudessaan osuvasti ilmiötä, jota kutsumme kunniaan liittyväksi väkivallaksi. Ilmiöllä viitataan kunnian nimissä tehtyihin väkivallantekoihin, jotka kohdistuvat erityisesti tyttöihin ja naisiin, koska perheenjäsenet katsovat, että jokin epäilty tai todellinen käyttäytyminen aiheuttaa häpeää perheelle tai yhteisölle.
Usein ilmiö mielletään ”muiden kulttuurien” ongelmaksi. Kuitenkin kunniaan liittyviä käsityksiä ja käytäntöjä löytyy myös perinteisestä suomalaisesta yhteiskunnasta esimerkiksi vanhoillisista kristillisistä uskonyhteisöistä tai Suomessa pitkään eläneiden etnisten vähemmistöjen keskuudesta. Kunniaan liittyvään väkivaltaan liittyykin vahvasti juuri yhteisöllisyys. Yhteisöllisyys on yleensä positiivinen asia, voimavara, joka tuottaa turvaa ja suojaa. Yhteisöllisyyteen voi kuitenkin liittyä eriarvoistavia ja vahinkoa tuottavia rakenteita ja valtajärjestelmiä, jotka liittyvät moraalisiin tai sosiaalisiin normeihin.
Yhteisössä voidaan ajatella, että normien rikkominen on tilanne, jossa väkivalta on oikeutettua, eikä yhteisössä näin ollen tuomita tai estetä väkivallan tekoa. Toisaalta samankin yhteisön sisällä käsitykset normeista ja kunniasta usein vaihtelevat perheittäin ja yksilöittäin ja myös ajan saatossa niissä tapahtuu muutosta.
Haitalliset perinteet kumpuavat myös kunniallisuuden vaalimisesta
Kunniaan liittyvä väkivalta voi ilmetä erilaisina väkivallan muotoina. Henkinen väkivalta, pakottava kontrolli, eristäminen ja vainoaminen voivat johtaa myös fyysiseen väkivaltaan, jonka rajuimpana muotona on niin sanottu kunniamurha. Haitalliset perinteet, eli tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen ja pakkoavioliitto kumpuavat usein myös kunniallisuuden varjelusta. Tyttöjen sukuelinten silpomisella tarkoitetaan ulkoisten sukuelinten poistamista tai vahingoittamista ilman lääketieteellistä syytä. Taustalla voi vaikuttaa tarve varmistaa tytön seksuaalinen koskemattomuus avioliittoon asti ja sen myötä suvun kunnian säilyttäminen. Silpominen toteutetaan yleensä jo lapsena tai varhaisnuoruudessa ja sen tekotavasta riippuen siitä voi olla seurauksena hankaliakin terveysongelmia.
Haitalliset perinteet näkyvät myös Suomessa – täällä elää arviolta noin 10 000 silpomisen läpikäynyttä tyttöä ja naista ja vuonna 2021 Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä oli 176 pakkoavioliiton uhria.
Ihmisoikeussopimukset ja toimintaohjelmat työtä ohjaamassa
Kunniaan liittyvän väkivallan vastainen työ on myös työtä ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden puolesta. Siksi se on valtavan tärkeää ja meitä velvoittaa siihen yhteiskuntana useat kansainväliset ja kansalliset sopimukset ja toimintaohjelmat.
YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea, CEDAW, nosti viimesyksyisessä Suomea koskevassa suosituksessaan esiin myös kunniaan liittyvän väkivallan, tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen ja pakkoavioliiton. Suosituksessa todetaan, että edelleen Suomessa on lisättävä ammattilaisten osaamista kunniaan liittyvästä väkivallasta ja kehitettävä lainsäädäntöä. Suomessa tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on nykyisellään tuomittavaa rikoslaissa pahoinpitelynä tai törkeänä pahoinpitelynä, joista voi saada 10 vuoden vankeustuomion. Lainsäädäntöä silpomisen ja pakkoavioliittojen selkeyttämisen osalta ollaan parhaillaan tarkastelemassa oikeusministeriön johdolla.
