1. Millaisia sisällöllisiä asioita selonteossa tulisi näkemyksenne mukaan painottaa?
Naisjärjestöjen Keskusliitto näkee oikeana lähestymistavan, joka painottaa ihmisoikeuksia ja kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää.
Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää välttämättömänä, että sukupuolten tasa-arvo näkyy vahvemmin ihmisoikeusselonteossa ja se lisätään neljänteen ilmiökokonaisuuteen myös otsikkotasolle. Sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulma tulee huomioida läpileikkaavasti jokaisessa neljässä ilmiössä. Perus- ja ihmisoikeustoiminnan keskeisimpiä muutoksia ja kehittämistarpeita ei voi kuvata ilman sukupuolten tasa-arvon kokonaisvaltaista tarkastelua.
Naisjärjestöjen Keskusliitto muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet ovat oleellinen osa perus- ja ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Suomi on sitoutunut myös useaan erityisesti naisten oikeuksia käsittelevään kansainväliseen sopimukseen, kuten YK:n yleissopimukseen naisten syrjinnän poistamisesta (CEDAW) ja Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (nk. Istanbulin sopimus). Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on Agenda 2030:ssa sekä oma tavoitteensa että läpileikkaava periaate. Suomen kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa naisten ja tyttöjen oikeudet ovat prioriteettina, ja sen tulee näkyä myös ihmisoikeusselonteon tavoitteiden asettelussa. Myös kehityspoliittinen toimikunta KPT on suosittanut Suomelle vahvempaa panostusta tasa-arvoprioriteetin toteuttamiseen. (https://www.kehityspoliittinentoimikunta.fi/julkaisut-ja-materiaalit/vuosiarviot/vuosiarvio-2018/)
2. Muodostavatko selonteon neljä ilmiötä yhdessä toimivan kokonaisuuden? Tulisiko mielestänne jokin ilmiö korvata jollain toisella? Ehdotukset vaihtoehtoisista ilmiöistä pyydetään perustelemaan.
Naisjärjestöjen Keskusliitto näkee oikeana lähestymistavan, joka painottaa ihmisoikeuksia ja kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää. Ehdotettujen ilmiökokonaisuuksien alla on mahdollista käsitellä keskeiset perus- ja ihmisoikeuskysymykset.
Ilmiökokonaisuudet
Kaikkia ilmiöitä on tarkoitus tarkastella kokonaisuutena huomioiden kotimainen, Euroopan unionissa tapahtuva että ulkopoliittinen toiminta. Julkisen vallan toiminnan rinnalla huomioidaan yrityssektorin ja kansalaisyhteiskunnan rooli sekä asiantuntijatyö ihmisoikeuksien alueella.
1) Sääntöpohjainen kansainvälinen yhteistyö ja oikeusvaltiokehitys
Kansainvälistä, sääntöpohjaista järjestelmää sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta on haastettu aiempaa enemmän viime vuosien aikana. Myös Euroopassa ja EU-jäsenmaissa on merkkejä oikeusvaltion keskeisten periaatteiden kyseenalaistamisesta. Suomalainen demokratia nojaa oikeusvaltioon, jossa perustuslaki antaa vahvan suojan jokaisen yksilön perusoikeuksille. Kansainvälisesti Suomi lukeutuu kansainvälisen oikeuden, ihmisoikeuksien universaalisuuden sekä oikeusvaltiokehityksen vahvoihin tukijoihin. Selonteossa on tarkoitus kuvata sääntöpohjaisen järjestelmän nykytilaa, Suomen toimia kansainvälisen oikeuden ja oikeusvaltion vahvistamiseksi sekä sitä, miten Suomi panee täytäntöön ihmisoikeussopimusten velvoitteita ja saamiaan suosituksia.
3. Minkälaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?
Kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän ja oikeusvaltiokehityksen osalta on tärkeää edistää valtioiden ja yhteisöjen sitoutumista keskeisiin ihmisoikeussopimuksiin ja tasa-arvoiseen lainsäädäntöön sekä niiden täytäntöönpanoon. Sukupuolten tasa-arvon osalta tällaisia sopimuksia ja -linjauksia ovat erityisesti CEDAW (kv ja kansallinen taso), Istanbulin sopimus (EU ja kansallinen taso), Pekingin julistus ja toimintaohjelma (kv ja kansallinen taso), kestävän kehityksen Agenda 2030 (kv ja kansallinen taso), YK:n naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselmat (kv ja kansallinen taso) sekä EU:n ja Euroopan neuvoston strategiat ja päätökset. Suomen tulee painokkaasti edistää näihin linjausten toteuttamista niin kansainvälisesti kuin kansallisesti.
Tässä ilmiökokonaisuudessa tulee huomioida suositukset, jotka Suomi on saanut erityisesti CEDAW-komitealta, Istanbulin sopimusta valvovalta GREVIO-työryhmältä ja Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen toiminnan asiantuntijaryhmältä (GRETA). Sukupuolten tasa-arvo on perustavia arvoja niin EU:ssa kuin YK:ssa. Sitoutuminen kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestelmään tarkoittaa myös sukupuolten tasa-arvon eteen työskentelyä.
