Jos olet välttynyt uusimmalta Sydney Sweeney -kohulta niin tässä lyhyt kertaus: Sydney Sweeney on amerikkalainen näyttelijä, joka julkaisi yhdessä urheiluvedonlyöntiin keskittyvän Novigin kanssa mainoksen, jossa hän esiintyy käytännössä alasti suojaten intiimit alueensa erilaisilla urheiluvälineillä, kuten jalkapalloilla, baseball-mailalla ja jääkiekkomailalla. Mainoksessa Sweeney korostaa, että Novigissa keskitytään vain urheiluun. Mainosta on kritisoitu naisurheilijoita vähätteleväksi, ja somessa syntyi nopeasti vastareaktio, jossa naisurheilijat jakoivat videoita ja kuvia itsestään – kertoakseen, miltä naisurheilijat oikeasti näyttävät.
Naisten urheilun historiaa
Kun tietää vähän naisurheilun historiasta, on helppo ymmärtää, miksi urheilijoiden reaktio on ollut niin voimakas. Naisurheilun lyhyestä historiasta ei voi syyttää naisia vaan urheilun portinvartijoita, jotka ovat milloin pelänneet urheilun vahingoittavan naisten lisääntymiskykyä ja milloin sitä, että tosissaan urheilevista naisista tulee liian maskuliinisia.
Naisten ja tyttöjen tietoinen ulossulkeminen ja binäärisen sukupuolieron korostaminen kuuluvat kiinteästi nykyaikaisen urheilun syntyhistoriaan. Ensimmäisissä nykyaikaisissa olympialaisissa vuonna 1896 naiset eivät saaneet kilpailla lainkaan. Naisten kilpaurheilua vastustettiin pitkään muun muassa sillä perusteella, ettei naisen keho kestäisi raskasta urheilua. Urheilun väitettiin vaarantavan lisääntymisterveyden, ja pahimmillaan peloteltiin jopa kohdun siirtymisellä tai vaurioitumisella.
Ja jos nainen sattuikin pärjäämään miehille, sekään ei välttämättä auttanut. Barcelonan olympialaisissa vuonna 1992 kiinalainen Zhang Shan voitti skeet-ammunnan kilpailun, jossa kilpailivat sekä naiset että miehet. Siis nainen voitti olympiakultaa samassa kilpailussa miesten kanssa. Seuraavissa olympialaisissa Atlantassa vuonna 1996 skeetissä kilpailivatkin sitten vain miehet. Naisten oma skeet-kilpailu tuli olympiaohjelmaan Sydneyssä vuonna 2000. Historian ironiaa on vaikea olla huomaamatta.
Naisurheilun näkeminen yhtä arvokkaana kuin miesten urheilun ei ole itsestäänselvyys vieläkään – ei meillä eikä muualla. Suomessa saimme viime vuonna tästä pienimuotoisen muistutuksen, kun entisen alppihiihtäjän Kalle Palanderin ura Ylen asiantuntijana päättyi. Päätöstä edelsi Palanderin esiintyminen podcastissa, jossa hän esitti seksuaalissävytteisiä ja naisurheilijoita halventavia kommentteja.
Naisten urheilu on viime aikoina ollut miesten huulilla – historiaan peilaten yllättävän paljon – lähinnä yhdestä syystä: transnaisten oikeudesta urheilla naisten sarjoissa. Kuinka kovin huolissaan naisten mahdollisuuksista urheilla ollaankin oltu silloin, kun on pelätty transnaisten valtaavan urheilun ”tavallisilta” naisilta. Ovatko naisurheilun kannattajat siis vihdoinkin aktivoituneet ja olemmeko saaneet myös miehet joukolla puhumaan naisten oikeuksien puolesta urheilukentillä? No. Tämän kohun kohdalla en ainakaan itse ole nähnyt vastaavaa miesjoukkoa kommentoimassa sitä, kuinka Sweeneyn mainos vähättelee naisurheilijoita ja heidän tekemäänsä työtä. Kukaan ei itse asiassa ole ollut huolissaan mainoksen vaikutuksesta naisten urheiluun. Kommenttikentät ovat sen sijaan täyttyneet miesten kirjoituksista, joissa suuttuneita urheilijoita syytetään kateudesta Sweeneya kohtaan. Jännä.
Sydney Sweeney kulttuurisodan keskiössä
Jotta kohun koko taustan ymmärtää, tarvitaan vähän kontekstia myös Sydney Sweeneyyn. Hänellä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus kohahduttaa tekemisillään – varmastikin hyvin tietoisesti. Viime vuonna hän esiintyi kohua aiheuttaneessa farkkumainoksessa, jossa leikiteltiin sanoilla jeans ja genes. Mainosta kritisoitiin muun muassa eugeniikkaan ja valkoisiin kauneusihanteisiin viittaavista mielleyhtymistä.
