Hyppää sisältöön

Lausunto uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan Suomen 17. määräaikaisraportista

Naisjärjestöjen Keskusliitto tuo esiin seuraavat huomiot Euroopan neuvoston uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan Suomen 17. määräaikaisraporttia silmällä pitäen.

Naisten työoikeuksien toteutumisesta raportoitava läpileikkaavasti

Suomen 17. määräaikaisraportti koskee työoikeuksia koskevien sopimusmääräysten (artiklat 2, 4, 5, 6, 21, 22, 26, 28 ja 29) täytäntöönpanoa. Naisjärjestöjen Keskusliitto korostaa, että raportissa on huomioitava läpileikkaavasti kyseisten sopimusmääräysten toteutuminen naistyöntekijöiden osalta. Myös muut intersektionaalisuudet, kuten etninen vähemmistötausta ja vammaisuus, on huomioitava raportoinnissa. Naisjärjestöjen Keskusliitto muistuttaa, että peruskirjan sisältämä syrjintäkielto koskee kaikkia peruskirjan artikloja, ja on täten huomioitava myös työoikeuksia koskevien sopimusmääräysten täytäntöönpanon raportoinnissa. Naisten asemasta tarvitaan tilastoja ja analyysiä. Kaikki raporttiin sisällytettävät tilastot on syytä esittää sukupuolen mukaan eriteltyinä. Samoin raportoinnissa on syytä eritellä, miten toimeenpanon seurannassa huomioidaan sukupuoli ja muut intersektionaalisuudet ja näin varmistetaan syrjintäkiellon toteutuminen.

Artikla 2 – Oikeus oikeudenmukaisiin työehtoihin ja Artikla 4 – Oikeus kohtuulliseen palkkaan

Artikla 2 velvoittaa muun muassa ”määräämään kohtuullisista päivittäisistä ja viikoittaisista työajoista”, ”poistamaan luonnostaan vaarallisiin tai terveydelle haitallisiin ammatteihin liittyvät vaaratekijät, ja silloin kun näitä vaaratekijöitä ei ole ollut mahdollista poistaa tai vähentää riittävästi, määräämään, että näissä ammateissa työskenteleville työntekijöille myönnetään joko lyhennetty työaika tai ylimääräistä palkallista lomaa”, ja ”varmistamaan viikoittaisen lepoajan”. Artikla 4 edellyttää osapuolia ”tunnustamaan työntekijöiden oikeuden sellaiseen palkkaan, joka turvaa tyydyttävän elintason heille ja heidän perheilleen”, sekä ”tunnustamaan, että miehillä ja naisilla on oikeus samaan palkkaan samanarvoisesta työstä”.

Naisjärjestöjen Keskusliitto muistuttaa, että monilla naisvaltaisilla aloilla työntekijöiden määrä on usein alimitoitettu ja työvuorot kiireisiä. Julkista keskustelua asiasta on käyty mm. vanhusten hoivaan, lastensuojeluun, työvoiman saatavuuteen ja julkisen sektorin houkuttelevuuteen työnantajana, sekä viimeisimpänä pikaruokaravintoloihin liittyen. Raportissa on syytä tarkastella, miten oikeus oikeudenmukaisiin työehtoihin ja hyviin työolosuhteisiin, mukaan lukien häirintään puuttumiseen, mahdollisuuksiin vaikuttaa oman työn organisointiin ja työn ja perheen yhteensovittamiseen, toteutuu näillä aloilla.

Koronaviruspandemia on vaikuttanut erityisen voimakkaasti moniin naisvaltaisiin aloihin, kuten sosiaali- ja terveysalaan, opetusalaan ja ravintola- ja matkailualaan. Myös alat, joilla on paljon siirtotyöläisiä, kuten palvelu- ja rakennusalat, ovat kärsineet paljon koronakriisistä. On syytä huomata, että myös näennäisesti neutraali sääntö, peruste tai käytäntö, kuten koronaepidemian vuoksi asetetut kokoontumis- ja liikkumisrajoitukset, saattaa asettaa henkilön muita epäedullisempaan asemaan henkilökohtaisen ominaisuuden, kuten esimerkiksi sukupuolen tai alkuperän, perusteella, ja näin muodostua syrjinnäksi. Naisjärjestöjen Keskusliiton mielestä on tarpeen tarkastella kriittisesti, miten koronarajoitukset ovat vaikuttaneet naisten ja siirtotyöläisten toimeentuloon. Tarvitaan lisää panostuksia puuttua heikossa asemassa ja pahimmillaan ihmiskaupan kaltaisissa olosuhteissa olevien hyväksikäyttöön työelämässä.