Suomi on sitoutunut Pekingin julistuksessa ja toimintaohjelmassa naisten oikeuksien edistämiseen ja takaamiseen erottamattomana, olennaisena ja jakamattomana osana yleismaailmallisia ihmisoikeuksia. Pekingin julistuksessa valtiot ovat vahvistaneet sitoutumisensa YK:n peruskirjaan, ihmisoikeuksien julistukseen, julistukseen naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta ja julistukseen oikeudesta kehitykseen sekä oikeudellisesti sitoviin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, erityisesti YK:n yleissopimukseen naisten syrjinnän poistamisesta (CEDAW) ja lasten oikeuksien yleissopimukseen. Pekingin julistuksen strateginen tavoite on edellä mainittujen ihmisoikeusasiakirjojen täysimittainen täytäntöönpano.
CEDAW-sopimus velvoittaa sopimusvaltioita ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimiin estääkseen naisiin kohdistuvan syrjinnän sekä julkisessa elämässä että yksityiselämän piirissä. CEDAW-komitea määritteli naisiin kohdistuvan väkivallan sopimuksessa tarkoitetuksi syrjinnäksi yleissuosituksessaan nro. 19 vuonna 1992.
Suomen elokuussa 2015 ratifioima Istanbulin sopimuksen nimellä tunnettu Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta on laaja-alaisuudessaan ainutlaatuinen. Sopimus on ensimmäinen Euroopassa sovellettava naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa nimenomaisesti sääntelevä oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus. Suomella on vielä töitä tehtävänä sopimuksen toteuttamiseksi kotimaassa. Euroopan tasolla on välttämätöntä edistää sitä, että Istanbulin sopimus ratifioidaan kaikissa jäsenmaissa ja EU:n tasolla.
Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous hyväksyi vuonna 2017 päätöslauselman, jossa jäsenmaita muistutetaan pakolaisten haavoittuvasta asemasta ja kehotetaan suojelemaan heitä naisiin kohdistuvalta väkivallalta. Kokouksessa todettiin, että myös nykyiset pakolaisleirit, säilöt ja vastaanottokeskukset altistavat usein naiset ja lapset uusille hyväksikäyttökokemuksille. Euroopan parlamentin mietintö vuodelta 2016 tuo esille, että konflikteja ja vainoa pakenevilla naisilla ja tytöillä on ilmeinen riski kohdata sukupuoleen perustuvaa ja seksuaalista väkivaltaa niin lähtömaassaan kuin kauttakulku- ja määränpäämaissaan. Erityisen suuressa riskissä ovat yksinään liikkuvat, vammaiset, ikääntyneet, perheenpäinä toimivat naiset ja raskaana olevat naiset. Lisäksi tytöillä on muita suurempi riski joutua lapsi- tai pakkoavioliittoon ja prostituution uhriksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaiseman Suomeen vuonna 2018 tulleiden turvapaikanhakijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan naisista noin 10−30 prosenttia naisista oli läpikäynyt sukuelinten silpomisen. Erityisesti joistakin Afrikan maista tulleista naisista lähes 60 prosenttia oli kokenut seksuaalista väkivaltaa ennen Suomeen tuloa ja turvapaikanhakumatkan aikana 29 prosenttia. Naisista 21 prosenttia oli joutunut kidutetuksi, 37 prosenttia pakotetuksi tai huijatuksi ja 23 prosenttia naisista oli ollut vangittuna tai kidnapattuna. CEDAW-komitea on esittänyt Suomelle huolen siitä, että maahan muuttaneet naiset jäävät vaille heille kuuluvia, eri väkivallan muodoilta suojaavia palveluita, sillä he eivät välttämättä tunne lakia tai he pelkäävät oleskeluluvan menettämistä tai maasta karkottamista. Kaikille tytöille ja naisille tulee tarjota kattavasti tietoa heidän oikeuksistaan ja saatavilla olevista palveluista ilman, että se riippuu oleskelustatuksesta tai esimerkiksi vastaanottokeskuksen henkilökunnanperehtyneisyydestä asiaan.
Vaikka ulkomaalaislaki mahdollistaa väkivallan uhrille itsenäisen oleskeluluvan avioliiton tai suhteen purkautuessa, voi perhesiteen perusteella oleskeluluvan saaneella voi olla korkea kynnys irtautua väkivaltaisesta parisuhteesta oleskeluoikeuden menettämisen pelossa. GREVIO on raportissaan kritisoinut Suomea uhrin itsenäisen oleskeluluvan myöntämisen tiukoilta vaikuttavista ehdoista ja suosittelee kiireellisenä toimenpiteenä helpottaa maahan muuttaneiden naisten itsenäisen oleskeluluvan saamista.
