Monika-Naiset liitto ry ja Naisjärjestöjen Keskusliitto kiittävät mahdollisuudesta lausua Suomen hallituksen ensimmäisestä raportista lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpanosta.
Naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ on Monika-Naiset liitto ry:n toiminnan ydin. Liitossa on vahvaa erityisosaamista pari- ja lähisuhdeväkivallan ja väkivallan maahanmuuttajataustaisiin tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirteiden kuten pakkoavioliiton, kunniaan liittyvän väkivallan ja ihmiskaupan uhrien auttamistyöstä. Liiton Kriisikeskus Monika ja Turvakoti Mona toimivat kriisipalveluja tälle erityiskohderyhmälle. Lisäksi tuemme kotoutumista, työllistymistä ja naisten yhdenvertaista asemaa ja oikeuksia Suomessa.
Naisjärjestöjen Keskusliitto on sukupuolten tasa-arvoa edistävien naisjärjestöjen kattojärjestö. Naisjärjestöjen Keskusliittoon kuuluu 60 jäsenjärjestöä, joissa on yhteensä yli 400 000 jäsentä. Keskusliitto toimii naisten aseman, sukupuolten tasa-arvon ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien edistämiseksi yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa.
Johdanto
On tärkeää huomata, että huolimatta yleissopimuksen vanhentuneesta kielestä, on lasten ja nuorten kohdalla erityisen tärkeää olla tarkka käytetyistä käsitteistä. Kaikessa kaupallisessa seksuaalisessa hyväksikäytössä vastuu on aina seksinostajalla ja hyväksikäyttäjällä, ei koskaan lapsella. Puhumalla ”nuorten prostituutiosta” tai ”lapsiprostituutiosta” tai ”lapsipornografiasta” häivytetään tilanteessa tapahtuva hyväksikäyttö, jossa seksinostaja käyttää hyväkseen lapsen haavoittuvaa asemaa. Myös YK:n uudet suositukset kyseisen valinnaisen pöytäkirjan toimeenpanosta nostavat huolensa esiin, sekä painottavat, että em. termit eivät vastaa tapahtunutta hyväksikäyttöä. Suosituksissa painotetaan, että lapsi ei voi koskaan antaa suostumustaan hyväksikäytölle, ja valtioiden käyttämän kielen, lainsäädännön ja palveluiden tulee ottaa tämä vahvasti huomioon.
On hienoa, että valtion raporttiin tulleissa viranomaislausunnoissa oli nostettu esiin johdonmukaisen prostituutiopolitiikan tarve: asiakastyömme kertoo tämän tarpeellisuudesta ja nykyisen lainsäädännön vaikutuksesta hyväksikäytön uhreihin.
Tilastotiedot
Suomen raportissa todetaan, että Suomessa on ”kohtuullisen hyvin tietoa lasten kokemasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä” (17., sivu 4). On kuitenkin huomautettava, että kerätty tilastotieto on monelta osin puutteellista ja jättää pääsääntöisesti huomioimatta kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön laajan spektrin. Myös esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten tyttöjen kokemasta seksuaaliväkivallasta ja kaupallisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä puuttuu tutkimusta. Lyhyen ajan sisällä on julkaistu kaksi selvitystä, jotka nostivat esiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvan kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön Suomessa.
Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin (HEUNI) ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän selvityksestä kävi ilmi, että lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa ihmiskauppaa on Suomessa huomattavasti aikaisemmin ajateltua enemmän. Kyseessä on laaja ilmiö, jonka todellisesta määrästä ei ole selvyyttä. Selvityksen mukaan lapsia ja nuoria joutuu kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, mutta tätä ei useinkaan tunnisteta ihmiskaupaksi tai lähirikoksiksi: suurin osa uhrikokemuksista jää nuorten ja lasten kanssa toimivien ammattilaisten mukaan näkymättömiin. Kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan kokemukset linkittyvät vahvasti muihin haavoittuvuuksiin ja syrjäytymiseen. Selvitys painotti, että rikosoikeusjärjestelmän toimijoiden ymmärrystä lapsiin kohdistuvasta ihmiskaupasta tulee parantaa. Uhreissa on paljon kantasuomalaisia, vaikka ihmiskauppaa usein ajatellaan ennen kaikkea maahanmuuttokysymyksenä. Myös Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen toiminnan asiantuntijaryhmän (GRETA) 2019 raportissa nostettiin esiin huoli koskien lapsiuhrien tunnistamista ja heidän saamiaan palveluita.
