2010-luvulla julkiseen keskusteluun nousivat kehopositiivisuuden ja kehorauhan käsitteet. Alettiin puhua siitä, että kaikki kehot ovat arvokkaita ja ettei toisten ulkomuotoa tai painoa ole sopivaa arvottaa tai kommentoida. Erityisesti kehopositiivisuuden ajatusta nostettiin esiin ylipainon yhteydessä: lihavuuden stigmaa haluttiin purkaa ja kaikenkokoisten ihmisten kauneutta tuoda esiin. Tämä näkyi julkisuudessa ja mainoskuvastossa, jossa alkoi näkyä myös keski- ja ylipainoisia malleja. Myös muodokkuus tuli muotiin, ja sosiaalinen media täyttyi Kim Kardashianin tapaisista kurvikkaista vaikuttajista.
Nyt laihuuden ihannointi on ainakin median mukaan taas in. Muotinäytöksien lavoilla nähdään yhtä hoikkia malleja kuin 1990-luvulla, ja Tiktokissa on valtavasti laihduttamiseen kannustavaa sisältöä. Jo ennestään hoikat Hollywood-tähdet pudottavat painoaan laihdutuslääkkeillä ja somevaikuttajat tekevät videoita siitä, mitä he syövät päivän aikana. Suupalat näyttävät herkullisilta, mutta myös kovin pieniltä.
Mikä sitten on muuttunut? Ainakin yhteiskunnan arvomaailma. Konservatiiviset arvot ovat nousseet kautta maailman, ja niiden mukana ovat vahvistuneet myös konservatiiviset naisihanteet. Niiden mukaan naiskeho on hallinnan ja kurin kohde, joka ei saa viedä liikaa tilaa ja jonka on mahduttava tiettyihin raameihin. Kehopositiivisuus taas nähdään ”woke-ilmiönä”, joka kytkeytyy laiskuuteen ja terveyden laiminlyömiseen.
Yhteiskunnallisten trendien syitä pohdittaessa kannattaa tunnetusti seurata rahaa. Myös laihuuden ihannoinnin kohdalla kannattaa miettiä, kuka tästä hyötyy. Laihdutuskulttuuri ohjaa naiset kääntymään sisäänpäin sen sijaan, että he kiinnittäisivät huomionsa niihin rakenteisiin, jotka sitä ylläpitävät. Heiveröisiä, näännytettyjä naisia on myös helpompi hallita kuin sellaisia, jotka saavat tarpeeksi energiaa.
Vaikka kehopositiivisuusliike näkyy julkisuudessa tällä hetkellä vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten, se on vaikuttanut kokonaiseen sukupolveen naisia. 90-luvun kehoihanteet saattavat olla muodissa, mutta tiedämme onneksi enemmän kuin silloin. Voimme kokemamme perusteella välittää nuoremmalle sukupolvelle toisenlaisen, kriittisen suhtautumisen laihdutuskulttuuriin. Noustaan siis vastarintaan, käytetään ääntämme ja otetaan se tila, jonka tarvitsemme – pienentämättä itseämme.
Maria Tolvanen
Kirjoittaja on NJKL:n hallinnon assistentti ja hyvän vispipuuron rakastaja.
Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa tai edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.