CEDAW-komitea on huomauttanut, että rikoslain seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva säännös antaa mahdollisuuden tuomita haavoittuvassa asemassa oleviin, kuten vammaisiin tai nuoriin naisiin, kohdistuvissa seksuaalirikoksissa lievempiä rangaistuksia kuin raiskauksesta seuraisi. Tämä vaarantaa haavoittuvassa asemassa olevien naisten yhdenvertaisuuden lain edessä
Kansainväliset ihmisoikeustoimijat ja -sopimukset, muun muassa CEDAW-komitea ja Istanbulin sopimus sekä kotimaiset naisjärjestöt suhtautuvat naisiin kohdistuvan väkivallan sovitteluun kielteisesti, koska sovittelu voi vaarantaa uhrin ihmisoikeudet. Nykyisen sovittelua koskevan lain esitöissä suhtauduttiin varauksella lähisuhdeväkivallan ja seksuaalisen väkivallan sovitteluun. Laista annettu lakivaliokunnan mietintö korosti myös, ettei toistuvaa lähisuhdeväkivaltaa tulesovitella. Toistuvuus ja syklisyys ovat kuitenkin lähisuhdeväkivallalle tyypillisiä, jamyös toistuvaa väkivaltaa ohjataan sovitteluun. On EU:n rikosuhridirektiivin kannalta ongelmallista ja Istanbulin sopimuksen velvoitteiden vastaista, ettei laki velvoita viranomaisia esimerkiksi systemaattiseen kuolemanvaaraa koskevaan riskiarvioon, kun on kyse toistuvista väkivaltatapauksista.
Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa valvova asiantuntijaryhmä GREVIO on Suomea koskevassa ensimmäisessä arviointiraportissaan syyskuussa 2019 tuonut esille turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kanssa työskentelevien asianajajien ja järjestöjen huolen puhuttelukäytännöistä, joiden ne katsovat vaikeuttavan väkivallan ja vainon esille tuomista. Myös vuonna 2016 tehdyt oikeusapua koskevat rajoitukset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa oikeusavun saaminen on vaikeutunut ja jossa avustajan tiedot ja ymmärrys sukupuolittuneesta väkivallasta saattavat olla puutteelliset. Ongelmat koskevat myös tulkkausta.
Translain uudistaminen ihmisoikeusperustaiseksi on kesken.
4. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimista pyydetään esittämään perusteluineen.
Suomen tulee tukea vahvasti YK:n ja EU:n sopimusten, päätöslauselmien ja linjausten kunnianhimoista muotoilua ja toteuttamista ihmisoikeuksien näkökulmasta, erityisesti huomioiden sukupuolten tasa-arvon.
Suomen tulee edistää EU-tason sitoutumista Istanbulin sopimuksen sisältöön.
Suomen tulee tukea kansainvälisiä kehitysjärjestöjä, erityisesti UN Womenia, työssään.
Suomen tulee huolehtia siitä, että kaikki kansallinen lainsäädäntö ja käytännöt ovat ihmisoikeuksien toteutumista tukevia.
2) Kestävä kehitys ja ihmisoikeudet Ihmisoikeudet ovat välttämätön osa kestävän kehityksen toteutumista. YK:n asettamien kestävän kehityksen tavoitteiden (SDGs) toteutumisen oleellinen osa on, että oikeudet toteutuvat myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien osalta (leave no one behind -periaate). Ilmastomuutoksesta uhkaa tulla merkittävin ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja täytäntöönpanoon negatiivisesti vaikuttava tekijä. Selonteossa kuvataan kestävän kehityksen merkitystä ja painotuksia osana hallituksen ihmisoikeuspolitiikkaa.
5. Minkälaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?
Agenda 2030 edellyttää sukupuolinäkökulman järjestelmällistä valtavirtaistamista ohjelman toimeenpanossa, mukaan lukien ilmastonmuutoksen torjunnassa.
CEDAW:n yleissuositus 37 vuodelta 2018 alleviivaa ilmastonmuutoksen torjunnan kiireellisyyttä ja valtioiden velvollisuutta ottaa tyttöjen ja naisten ihmisoikeudet huomioon ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen sopeutumisessa kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Myös Pariisin sopimuksen täytäntöönpanossa on otettava ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa koskevat velvoitteet huomioon. Euroopan parlamentti on antanut viime vuosina lukuisia ilmastonmuutosta ja sukupuolten tasa-arvoa käsittelevää päätöslauselmia.
Ilmasto muuttuu epätasa-arvoisessa maailmassa ja siksi myös sen vaikutukset ovat sukupuolittuneita. Sukupuolen ohella esimerkiksi ikä, sosioekonominen asema, koulutus, terveys ja toimintakyky vaikuttavat siihen, millaiset mahdollisuudet yksilöillä ja ryhmillä on vaikuttaa ilmastonmuutoksen kaltaisen ilmiön torjuntaan tai millaisia vaikutuksia sillä on heihin.
Ilmastopoliittiset toimenpiteet, mukaan lukien joukkoliikenteen kehittäminen, eivät saa rakentaa syrjiviä mekanismeja ja uusia osallistumisen esteitä esimerkiksi vammaisille naisille. YK:n vammaissopimuksen mukaan kaikille sopiva suunnittelu tarkoittaa ”tuotteiden, ympäristöjen, ohjelmien ja palvelujen suunnittelua sellaisiksi, että kaikki ihmiset voivat käyttää niitä mahdollisimman laajasti ilman mukautuksia tai erikoissuunnittelua”. Pyörätuoleilla, rollaattoreilla ja lastenvaunujen kanssa liikkuvilla on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet joukkoliikenteen käyttöön.