Koronaviruksen takia erityisesti sote-alalla on jouduttu tekemään tavallista pidempiä työvuoroja. Raportoinnissa on tärkeää tarkastella kriittisesti, ovatko työn tekemisen edellytykset näissäkin tilanteissa uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaiset. Peruskirjan toteutumista valvova Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea toteaa, että ”- – the right to fair remuneration includes the right to an increased pay for workers most exposed to COVID-19-related risks”. Naisjärjestöjen Keskusliitto toteaa, että sote-ala on ilman epäilystä yksi niistä aloista, joilla oikeus korotettuun palkkaan toteutuu.

Naisjärjestöjen Keskusliitto huomauttaa, että naisten määräaikaiset ja erityisesti osa-aikaiset työsuhteet ovat yleisempiä kuin miesten ja muistuttaa, että perheiden köyhyysriski on suurempi silloin, kun kyseessä on yhden huoltajan perhe ja kun yksinhuoltaja on nainen. Suomessa on noin 120 000 pienituloisessa perheessä elävää lasta, ja naiset muodostavat 87 prosenttia yhden huoltajan perheistä. Sosiaalisen peruskirjan raportissa on syytä tarkastella oikeutta tyydyttävään elintasoon työntekijöille ja heidän perheilleen sukupuolinäkökulmasta.

Artikla 4 turvaa eri sukupuolille oikeuden samaan palkkaan samanarvoisesta työstä. Naisjärjestöjen Keskusliitto huomauttaa, että naisten ansiot ovat edelleen keskimäärin 16 prosenttia miesten ansioita pienemmät, ja että naisten ja miesten välinen palkkaero on kaventunut hitaasti: samapalkkaisuusohjelmien toiminta-aikana vuodesta 2006 vuoteen 2019 ero kaventui noin neljällä prosenttiyksiköllä.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea toteaa, että ”- – when the achievement of one of the rights under the Charter is exceptionally complex and particularly expensive to resolve, a State Party must take measures that allow it to achieve the objectives of the Charter within a reasonable time, with measurable progress and to an extent consistent with the maximum use of available resources.”

Samapalkkaisuustavoitteen saavuttamista jo 1980-luvun lopulta haitannut hidas etenemistahti antaa perusteltua aihetta kysyä, onko Suomi käyttänyt sosiaalisten oikeuksien komitean edellyttämällä tavalla kaikki käytettävissä olevat resurssit samapalkkaisuustavoitteen saavuttamiseksi kohtuullisessa ajassa. Mikäli näin ei katsottaisi olevan, tämä tarkoittaisi Suomen tältä osin rikkovan peruskirjan 4. artiklaa. Naisjärjestöjen Keskusliitto toivoo, että raportissa otetaan tähän asiaan kantaa kriittisesti.

Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja turvaa kollektiivisen neuvotteluoikeuden. Raportissa on syytä tarkastella myös sitä, miten tämä mekanismi turvaa sukupuolten tasa-arvon ja oikeuden samaan palkkaan samasta ja samanarvoisesta työstä sekä sukupuolten tasaisen edustuksen työsopimusneuvotteluissa.

Artikla 26 – Oikeus ihmisarvoiseen kohteluun työssä

Artikla 26 edellyttää, että sopimuspuolet sitoutuvat yhteistyössä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa ”edistämään tietoisuutta työpaikalla esiintyvästä tai työhön liittyvästä sukupuolisesta häirinnästä, välittämään siihen liittyvää tietoa, ehkäisemään tällaista käyttäytymistä sekä ryhtymään asianmukaisiin toimiin suojellakseen työntekijöitä siltä”.