Kohun yhteydessä tuli ilmi myös, että Sweeney on ollut rekisteröityneenä republikaanien äänestäjäksi Floridassa vuodesta 2024. Hän ei itse ole julkisesti kommentoinut asiaa, mutta tieto kuitenkin tuo oman lisänsä keskusteluun etenkin Yhdysvalloissa, jossa sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja naisten roolista on tehty politiikkaa.
Kaikki tämä huomioon ottaen Sydney Sweeneyn alastomuus mainoksessa ei edusta vain naista, joka käyttää oman toimijuutensa tukena ulkonäköään. Siihen sekoittuvat naisurheilijoiden historiallinen seksualisointi ja vähättely, urheilun sukupuolittuneet rakenteet sekä tämänhetkinen poliittinen keskustelu naisten oikeuksista.
Mitä feministi voi tästä kaikesta ajatella?
Valitettavasti nainen, joka aktiivisesti hyödyntää, käyttää tai näyttää seksuaalisuuttaan työssään, nähdään edelleen aivan liian helposti huonompana, halvempana tai vähemmän vakavasti otettavana. Tämä näkyy esimerkiksi OnlyFansista käytävässä keskustelussa, jossa naisia arvostellaan ja väheksytään ammatinvalintansa takia. On kuitenkin absurdi ajatus, että seksikkyys jotenkin sulkisi pois älykkyyden, toimijuuden tai asiantuntijuuden. Feministisestä näkökulmasta toimijuus ja mahdollisuus päättää omasta kehostaan ovat aika olennaisia asioita.
Sweeney on itse vastannut kritiikkiin jakamalla Instagramissa vanhoja kuvia naisurheilijoista, jotka poseerasivat alasti ESPN The Magazinen kuuluisissa Body Issue -numeroissa. Ihan hyvä comeback, mutta vähän ontuva. Body Issuen idea oli kuvata urheilijoiden kehoja nimenomaan urheilijoiden kehoina. Alastomuudella näytettiin kehoa, jolla juostaan, uidaan, hypätään, pelataan tennistä tai voitetaan olympiamitaleita. Kuvissa oli myös hyvin erilaisia kehoja: miehiä ja naisia, paralympiaurheilijoita, raskaana oleva huippu-urheilija ja jopa 77-vuotias golfari. Ajatus oli ainakin osittain haastaa käsitystä siitä, miltä urheilijan kehon kuuluu näyttää.
Novigin mainoksessa asetelma on toinen. Sweeney ei ole urheilija, eikä hänen kehonsa ole kuvassa siksi, mitä hän sillä urheilukentällä tekee. Urheiluvälineet ovat rekvisiittaa, joilla peitetään hänen alastonta kehoaan. Lisäksi hänen imagonsa seksisymbolina luo alastomuudelle kontekstin, jonka hän tietää itsekin.
Sweeney on tässä tapauksessa hyvin aktiivinen toimija. Hän on mainostamansa firman osakas ja strateginen kumppani, ja ainakin firman mukaan koko yhteistyö lähti hänen aloitteestaan. Hän siis todennäköisesti tietää varsin hyvin, mitä tekee – ja varmasti myös sen, että siitä nousee kohu. Huomiotalous myy, seksi myy ja suuttumus myy. Jos miljoonat ihmiset jakavat mainosta samalla, kun kertovat kuinka hirveä se on, miljoonat ihmiset ovat samalla juuri oppineet, mikä Novig on.
Onko Sydney Sweeney urheilija tai väittääkö hän olevansa sellainen tai edes esittävänsä sellaista mainoksessa? Ei. Onko Sydney Sweeneyllä oikeus mainostaa uhkapelejä pukeutuneena vain urheiluvälineisiin? On. Onko naisurheilijoilla oikeus suuttua siitä, että heidän lajinsa ja vuosikymmeniä jatkunut kamppailunsa tulla nähdyiksi urheilijoina eikä ensisijaisesti seksuaalisina objekteina valjastetaan tällaisen mainoksen kuvastoksi? On.
Kuka tässä kohussa sitten voittaa? Luultavasti uhkapelifirma Novig.
Häviäjät löytyvät lopulta paljon tylsemmästä paikasta: ne miehet, jotka mainoksen houkuttelemina päätyvät uhkapelaamaan ja häviämään rahansa.
Salla Kajanmaa
Kirjoittaja on NJKL:n viestinnän asiantuntija
Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa tai edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.