Ilmastonmuutos vaikuttaa globaalisti eniten jo valmiiksi haavoittuviin asemiin joutuneisiin ryhmiin ja henkilöihin. YK:n arvioiden mukaan maailmanlaajuisesti 70 prosenttia köyhyydessä elävistä ja ilmastonmuutoksen seurauksille altteimmista ihmisistä on naisia. Ilmastonmuutoksen, luonnonkatastrofien ja niiden aiheuttamien konfliktien seurauksena tyttöjen koulunkäynti saattaa keskeytyä ja todennäköisyys lapsiavioliittoon kasvaa. Myös sukupuolistuneen väkivallan todennäköisyys on suurempi ja äitiyskuolemat lisääntyvät. Naiset ja lapset kuolevat luonnonkatastrofeissa 14 kertaa todennäköisemmin kuin miehet.
Maailmassa on yli 65 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa sotien ja konfliktien sekä elinympäristön muutosten vuoksi. YK:n ennusteiden mukaan noin 200 miljoonaa ihmistä joutuu jättämään kotinsa ilmastonmuutoksen seurauksena vuoteen 2050 mennessä. Vaikka pakolaissopimukset eivät tunnista ilmastonmuutosta ja sen seurauksia pakolaisaseman kriteerinä, on sopimuksia YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan mahdollista soveltaa tilanteissa, joissa ilmastonmuutoksen, luonnonkatastrofin ja konfliktin tai väkivallan välillä on yhteys. Euroopan parlamentti on vuonna 2018 antamassaan päätöslauselmassa kehottanut komissiota ja jäsenvaltioita edistämään turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevaa Global Compact -aloitetta sekä soveltamaan ihmisoikeuksiin perustuvaa työskentelytapaa ja valtavirtaistamaan sukupuolten tasa-arvo koko aloitteeseen.
Ilmastonmuutos on keskeisesti myös rauhan ja turvallisuuden kysymys ja siinä, niin kuin muussakin ulko-, kehitys- ja turvallisuuspolitiikassa kansallisesti ja kansainvälisesti, on huomioitava naiset, rauha ja turvallisuus -tematiikka.
Naisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa on puutteita sekä globaalisti että Suomessa. Parantamalla naisten oikeuksia Suomessa ja maailmanlaajuisesti lisätään tyttöjen ja naisten lisäksi kokonaisten yhteiskuntien hyvinvointia.
6. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimista pyydetään esittämään perusteluineen.
Suomen tulee edistää Agenda 2030:n ja muiden kestävän kehityksen linjausten ja sopimusten toteuttamista Suomessa ja kansainvälisesti.
Suomen tulee edistää sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista kaikkeen kestävän kehityksen työhön, myös kansalliseen toimeenpanoon.
Ilmasto- ja energiapolitiikan sukupuolivaikutukset tulee arvioida kattavasti ja vaikutusarvioinnin tulokset huomioida ilmastonmuutoksen, sen torjunnan ja siihen sopeutumisen toimenpiteiden suunnittelussa ja toteuttamisessa. Sukupuolinäkökulma on valtavirtaistettava kansalliseen ilmasto- ja energiapolitiikkaan
Päätöksenteon pohjaksi on tuotettava sukupuolirelevanttia tutkimustietoa ilmastonmuutoksesta sekä ilmasto- ja energiapolitiikasta Suomessa
Suomen tulee toimia aktiivisesti sukupuolinäkökulman sisällyttämiseksi EU:n ilmastopolitiikkaan ja YK:n toimintaan
Naisten ja tyttöjen oikeudet sekä sukupuolten tasa-arvon edistäminen on säilytettävä Suomen kehitysyhteistyön painopisteenä. Suomi sitoutuu kehitys-yhteistyömäärärahojen tason nostamiseen YK:n edellyttämälle tasolle ja varmistaa, että tasa-arvo on joko merkittävä osa- tai pääasiallinen tavoite 85 prosentissa kaikista uusista kehitysohjelmista.
3) Digitalisaatio, tieto ja ihmisoikeudet
Sähköisten tietoverkkojen merkitys tiedon jakamisessa on lisääntynyt. Palveluja ollaan Suomessakin siirtämässä asteittain verkkopohjaisiksi ja se edellyttää yhdenvertaisuuden turvaamista. Tekoälyn kasvava hyödyntäminen muun muassa viranomaistoiminnassa edellyttää perus- ja ihmisoikeuksien huomioon ottamista. Laajenneet internetyhteydet sekä sosiaalinen media ovat nopeuttaneet paitsi tiedon, myös vääristellyn informaation jakamista. Selonteossa on tarkoituksena käsitellä ihmisoikeuksien roolia digitalisaatiossa sekä oikeutta tietoon sekä kotimaassa että kansainvälisesti.
7. Minkälaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?
Uudet teknologiat mahdollistavat sekä palvelujen kehittämisen että väärinkäytön. Väärän tiedon leviäminen on uhka niin demokratialle kuin ihmisoikeuksille. Sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta teknologisen kehityksen haasteena ovat erityisesti sen tarjoamat uudet muodot naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, kuten vainoamiseen ja vihapuheeseen. Teknologiasta ei voi myöskään puhua huomioimatta sitä, ketkä sitä kehittävät – ja ketkä eivät. Ammatti- ja opintoalojen sukupuolittainen eriytyminen rajoittaa ihmisiä turhaan ja voi estää parhaiden kykyjen hyödyntämisen. Teknologisilla aloilla tämä näkyy erityisen korostuneesti miesten yliedustuksena.