Naisjärjestöjen Keskusliitto muistuttaa, että työelämässä tapahtuva seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva syrjintä ja häirintä ovat edelleen yleisiä. Keskimääräistä korkeampaa väkivallan uhka on turvallisuustoimialoilla, terveydenhoitoalan potilastyössä, sosiaali- ja työvoima-alan asiakastyössä, hotelli- ja ravintola-alalla, kuljetusalalla, kaupanalalla sekä opetusalalla. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestön Tehyn vuonna 2020 teettämään kyselyyn vastanneista 30 prosenttia oli kohdannut uransa aikana työpaikoillaan seksuaalista häirintää. Erityisen yleistä häirintä oli sosiaalipalveluissa, joissa sitä oli kokenut 36 prosenttia työntekijöistä. Häirintä kohdistuu erityisesti nuoriin työntekijöihin: alle 35-vuotiaista työntekijöistä 45 prosenttia oli kokenut häirintää työuransa aikana. Palvelualoilla työskentelevistä naisista taas lähes puolet ja akateemisilla aloilla viidesosa on raportoinut kokeneensa seksuaalista häirintää työpaikallaan.

Vain pieni osa häirintätapauksista tulee viranomaisten tietoon. EK:n teettämän selvityksen mukaan 58 prosenttia edellisten kahden vuoden aikana seksuaalista häirintää työelämässä kokeneista ei ilmoittanut asiasta lainkaan. Yleisin syy ilmoittamatta jättämiseen oli pelko siitä, että asiaa ei otettaisi vakavasti. Toiseksi yleisin syy ilmoittamatta jättämiselle oli pelko mahdollisten hankaluuksien aiheutumisesta itselle.

Tehyn kyselyn perusteella seksuaalista häirintää kokeneista 85 prosenttia oli kokenut sitä asiakkaiden ja potilaiden taholta, 26 prosenttia kollegoiden taholta ja 12 prosenttia asiakkaiden saattajien ja omaisten taholta. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean mukaan ”[t]he employer must ensure that all workers are protected against all forms of harassment. It must be possible to hold employers liable when harassment occurs in relation to work, or on premises under their responsibility, even when it involves a third person not employed by them, such as visitors, clients, etc.” Mainittujen kyselytutkimusten perusteella näyttää selvältä, että suojelu työnantajan taholta häirintätapauksissa ei toteudu. Edellä todetun perusteella, sekä sen valossa, että Suomi valmistelee parhaillaan ILO:n väkivallan ja häirinnän poistamisesta työelämässä tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamista, raportissa on tärkeää tarkastella kriittisesti niiden keinojen riittävyyttä, joita työpaikoilla tällä hetkellä käytetään työntekijän oikeuden varmistamiseksi ihmisarvoiseen kohteluun työssä, eritellä ILO:n yleissopimuksen perusteella suunniteltuja lisäkeinoja, sekä eritellä työnantajan käytössä olevat keinot erityisesti siinä tapauksessa, kun häirintään syyllistynyt ei ole työnantajan palveluksessa.

Naisjärjestöjen Keskusliitto

Eva Biaudet                                             Terhi Heinilä
Puheenjohtaja                                        Pääsihteeri

Lisätietoa:

Terhi Heinilä, pääsihteeri, Naisjärjestöjen Keskusliitto, 040 530 5544, [email protected] Merja Kähkönen, vaikuttamisen koordinaattori, Naisjärjestöjen Keskusliitto, 050 546 6688, [email protected]

Jaa somessa:

Tilaa uutiskirjeemme!

Kuulet uusimmat uutisemme noin 10 kertaa vuodessa.

Voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.

Lue kaikki uutiskirjeemme täältä.

Onko järjestösi kiinnostunut jäsenyydestä?

Naisjärjestöjen Keskusliitto edistää sukupuolten tasa-arvoa ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksia yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa.

Liiton jäseniksi voivat liittyä valtakunnalliset ja muut rekisteröidyt yhdistykset.