Pelastakaa lapset ry nosti puolestaan esiin selvityksessään, että Suomessa on lapsiin kohdistuvaa kaupallista seksuaalista hyväksikäyttöä ja seksuaaliväkivaltaa etenkin digitaalisessa mediassa, mutta sitä tunnistetaan hyvin huonosti. Kansallisena ihmiskaupparaportoijana toimiva yhdenvertaisuusvaltuutettu on toistuvasti huomauttanut, että Suomessa tunnistetaan erityisen huonosti Suomessa tapahtunutta seksuaaliseen hyväksikäyttöön linkittyvää ihmiskauppaa. Tämä koskee myös, ehkä jopa erityisesti, alaikäisiä. Vaikka ihmiskaupan uhri voi olla mitä vain sukupuolta ja määrälliset arviot vaihtelevat, on arvioiden perusteella suurin ihmiskaupan uhreiksi joutuneista henkilöistä naisia. YK:n tuoreen raportin arvion mukaan naisten ja tyttöjen osuus ihmiskaupan uhreista on 70 %. EIGE julkaisi loppuvuodesta 2018 raportin, jossa korostettiin sukupuolierityisten toimenpiteiden ja palveluiden tärkeyttä. EIGE ja Eurostat ovat arvioineet, että seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan kohdalla jopa 96% uhreista on tyttöjä ja naisia.
Monen Suomessa olevan maahanmuuttajataustaisen naisen kohdalla kaupallinen seksuaalinen hyväksikäyttö on alkanut hänen ollessaan alaikäinen. Kansainvälisesti on arvioitu, että yleisin ikä päätyä prostituutioon on 14 vuotta. Muun muassa kouluterveyskyselyt osoittavat, että seksin ostamisyrityksissä lapsilta ja nuorilta ei ole kyse harvinaisesta ilmiöstä. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että sekä Kouluterveyskyselyssä että lapsiuhritutkimuksissa nousevat esiin vain ne kokemukset, jotka nuoret itse tunnistavat hyväksikäytöksi. Ammattilaisten näkökulmasta on kuitenkin selvää, että erityisesti koskien kaupallista seksuaalista hyväksikäyttöä, voi uhri ajatella olleensa itse tilanteessa ”hyötyjän” asemassa tai syypää tapahtuneeseen. Kouluterveyskyselyn nostamat lukumäärät kokemuksista eivät näy poliisien ja tuomioiden muodossa.
Kaupallista seksuaalista hyväksikäyttöä prostituutiossa ja pornografiassa ei tulisi erottaa keskustelusta ihmiskaupasta, sillä varsinkin alaikäisten kohdalla usein ihmiskaupan tunnusmerkit täyttyvät, ja rajapinta on hyvin häilyvä. Ihmiskaupan uhrien parissa toimivat tahot, Ihmiskaupan Uhrien Auttamisjärjestelmä, sekä ns. Neliapilajärjestöt (Monika-Naiset liitto ry, Pakolaisneuvonta, Rikosuhripäivystys sekä Pro-Tukipiste) kohtaavat ja tämän vuoksi myös tunnistavat pääsääntöisesti aikuisia ihmiskaupan uhreja. Viime aikaisissa selvityksissä nostettiin myös esiin se, että lasten ja nuorten kanssa toimivat tunnistavat huonosti ihmiskauppaa, eivätkä näin ollen myöskään ohjaa alaikäisiä esimerkiksi auttamisjärjestelmään. On hienoa, että raportti (22., sivu 5) ottaa huomioon sen, että iso osa hyväksikäytetyistä uhreista kertoo kokemuksistaan vasta aikuisiällä.
Monika-Naiset liitto ry selvitti 2013 Stop Traffick -hankkeessaan suomalaisten seksinostajien asenteita ja taustoja. Selvityksessä kävi ilmi, että suomalaiset seksinostajat ovat keskimäärin koulutettuja ja keskiluokkaisia perheellisiä miehiä, ja monet kyselyyn vastanneista seksiostajista olivat epäilleet seksiä myyvän henkilön olleen alaikäinen. Huolimatta vahvasta epäilystä seksiä myyvän tytön/naisen alaikäisyydestä, kontrollista tai ihmiskaupasta, vain noin 20% vastasi ottaneensa yhteyttä viranomaisiin.