Nämä haasteet koskevat myös Suomea. CEDAW-komitea on ilmaissut Suomelle huolensa naisiin ja tyttöihin ja erityisesti etnisiin vähemmistöihin kuuluviin naisiin kohdistuvan vihapuheen lisääntymisestä internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Sukupuoli ja sukupuolittuminen selittää verkkovihasta suuren osan. Vihapuhe ei kuitenkaan rajoitu vain sosiaaliseen mediaan, vaan myös valtamedia vahvistaa vähemmistöjä koskevia negatiivisia stereotypioita ja heikentää näin vähemmistöryhmään kuuluvien naisten asemaa.
Pohjoismaisen selvityksen mukaan naisten ja miesten kohtaama nettiviha on erilaista, ja naiset kohtaavat enemmän seksismiä ja seksuaalista uhkailua.
Vihapuhe ja viharikokset kaventavat naisten osallistumismahdollisuuksia ja ilmaisun- ja sananvapautta sekä heikentävät naisten turvallisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa monella tavalla. Vihapuhe on vakava uhka tasa-arvolle, demokratialle ja sananvapaudelle. Vihapuhe ja -rikokset saattavat rajoittaa naisten lähtemistä mukaan julkiseen keskusteluun ja vaikuttaa jo yhteiskunnallisessa keskustelussa, esimerkiksi ammattinsa puolesta, osallisina olevien naisten, kuten toimittajien, tutkijoiden ja poliitikkojen sanan- ja ilmaisunvapauden toteutumiseen. Euroopan tasa-arvoinstituutin tutkimuksen mukaan verkossa tapahtuvan loukkaavan puheen kohtaaminen muuttaa nuorten verkkokäyttäytymistä ja vähentää heidän osallistumistansa keskusteluihin, mikä heikentää heidän yhteiskunnallista ja poliittista aktiivisuuttaan. Pahimmassa tapauksessa vihapuhe ja viharikokset kaventavat edustuksellista demokratiaa. Vihapuhe on erityisen vaarallista aikana, jolloin lehdistönvapaus ja kansalaisyhteiskunnan tila kapenevat globaalisti, myös Euroopassa.
Tutkimusten mukaan naisilla on huomattavan suuri riski joutua verkkohäirinnän kohteeksi, ja naiset myös kokevat tämän häirinnän pelottavampana kuin miehet. Ongelmat eivät kuitenkaan rajoitu verkkoon, vaan tarvitaan entistä laajempaa keskustelua siitä, miten digitalisaatio kokonaisuudessaan vaikuttaa tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien toteutumiseen ja turvallisuuteen. Digitaalinen väkivalta (englanniksi digital abuse) tarkoittaa digitaalisten teknologioiden kuten älypuhelimien, vakoiluohjelmien, gps-paikannuksen tai sosiaalisen median välityksellä tapahtuvaa väkivaltaa. Digitaalinen väkivalta voi olla läheisen tai tuntemattoman ihmisen tekemää, ja tekijä voi toimia yksin tai ryhmänä. Digitaalista väkivaltaa ja vainoa on hyvin vaikea paeta. Tämä korostuu erityisesti niiden ihmisten kohdalla, jotka yrittävät irrottautua väkivaltaisesta suhteesta. Digitaalinen väkivalta voi olla esimerkiksi tileille murtautumista, sijaintitietojen luvatonta seuraamista, vuosia jatkuvia ei-toivottuja ja pelottavia yhteydenottoja sekä toisen häpäisemistä intiimejä kuvia levittämällä tai sillä uhkaamista. Teknologia muuttaa merkittävästi väkivallan tekotapoja ja luonnetta, kun elämäntavan digitalisoituminen ja tarjolla oleva data mahdollistavat hyvin laajamittaiset ja vakavat yksityisyyteen kohdistuvat loukkaukset. Internet ja sosiaalinen media avaavat uudenlaisen toimintakentän ja julkisen areenan väkivaltaiselle käytökselle, jossa pienillä resursseilla on mahdollista tavoittaa suuria yleisöjä.
Naiset kokevat miehiä useammin digitalisaation lisänneen työn kuormittavuutta ja nopeatempoisuutta. Naisjärjestöjen Keskusliitto muistuttaa, että tuotekehityksessä on osattava huomioida moninaiset palveluiden käyttäjät. On huomioitava myös naisvaltaiset alat kuten hoiva ja varmistettava, että sekä työntekijät että palveluita paljon käyttävät ikääntyneet naiset voivat hyötyä digitalisaatiosta ja pääsevät tarvitsemiensa palveluiden piiriin mahdollisista digitaitojen puutteista huolimatta. On tunnistettava esimerkiksi vammaisten, maahanmuuttajataustaisten ja ikääntyvien naisten erityiset tarpeet. Tämän vuoksi myös suunnittelu- ja kehitysvaiheessa on oltava moninaisesti erilaisia ihmisiä mukana.
8. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimista pyydetään esittämään perusteluineen.
