Naisten aseman muuttuminen on lisännyt joissakin tahoissa misogyniaa – tyttöjen ja naisten väheksyntää, aliarviointia ja suoranaista naisvihaa. Taustalla on alitajuinen pelko ja viha naisten valtaa kohtaa.
Anti-gender-liikehdintä voimistui, kun alettiin puhua transihmisten ihmisoikeuksista ja tasa-arvoinen avioliittolaki sekä naisparien hedelmöityshoitolaki astuivat voimaan. Liikkeen historia ulottuu 1990-luvulle Pekingin julistukseen, YK:n naisten syrjintää poistavaan ohjelmaan, johon kirjattiin sosiaalista sukupuolta tarkoittava sana gender. Äärikonservatiivit poliittiset liikkeet ja valtiot, fundamentalistinen osa katolilaisesta kirkosta ja fundamentalistinen ääri-islam ovat löytäneet koko ajan kansainvälisesti tiivistyvää yhteistyötä kehittyvien naisten oikeuksien torjumiseksi ja myös jo olemassa olevien oikeuksien purkamiseksi.
Puhe anti-genderistä on lisääntynyt. Sen ajatus on, että sukupuolilla on luontaiset roolinsa ja ”gender-ideologia” romuttaa perinteiset perhearvot. Se ilmenee, kun yritetään korjata jotain epäkohtaa, vaikkapa hoiva- tai palkkatasa-arvoa. Liikkeessä ei tunnusteta tarvetta rakenteellisten, syrjivien käytäntöjen poistamiselle, koska niitä ei tunnisteta, vaan keskeinen väite on, ettei rakenteellista syrjintää ole.
Anti-gender-liikkeessä ei tunnusteta tarvetta rakenteellisten, syrjivien käytäntöjen poistamiselle, koska niitä ei tunnisteta, vaan keskeinen väite on, ettei rakenteellista syrjintää ole.
Intersektionaalinen feminismi, joka puolestaan näkee miten epätasa-arvon monet muodot vaikuttavat toisiinsa ja pahentavat toisiaan, on enemmän esillä. Ihminen voi kokea syrjintää useasta syystä; sukupuoli tai etnisyys eivät ole irrallisia, jos molemmat ovat osa identiteettiä ja syrjintäkokemusta. Syrjinnän pitkä historia on luonut eriarvoisuutta asettaen ihmisiä eriarvoiseen asemaan alusta saakka.
Naisten valta-asemat heijastuvat heidän kohteluunsa
Populistit sekä konservatiiviset ja oikeistolaiset ääriliikkeet kokevat naisten vahvistuvan aseman uhaksi yhteiskuntajärjestykselle. Se on heijastuma, joka nostaa päätään naisten oikeuksien edetessä ja kun naisia alkaa olla kaikkialla korkeissa asemissa. Anti-gender-toimijoiden agendalla on mm. naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien rajoittaminen.
Tällä hetkellä anti-gender-liike yhdistää konservatiiveja, äärioikeistoa ja vanhoillisia kristillisiä tahoja. Ääri-islam ja katolinen kirkko ovat globaalisti vuosia vahvistuneet ja löytäneet tukea konservatiivisilta liikkeiltä. Seuraukset näkyvät eri puolilla maailmaa melkein kaikissa maissa: Yhdysvalloissa, EU:ssa ja myös YK:ssa on ollut hiipumisen kausi, kun anti-genderistit ovat tiivistäneet yhteistyötään.
Saavutetutkin oikeudet uhattuina
Euroopassa, erityisesti Puolassa ja Unkarissa, nationalismin ja populismin nousu on lisännyt rakenteellista naisten oikeuksien parantamisen vastustamista. Tämä nähdään myös Suomessa. Lisäksi halutaan viedä jo olemassa olevia oikeuksia, kuten oikeus omaan ruumiiseen. Vuosiin meillä ei kukaan puhunut aborttioikeuden poistamisesta, mutta nyt Suomessakin äärikonservatiivit, vanhoilliskristilliset ja yhä useammat oudoksuttavat puheenvuorot kansanedustajilta nostavat asiaa keskusteluun.
Oikeus turvalliseen, ihmisarvoiseen elämään ilman syrjinnän pelkoa
Tietoisuuden tästä huolestuttavasta ääriliikkeiden ajamasta kehityksestä on lisäännyttävä, paitsi poliitikkojen keskuudessa, mutta varsinkin mediassa, sillä siihen pitää puuttua. Some-möyhöäminen ja vihapuhe saa sen vaikuttamaan ehkä merkittävämmältä kuin se onkaan. Moni asia onneksi etenee EU:ssa. Olemme laajentaneet hoitovapaat, ja työn alla on vahvasti eteenpäin ajamamme hoivastrategia ja palkka-avoimuus. Tasa-arvon ylläpitäminen vaatii jatkuvaa työtä ja sitä jatkamme Euroopan parlamentissakin. Ihmisoikeudet ovat jakamattomia ja subjektiivisia, ne kuuluvat meille jokaiselle samoin kuin syrjimättömyys.
Kaikissa päätöksissä pitää huomioida niiden vaikutus naisiin. Budjetointi on siinä merkittävä työkalu. Se, tuetaanko julkisin varoin jäähalleja vai rakennetaanko moottoriteitä, vaikuttaa eri tavalla kuin esimerkiksi päivä- tai vanhustenhoitopäätökset. Hoivatyön järjestäminen on merkittävä naiskysymys, koska edelleen nähdään naisten luontaisena velvollisuutena hoitaa hoivaa tarvitsevat.
Sirpa Pietikäinen on Euroopan parlamentin jäsen, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan (FEMM) jäsen ja Marttaliiton puheenjohtaja. Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa tai edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.
Tervetuloa Naisjärjestöjen Keskusliiton jäsenjärjestöjen avoimeen kevättapahtumaan Naisjärjestöt tasa-arvolla taantumusta vastaan – anti-gender-liikehdintä Suomessa ja EU:ssa 11.4.2022 klo 14:30–17:00. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!