Yleiset täytäntöönpanotoimet
Haluamme nostaa huolemme koskien oleskelustatukseltaan epävarmoja tyttöjä, esimerkiksi turvapaikanhakijanuoria, joilla monella on taustallaan erilaisia väkivallan kokemuksia. Myös muut naisiin ja tyttöihin kohdistuvat väkivallan muodot voivat altistaa väkivaltaa kokeneen järjestelmälliselle hyväksikäytölle. HEUNIn (2019) mukaan lähes kaikilla pakolaistaustaisilla naisilla on väkivaltakokemuksia. Tästä huolimatta nykyiset rakenteet eivät ota riittävästi huomioon turvapaikka- ja pakolaistaustaisten naisten ja tyttöjen kokemaa väkivaltaa sekä sen vaikutuksia turvallisuuteen.
Lähes poikkeuksetta turvapaikkaa hakevat naiset ja tytöt sijoitetaan vastaanottokeskuksiin, joissa on myös paljon traumatisoituneita miehiä. Seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneelle naiselle eivät nämä useinkaan ole turvallisuutta rakentavia paikkoja. HEUNIn tutkimus nostaa myös esiin, että pakolaistaustaiset naiset ja tytöt eivät usein saa suojelua, johon olisivat oikeutettuja. Ammatillisia turvallisen tuetun asumisen muotoja ei ole kuin niille uhreille, joihin on kohdistunut myös lähisuhdeväkivaltaa. Rikosprosessit kestävät usein vuosia ja ovat ihmiskaupan uhreille usein kestämättömiä.
Ihmiskaupparaportoijana toimiva yhdenvertaisuusvaltuutettu on toistuvasti huomauttanut, että erityisesti seksuaaliseen hyväksikäyttöön linkittyvää ihmiskauppaa tunnistetaan heikosti Suomessa. Vuonna 2018 seksuaalisesti hyväksikäytettyjä ihmiskaupan uhreja ohjautui ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään ennätysmäärä. Ihmiskaupparaportoija tarkasteli ihmiskaupan uhrien oleskelulupakäytäntöjä 18.10. ja totesi seuraavaa: ”Tarkastelu osoittaa, ettei ihmiskaupan uhrille tarkoitettua jatkuvaa oleskelulupaa juurikaan myönnetä, koska edellytys ”erityisen haavoittuvasta asemasta” ei täyty. Prostituutioon pakotettujen asema näyttää yllättävän haastavalta. Melko harvat heistä saavat kansainvälistä suojelua, ja haavoittuvan aseman arviointi on päätöskäytännössä edelleen epävarmaa, vaikka kokemukset seksuaalisesta ja fyysisestä väkivallasta ovat voineet objektiivisesti arvioiden olla hyvinkin raskaita ja seuraukset vakavia.”
EU:n ulkopuolelta tulevien prostituution kytkeytyvän ihmiskaupan uhrit ovat myös käännytysriskissä Ulkomaalaislain perusteella, jossa ”prostituutioepäily” on käännytysperuste. Tiedossamme on, että myös alaikäisenä uhriutuneita prostituutiossa hyväksikäytettyjä uhreja on käännytetty. (37, sivut 6-7). Meiltä puuttuvat kokonaan Exit-ohjelmat prostituution parissa oleville tytöille ja naisille.
Järjestöt ovat monelle uhrille ainoa paikka saada matalan kynnyksen apua. Tällä hetkellä järjestöillä ei kuitenkaan ole muodollista roolia ihmiskaupan uhrien auttajana, kuten niillä monissa muissa maissa on. Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin HEUNI:n Tuntematon tulevaisuus -selvityksen tärkeimmät suositukset olivat ihmiskaupan uhrien auttamista koskevan erillislain säätäminen, lainsoveltamista koskevan ohjeen antaminen kunnille ja järjestöjen toimintaedellytysten parantaminen. Nyt ihmiskaupan uhreja auttavien järjestöjen tunnistamista ihmiskaupanuhreista vain noin puolet haluaa esimerkiksi rikosprosessiyhteyden ja seurausten pelossa hakea apua viranomaisilta.
Ehkäisy
Monika-Naiset liitto ry huomauttaa, että naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan sekä ihmiskaupan osalta on uudessa hallitusohjelmassa lupaavia kirjauksia.
