Suomessa vain 39,5 % naisista äänesti viime europarlamenttivaaleissa. Se on kaikilla mittareilla masentava luku, ja se on jopa yleistä eurooppalaista alempi.
Edustuksellisen demokratian kriisistä ja nukkuvien puolueesta jaksetaan puhua ennen kaikkea eduskuntavaalien aikaan, mutta eurovaalien alla on todellakin syytä huoleen. Miksi alle puolet meistä välittää Euroopan tulevaisuudesta? Vai onko kyse pikemminkin siitä, että koemme, ettei äänellämme ole väliä? Kymmenen vuoden takaisessa eurovaalitutkimuksessa todettiin, että globalisaatio itsessään herättää naisissa useammin kielteisiä tunteita. Eurobarometrin mukaan naiset eivät kokeneet tulleensa kuulluksi päätöksenteossa. Näin ei tarvitsisi olla. Me voimme rakentaa yhdessä tasa-arvoisempaa Eurooppaa – ja tällä työllä on pitkät perinteet.
Euroopan unioni edistää monia naisille tärkeitä teemoja, jotka vaikuttavat suoraan naisten jokapäiväiseen elämään. Monet direktiivit ovat esimerkiksi edistäneet naisten asemaa työelämässä ja palkansaajina. EU on vaikuttanut myönteisesti syrjinnän vastaisiin ja tasa-arvoa edistäviin toimiin myös Suomessa. Istanbulin sopimuksen myötä väkivallan uhrit ovat saaneet parempaa tukea ja apua.
Monet ovat kuitenkin ilmaisseet huolensa tasa-arvokehityksen suunnasta. Sukupuolten tasa-arvo ja naisten oikeudet ovat viime vuosina ottaneet takapakkia Euroopan unionissa ja monissa sen jäsenvaltioissa. Talouden taantuman myötä köyhyys ja eriarvoisuus ovat olleet kasvussa EU:ssa. Populismin ja konservatiivisuuden nousu uhkaavat ihmisoikeuksia, ja seurauksena tasa-arvon edistämistavoitteita ja -toimia on karsittu. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla.
Tasa-arvo taas tavoitteeksi
Tasa-arvo voisi olla koko EU-politiikan läpileikkaava teema, ja kaikkia päätöksiä voisi tarkastella sukupuolinäkökulmasta. Huomioon olisi tietenkin otettava moninaiset naiset: rodullistetut, vammaiset, nuoret, iäkkäät ja ihan kaikenlaiset naiset. Eivätkä mitkään ihmisryhmät ole vain statisteja, joita on muodollisuuden vuoksi kuultava päätöksenteossa – heidän on myös päästävä istumaan niihin pöytiin, joissa päätöksiä tehdään.
Tällä kaudella on syytä nostaa tasa-arvo ja moninaisuus kaikkea toimintaa läpileikkaavaksi teemaksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyyn, seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja kunnolliseen tasa-arvotyön rahoitukseen. Miten näin on päässyt käymään?
Yksi selkeä syy on se, että naisia on liian vähän sekä europarlamentissa että sen johtopaikoilla. Euroopan parlamentissa naismeppejä on parlamentissa 200 vähemmän kuin miehiä, vain 36% kaikista edustajista. Epäsuhta on suuri. Rohkenen epäillä, että erilaisella sukupuolijakaumalla päättäjät saattaisivat edistää suotuisammin ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa. Olemme lähivuosina nähneet parlamentaarisen politiikan ulkopuolella rohkeaa aktivismia ja kannanottoja paremman maailman puolesta. Kyse ei ole siitä etteivätkö ihmiset välittäisi paremman maailman rakentamisesta.
Aktivismin lisäksi tarvitaan kuitenkin edustajia, byrokraatteja ja päättäjiä. Erityisesti tarvitaan naisjohtajia. Todellisen demokratian toteutuminen vaatii sitä, että tasa-arvon on toteuduttava kaikissa EU:n instituutioissa: parlamentissa, komissiossa ja neuvostossa. Naisten määrän on kasvettava ja naisille on annettava kannettavaksi myös raskaita salkkuja. Suomella on tilaisuus näyttää esimerkkiä nimeämällä puheenjohtajakaudellaan EU-komissaariksi nainen.
Näissä eurovaaleissa on elintärkeää saada naiset äänestämään – ja ihmiset äänestämään naisia! Naisjärjestöjen keskusliitto on koonnut listan europarlamenttiin pyrkivistä naisehdokkaista. Tutustu listaan ja EU-tavoitteisiimme, ja löydä oma meppisi.
Leena Pihkala
Viestinnän koordinaattori