Suomen tulee kansallisesti ja kansainvälisesti tukea toimia, joilla vähennetään koulutuksen ja ammattialojen sukupuolen mukaista eriytymistä.
Suomen tulee toimia vihapuhetta, teknologioiden väärinkäyttöä ja valheellisen tiedon levittämistä vastaan ja huomioida näiden sukupuolittuneet vaikutukset.
4) Yhdenvertaisuuden edistäminen
Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat keskeisiä periaatteita hallitusohjelman toimeenpanossa. Kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassaan Suomi painottaa naisten ja tyttöjen sekä muiden syrjinnän kohteeksi laajimmin joutuvien väestöryhmien oikeuksia. Suomi on saanut eurooppalaisilta ja YK:n ihmisoikeusvalvontaelimiltä suosituksia yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi. Selonteossa on tarkoitus käsitellä niitä toimia, joilla hallitus tulee edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista Suomessa sekä syrjimättömyyden vahvistamiseen tähtääviä toimia Suomen EU- ja ulkopolitiikassa.
9. Minkälaisia perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä/teemoja tulisi käsitellä tämän ilmiökokonaisuuden alla?
Perustuen Suomen ulkopolitiikan prioriteetteihin, hallitusohjelman tasa-arvolinjauksiin, Suomen sitoutumiseen kansainvälisiin naisten oikeuksien sopimuksiin ja koronapandemian vaikutuksiin naisiin ja tyttöihin, Suomen on ehdottomasti lisättävä sukupuolten tasa-arvo ilmiöön neljä otsikkotasolle. Sukupuolten tasa-arvo ei ole yksi osa yhdenvertaisuutta, vaan sitä pitää käsitellä omana kokonaisuutenaan.
Tämän teeman alla tulee käsitellä perus- ja ihmisoikeuskysymyksiä intersektionaalisesti ja huomioida risteävät erot (kuten etninen tausta, seksuaalinen suuntautuminen, ikä, toimintakyky) sekä erityisessä syrjintävaarassa olevat väestöryhmät. Sukupuolten tasa-arvoa täytyy edistää niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.
Kaikenlainen naisiin kohdistuva väkivalta on yksi merkittävimmistä naisiin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista. Suomi on saanut kansainvälisiltä ihmisoikeustoimijoilta lukuisia huomautuksia sen yleisyydestä ja väkivallan vastaisten toimien ja rahoituksen riittämättömyydestä. Viimeksi asiasta ovat huomauttaneet YK:n CEDAW-sopimuksen toteutumista valvova komitea (2014) ja YK:n kidutuksen vastainen komitea (2016), ja siihen on kiinnitetty huomioita YK:n ihmisoikeuksien määräaikaistarkastelun (UPR, 2017) yhteydessä jäsenmaiden Suomelle antamissa suosituksissa. CEDAW-komitea on maaliskuussa 2018 antanut Suomelle langettavan päätöksen riittämättömistä toimista lähisuhdeväkivallan torjumisessa. Naisiin kohdistuva väkivalta erottuu muusta väkivallasta ja edellyttää erityistoimia. Resursseja on ohjattava myös väkivaltaisen kulttuurin muuttamiseksi. Tasa-arvon vastaiset puheet ruokkivat myös tasa-arvon vastaista toimintaa.
Istanbulin sopimus velvoittaa, että myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt huomioidaan väkivallan uhreille tarjottavien palveluiden tarjonnassa. Amnestyn vuonna 2016 julkaisema kuntaselvitys osoittaa, että erityisesti vammaiset naiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, turvapaikanhakijanaiset sekä heikosti suomea puhuvat naiset ovat vaarassa jäädä väkivaltatyön palvelujen ulkopuolelle kunnissa. Esimerkiksi vammaisten naisten pääsy turvakoteihin vaarantuu siksi, etteivät kaikki turvakodit ole täysin esteettömiä. Myös romaninaiset kokevat palveluiden piiriin pääsemisen ongelmalliseksi, ja saamelaisten kotiseutualueilta puuttuu turvakoteja – mistä muun muassa Saamelaiskäräjät ja CEDAW-komitea ovat huomauttaneet. Lisäksi palvelujärjestelmä epäonnistuu siinä, ettei se tunnista niitä ylisukupolvisia vaikutuksia, joita väkivalta jättää lapsiin.
Myös ihmiskaupan uhrien mahdollisuus saada kriisiapua turvakodista toteutuu huonosti, ja paperittomille naisille turvakotijärjestelmä saattaa olla entuudestaan tuntematon. Suomesta puuttuvat myös sukupuolisensitiiviset, ainoastaan naisille tarkoitetut turvakodit, jotka tarjoaisivat monelle väkivaltaa kokeneelle naiselle turvallisen tilan traumaattisessa tilanteessa. Turvakotiin pääsy on haasteellista myös naisille, joilla on päihde- tai mielenterveysongelmia. Tulee taata, että asunnottomat sekä päihde- ja mielenterveysongelmaiset pääsevät turvakoteihin siten, että kaikkien asiakkaiden turvallisuus ja avuntarve huomioidaan.