Katsomme, että raportin teeman osalta erityisen positiivisia hallitusohjelmakirjauksia ovat naisiin kohdistuvan väkivallan itsenäinen raportoija, ihmiskaupan erillislainsäädännön ja ihmiskaupan uhrien oikeuksien parantaminen rikosprosessista riippumatta, ihmiskaupan uhrien asumispalveluiden, pakkoavioliittojen erilliskriminalisoinnin selvittäminen, Lastenasiantalo-mallin laajentaminen, Lanzarotten sopimuksen toimeenpanosuunnitelman tekeminen, sekä seksuaalirikoslain kokonaisuudistuksen kirjaukset.
Ennaltaehkäisyn näkökulmasta on ongelmallista, että Suomessa edelleen painotetaan vahvasti uhreille suunnattuja turvataitoja. Nämä ovat toki myös tärkeitä, mutta olisi olennaista suunnata asennekasvatusta mahdollisille tekijöille. Ruotsissa ja Ranskassa on koettu työ poikien parissa erityisen tärkeänä kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön vähentämisessä. Seksuaalikasvatuksen alueellinen ja koulukohtainen epätasaisuus on edelleen ongelma. Tulisi varmistaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on pääsy seksuaalikasvatuksen piiriin, jossa seksuaaliväkivalta on osana kasvatusta. Seksuaalikasvatus ei ota tällä hetkellä riittävästi huomioon myös sukupuoli- ja kulttuurisensitiivistä näkökulmaa sekä seksuaaliväkivallan monimuotoisuutta.
Haluamme lisätä mainittuihin tahoihin myös muiden kansalaisjärjestöjen tekemän vaikuttamistyön. Myös ihmiskauppaan erikoistuneita kansalaisjärjestöjä, kuten Monika-Naiset liittoa, voi konsultoida ihmiskauppaepäilyiden kohdalla.
Kieltäminen ja siihen liittyvät seikat
Maahanmuuttajataustaisten tyttöjen pakkoavioliittojen kohdalla on usein vahva seksuaalinen hyväksikäyttötarkoitus, ja usein avioliiton solmimiseen liittyy myös taloudellista hyötyä. Näin pakkoavioliitot linkittyvät myös vahvasti kaupalliseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Monika-Naisten asiakastyön kokemuksen mukaan myös Suomessa alaikäisiin kohdistuu pakkoavioliiton uhkaa ja pakkoavioliittoja. Nykyinen lainsäädäntö ei ole riittävä; sen avulla ei voida varmistaa avioliittoon pakottamisen rangaistavuutta eikä suojella tyttöjä ja naisia. Vaikka oikeusministeriön lausunnon mukaan tulisi pakkoavioliittoja käsitellä ihmiskauppa-lainsäädännön alla, eivät tapaukset etene oikeusprosesseissa. Lukuisista rikosilmoituksista huolimatta Suomessa ei ole tuomioita.
Voimassa olevan lain mukaan avioliittoon pakottaminen on rangaistavaa ihmiskauppana, törkeänä ihmiskauppana tai pakottamisena. Haluamme muistuttaa, että Istanbulin sopimus velvoittaa pakkoavioliittojen kriminalisointiin ja niiden mitätöinnin mahdollistamiseen. Pakkoavioliiton mitätöinnin selvittämisen myötä tulee huolehtia siitä, ettei mitätöinnillä ole kielteisiä oikeudellisia tai taloudellisia vaikutuksia liitossa syntyneisiin lapsiin tai mitätöintiä hakeneeseen osapuoleen. Naisten turvallisuus on taattava avioliiton mitätöintiin liittyvissä tapauksissa. Turvallisuus on huomioitava myös lasten huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvissä kysymyksissä. Suomessa solmittujen lapsiavioliittojen kriminalisointi astui voimaan alkuvuodesta 2019, mutta lakiuudistus ei sisältänyt ulkomailla solmittujen avioliittojen tunnustamista koskevia muutoksia. Ulkomailla solmitut lapsiavioliitot on yhtä lailla kriminalisoitava.