Vaikka kunniaan liittyvä väkivalta koskettaa kaikkia sukupuolia ja kohdistuu myös esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin, on ilmiö hyvin sukupuolistunut ja kokijat ovat usein naisia. Istanbulin sopimus eli Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta velvoittaa viranomaiset toimimaan kunniaan liittyvää väkivaltaa ehkäisten, suojelemaan kunniaan liittyvän väkivallan kokijoita ja edistämään tekijöiden saattamista vastuuseen. Kansainvälisten sopimusten lisäksi Suomessa on laadittu kansallisia toimintaohjelmia väkivallan vähentämiseksi. Silpomisen estämisen toimintaohjelman tavoitteena on estää silpomisperinteen jatkuminen Suomessa, estää tyttöjen vieminen ulkomaille silvottavaksi ja lisätä silpomisen läpikäyneiden terveyttä ja hyvinvointia.
Ilmiöön puututtava monialaisella yhteistyöllä
Kunniaan liittyvän väkivallan torjumiseksi tarvitaan myös valtava määrä eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Sosiaali- ja terveysalan, opetuksen ja kasvatuksen ammattilaiset, järjestötoimijat, poliisi ja muut viranomaiset muodostavat monialaisen verkoston, jonka kesken yhteistyö ja kommunikaatio ovat ehdottoman tärkeitä moniulotteisten ongelmien ratkaisemiseksi. Myös julkiseen keskusteluun vaikuttaminen on tärkeää, jotta asenteet suomalaisessa yhteiskunnassa perustuisivat tietoon, eivätkä virheellisiin käsityksiin ja ennakkoluuloihin.
Ilmiöltä ei voi sulkea silmiään muttei myöskään kulttuuristaa kaikkea väkivaltaa
Ehkäisevän työn lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota uhrien auttamiseen ja silpomisen läpikäyneiden hyvinvoinnin edistämiseen tarjoamalla apua niin fyysisiin kuin psyykkisiin vaivoihin, joita perinne on heille aiheuttanut. Kunniaan liittyviin käsityksiin ja toimintamalleihin voidaan myös vaikuttaa antamalla tietoa ihmisoikeuksista ja laista ja tarjoamalla vanhemmille vaihtoehtoisia kasvatuskeinoja väkivallan tilalle. Seksuaalikasvatuksen avulla voidaan vahvistaa lasten ja nuorten käsitystä omista rajoistaan ja oikeuksistaan.
Kunniaan liittyvään väkivaltaan puuttuminen on jokaisen ammattilaisen, joka työssään kohtaa uhreja tai tekijöitä, tehtävä. Myös kenellä tahansa ihmisellä on velvollisuus puuttua, jos jotakuta toista uhkaa vakava väkivalta. Kunniaan liittyvään väkivaltaan voidaan puuttua tunnistamalla ilmiö, ottamalla se riittävän ajoissa puheeksi, kuuntelemalla ja auttamalla uhri avun piiriin. On tärkeää pitää mielessä, että väkivalta, jota esiintyy muiden kuin perinteisestä suomalaisesta kulttuurista lähtöisin olevien henkilöiden välillä ei kuitenkaan ole automaattisesti kunniaan liittyvää, eikä sitä näin ollen tule siis myöskään kulttuuristaa.
Alun esimerkin nuori nainen sai apua tilanteeseensa eri alojen viranomaisilta ja ilmiöön perehtyneestä järjestöstä. Suomessa tulee jatkossa varmistaa riittävät resurssit uhrien auttamiseksi, yhteisöissä tehtävän ilmiötä ehkäisevän työn tekemiseksi ja väkivallan tekijöiden vastuuseen saattamiseksi.
On ymmärrettävä, että perinteellä, tavoilla, kulttuurilla ja kunniakäsityksillä ei voida koskaan perustella tai oikeuttaa väkivaltaa. Väkivalta on aina väärin ja siihen tulee puuttua.
Mimmi Koukkula
Erityisasiantuntija, Klö, TtM,
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Väkivallan vastaisen työn osaamiskeskittymä
Lisätietoa:
Koukkula, M. & Klemetti, R. 2019. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estämisen toimintaohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:1.
www.thl.fi/kunniaanliittyvavakivalta
THL. Tiedä&toimi -kortti. 2021. Kunniaan liittyvää väkivaltaa on mahdollista tunnistaa ja ehkäistä. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021092246938
Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa tai edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.
Blogi on osa Naisjärjestöjen Keskusliiton 100 Naista Eduskuntaan -eduskuntavaalikampanjaa, johon voi tutustua täältä.