Lukuisat kansainväliset sitoumukset alleviivaavat naisten ihmisoikeuksien takaamista ja suojelemista sekä rauhan että konfliktien aikana. YK:n päätöslauselmat naisista, rauhasta ja turvallisuudesta edellyttävät naisten mukana oloa rauhan edistämisessä ja konfliktien ratkaisussa. Vuonna 2015 hyväksytty päätöslauselma nuorista, rauhasta ja turvallisuudesta laajentaa näkökulmaa nuorten merkitykseen kestävän rauhan rakentamisessa. Pekingin toimintaohjelmassa edellytetään valtioita vähentämään ihmisoikeuksien loukkauksia konfliktitilanteissa, lisäämään naisten määrää sekä konfliktien ratkaisussa päätöksentekotasolla että heidän panostaan rauhankulttuurin edistämiseksi. Toimintaohjelma edellyttää niin ikään sotilasmenojen vähentämistä ja aseiden saatavuuden valvontaa. CEDAW:n yleissuositus nro. 30 naisista konfliktien ehkäisyssä, konflikteissa ja konfliktien jälkeisissä tilanteissa linjaa ne toimenpiteet, joita valtioilta odotetaan naisten ihmisoikeuksien turvaamiseksi CEDAW-sopimuksessa edellytetyllä tavalla. Agenda 2030:n tavoitteet, joihin sukupuolinäkökulma tulee valtavirtaistaa, vaativat rauhanomaisten yhteiskuntien edistämistä.
Turvallisuus ja ihmisoikeudet tulee taata myös niille tytöille ja naisille, jotka joutuvat pakenemaan konflikteja ja/tai sukupuolittunutta väkivaltaa ja vainoa. Pekingin toimintaohjelma velvoittaa valtioita järjestämään suojelua, avustusta ja koulutusta pakolaisnaisille sekä muille kansainvälistä suojelua tarvitseville siirtolaisnaisille. Myös muun muassa Istanbulin sopimus sisältää lukuisia vaatimuksia sukupuolen huomioimiseksi maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikoissa ja -prosesseissa.
Vuonna 2017 julkaistun Euroopan unionin vähemmistöjä ja syrjintää koskevan kyselytutkimuksen (EU-MIDIS II) mukaan Suomi on yksi Euroopan syrjivimmistä maista. Tutkimuksessa käy ilmi, että naiset kokevat syrjintää miehiä enemmän. Myös EU:n perusoikeusviraston (FRA) vuoden 2018 julkaiseman tutkimuksen mukaan kokemukset rasismista ovat Suomessa yleisempiä kuin muissa tutkimukseen osallistuneissa 12 maassa.
10. Minkälaisia konkreettisia kehittämistoimia tämän ilmiökokonaisuuden tulisi mielestänne sisältää? Ehdotukset konkreettisista toimista pyydetään esittämään perusteluineen.
Suomen tulee säilyttää ja vahvistaa sukupuolten tasa-arvoa ulko- ja kehityspolitiikan läpileikkaavana prioriteettina sekä laatia koko valtionhallinnon kattava ulkopolitiikan tasa-arvostrategia ja osoittaa siihen resurssit.
Suomen tulee edistää tasa-arvonäkökulman läpileikkaavuutta ja koherenttiutta EU:n ulko-, turvallisuus- ja kehityspolitiikassa sekä tukea komissiota tavoitteessa sisällyttää sukupuolinäkökulman kaikkiin EU:n politiikan aloihin ja merkittävimpiin aloitteisiin.
Suomen täytyy olla seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edelläkävijä ja puolustaja.
Suomen tulee varmistaa, että EU:n tasa-arvoa edistävän toimintasuunnitelman mukaisesti 85 prosenttia uusista kehitysohjelmista edistää sukupuolten tasa-arvoa pääasiallisesti tai merkittävänä osatavoitteena.
Suomen tulee turvata kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen rahoitus.
Suomen tulee parantaa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisia palveluja määrällisesti ja laadullisesti, jotta palvelut ovat kaikkien tavoitettavissa.
Suomen tulee edistää työelämän tasa-arvoa mm. palkka-avoimuuden, samapalkkaisuuden, raskaussyrjinnän ja perhevapaiden osalta.
Suomen tulee ottaa sukupuolivaikutusten arviointi ja sukupuolitietoinen budjetointi kiinteäksi osaksi valtion ja kuntien toimintaa.
Vammaisten naisten, saamelais- ja romaninaisten sekä muiden aliedustettujen ryhmien osallistumista poliittiseen ja julkiseen toimintaan lisätään.
Suomen tulee laatia tehokkaampia toimia estääkseen rasistinen hyväksikäyttö, syrjintä ja väkivalta. Maahan muuttaneiden naisten itsenäistä asemaa, työllistymistä ja vapautta vihapuheesta ja syrjinnästä tulee edistää.
Taustaa:
Vammaisten naisten osallistuminen poliittiseen ja julkiseen elämään sekä julkisten asioiden hoitoon yhdenvertaisesti muiden kanssa taataan YK:n vammaissopimuksen mukaisesti
Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä CEDAW-komitea on esittänyt huolensa siitä, että saamelais- ja romaninaiset ovat aliedustettuina Suomen poliittisessa ja julkisessa toiminnassa. Komitea on kehottanut varmistamaan heidän edustuksensa poliittisessa ja julkisessa elämässä sekä tilastoinnin asiasta.