Seksin osto alaikäiseltä, ihmiskaupan urilta ja/tai parituksen kohteelta on kriminalisoitu, mutta käytännössä tämä ei riitä suojaamaan haavoittuvassa asemassa olevia. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on toistuvasti suositellut seksinoston kriminalisointia ja uhrien oikeuksien vahvistamista. On muistettava, että seksinostajat ovat myös Monika-Naiset liiton (Stop Traffick -hanke, 2013) selvityksen mukaan piittaamattomia ikärajasta, eikä hyväksikäyttö lopu sinä yönä, kun nuori täyttää 18 vuotta. Prostituution kysyntää vähentämällä voidaan vähentää myös seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun 2018 Kertomuksessa Eduskunnalle tuodaan hyvin esiin tällä hetkellä ihmiskaupan uhrien oikeuksiin liittyvät haasteet ja lainsäädännön ongelmat. Yksi suuri epäkohta on rikosoikeudellisessa epätasaisuudessa. Vaikka tunnistettujen uhrien määrä on lisääntynyt merkittävästi, eivät tunnistamiset johda aina tutkintoihin, saati tuomioihin. Paljastavaa toimintaa ei poliisien resursseista johtuen juurikaan tehdä – tai jos tehdään, eivät paljastukset johda välttämättä tutkintaan. Rikosprosessit ovat uhreille, varsinkin alaikäisille ja nuorille, hyvin uudelleentraumatisoivia. Lainsäädäntö on monelta osin tällä hetkellä epäselvää ja päällekkäistä: mediassa runsaasti ollut laaja seksuaaliväkivaltatapaus, jossa kohteena oli alaikäisiä, ei tutkita tietojemme mukaan ihmiskauppana.
Uhrien oikeuksien suojelu
Rikosprosessit eivät huomio seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksia ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Rikosprosessit kestävät parhaimmillaankin vuosia, ja ensimmäiseen kuulemiseenkin saattaa mennä epäinhimillisen pitkä aika. Traumatisoivien asioiden yksityiskohtainen läpikäynti on äärimmäisen kuormittavaa, erityisesti lapsille ja nuorille, jotka ovat kokeneet seksuaaliväkivaltaa.
Alaikäisten, maahanmuuttajataustaisten tyttöjen kohdalla seksuaaliväkivallan tilanteissa olisi erityisen tärkeää varmistaa, että on tarjolla matalan kynnyksen palveluita, joissa lapsi/nuori voi saada tukea omalla kielellään ikätasoisesti huomioiden. EU:n rikosuhridirektiivi takaa kaikille oleskelustatuksesta riippumatta oikeuden uhrien tukipalveluihin ja tiedonsaantiin omalla äidinkielellään. Amnestyn vuonna 2016 julkaisema kuntaselvitys osoittaa, että erityisesti vammaiset naiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, turvapaikanhakijanaiset sekä heikosti suomea puhuvat naiset ovat vaarassa jäädä väkivaltatyön palvelujen ulkopuolelle kunnissa. Lisäksi palvelujärjestelmä epäonnistuu siinä, ettei se tunnista niitä ylisukupolvisia vaikutuksia, joita väkivalta jättää lapsiin. Seksuaaliväkivallan epäilyissä on palvelunohjauksen tapahduttava nopeasti. Tyttöjen ja nuorten naisten tulisi Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa valvovan GREVIOn mukaan saada rikostapauksissa kokonaisvaltaista tukea tilanteeseen naiserityisen toimijan toimesta. Suomessa naiserityisiä palveluita ei kuitenkaan Suomessa juuri ole.
YK julkaisi 2019 uudet suositukset koskien kyseistä lisäpöytäkirjaa ja sen toimeenpanoa. Näissä tuotiin esiin voimakkaasti seksuaalista hyväksikäyttöä kohdanneen lapsien oikeudet tietoon ja tukeen. Suosituksissa myös korostetaan, että lapsella tulisi olla mahdollisuus raportoida kokemastaan hyväksikäytöstään luottamuksellisesti matalalla kynnyksellä. Suositukset nostivat myös vahvasti esiin lapsen oikeudet uhrina ja oikeudellisen turvan takaamisen. Liian usein hyväksikäyttöä kokenutta rangaistaan tai häntä syyllistetään tapahtuneesta.
Olisi myös huomioitava nykyistä paremmin lapset väkivallan todistajina ja toissijaisina uhreina, jotka tarvitsevat akuuttia tukea.
Lisätiedot
Monika-Naiset liitto ry:
Kriisikeskus Monikan johtaja Natalie Gerbert
Ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaattori Anna Nuotio
Naisjärjestöjen Keskusliitto – Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry:
Puheenjohtaja Eva Biaudet, [email protected],
puh. 050 3140205
Pääsihteeri Terhi Heinilä, [email protected],
puh. 040 5305544
Koordinaattori Annika Hinkkanen, [email protected],
puh. 050 3373750