CEDAW-komitea vaatii takaamaan saamelaisille riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut saamen kielellä.
1325-päätöslauselmien sitoumukset tulisi huomioida Suomen kaikessa politiikassa, eivätkä ne rajoitu ainoastaan Suomen kansallisen 1325-toimintaohjelman tavoitteisiin. Esimerkiksi naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen yksi Suomen suurimpia turvallisuusuhkia, ja siihen puuttuminen on välttämätöntä myös 1325-päätöslauselmien toimeenpanon kannalta. Myös moniperustaiseen syrjintään puuttuminen ja esimerkiksi vammaistenhenkilöiden, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, alkuperäiskansojen sekä turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien oikeuksien ja osallistumisenturvaaminen niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla on olennainen osa 1325-työtä. Myös naisihmisoikeuspuolustajien suojelu ja heidän yhdenvertaisten toiminta- ja osallistumismahdollisuuksiensa tukeminen on keskeistä. Ulkoasiainvaliokunnan tulee tiivistää yhteistyötä eduskunnan muiden valiokuntien kanssa 1325-asioiden käsittelyssä. Ulkoasianvaliokunnan olisi aina huomioitava 1325-toimintaohjelman tavoitteet kokonaisvaltaisesti, kun se käsittelee ulko-, turvallisuus- ja kehityspoliittisia kysymyksiä. Suomen tulee myös varmistaa riittävä rahoitus 1325-aiheiselle tutkimukselle, ja rahoitusta tulee seurata järjestelmällisemmin osana vuosittaista raportointia. Laajaa tutkimustietoa aiheesta tulee myös hyödyntää 1325-työn suunnittelussa ja toimeenpanossa.
Suomeen muuttaneet naiset ovat vaarassa kokea moniperustaista tai risteävää syrjintää. Vähemmistöön kuuluvilla naisilla on 2,6 kertaa suurempi riski kokea sukupuolittunutta vihapuhetta verrattuna naisiin, jotka eivät kuulu vähemmistöön.
Muuta mahdollista huomioitavaa
11. Millaisia vaikutuksia mielestänne koronaviruspandemialla ja siihen liittyvillä toimenpiteillä on perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen?
Koronakriisiin liittyvät rajoitustoimet ovat vaikuttaneet erityisesti väkivaltaa kokeviin naisiin sekä lapsiin sekä Suomessa että maailmalla. Suomessa chattien ja muiden sähköisten tukipalveluiden käyttö on lisääntynyt voimakkaasti korona-aikana. Myös poliisin kotihälytystehtävät perheväkivaltatapauksiin liittyen ovat lisääntyneet. Väkivallan seuraukset tulevat näkymään vasta viiveellä ja jatkumaan pitkään senkin jälkeen, kun pandemia on hiipunut.
Viime vuosina yksilön oikeuksia tehdä päätöksiä omasta kehostaan, seksuaalisuudestaan ja ihmissuhteistaan ovat olleet uhattuna myös niissä maissa, joissa näitä oikeuksia on jo onnistuttu edistämään. Koronapandemia uhkaa näiden oikeuksien toteutumista entisestään maailmanlaajuisesti. Monissa maissa synnyttämisestä on tullut hengenvaarallista, koska resurssit ei riitä tarjoamaan tarvittavia lisääntymisterveyspalveluita.
Pandemialla on suoria vaikutuksia ehkäisyvalmisteiden tuotantoon ja saatavuuteen, koska suurin osa niistä tuotetaan Aasiassa. Pandemian seurauksena tehtaita on suljettu, mikä on johtanut tuotannon ja toimitusketjujen hidastumiseen erityisesti kehittyvissä maissa. Ehkäisyn saatavuuden heikentäminen rajoittaa ihmisten oikeutta päättää lapsiluvustaan, suojata itseään seksitaudeilta sekä suunnittelemattomalta raskaudelta. YK:n väestörahaston mukaan tästä voi seurata seitsemän miljoonaa suunnittelematonta raskautta.
Koronakriisin aikana suurin osa kanssakäymisestä tapahtuu verkossa, mikä on lisännyt lasten ja nuorten riskiä joutua seksuaalisen kaltoinkohtelun uhreiksi verkossa.
12. Muut huomionne selonteon valmisteluun liittyen
Suomi on ulko- ja kehityspolitiikassaan sitoutunut vahvasti sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien edistämiseen. Myös hallitusohjelmassa tasa-arvo on voimakkaasti mukana. Näiden sitoumusten merkitys kasvaa entisestään, kun anti-gender ideologia on vahvistunut ympäri maailmaa, jopa EU:ssa, ja on todellinen uhka demokratialle. Tasa-arvotyön täytyy jatkua ja kehittyä täysimääräisenä niin kotimaassa kuin globaalisti. Kansalaisjärjestöjen työn merkitys on tässä keskeinen.
Ihmisoikeusselonteon valmistelussa on tärkeä hyödyntää tuoreita arvioita Suomen ihmisoikeustilanteesta ja -työstä, kuten Suomen vapaaehtoinen maaraportti (VNR, Voluntary National Review) kestävän kehityksen tavoitteiden edistämisestä sekä Peking+25 -kansalaisjärjestöraporttia.