Planin järjestämän koulutuksen tavoitteeksi saimme suunnitella omaan elämään sopivan tasa-arvoteon. Blogikirjoituksen aihetta pohtiessa päätin luottaa aikaan sekä inspiraatioon, toimintasuunnitelmista passiivisimpiin ja itselleni sopivimpiin. Ajatukset poukkoilivat suurissa ja vakavissa tasa-arvoon liittyvissä ongelmissa, sillä koin niistä kirjoittamisen täyttävän mielessäni spektaakkelimaisen tasa-arvoteon kriteerit. Eilen kuitenkin tajusin eläväni sellaista.
Naisiin kohdistuvaa vihaa ja eriarvoistavia tekijöitä on usein haastavaa huomata niiden rakenteellisuuden vuoksi. Epätasa-arvoa viljelevät misogynistiset ajatusmallit piiloutuvat tapaamme puhua, käyttäytyä ja haaveilla tekemättä numeroa itsestään. Ongelmakohdat nousevat esille vasta, kun joku poikkeaa opitusta tutusta ja turvallisesta.
Trasek ry:n puheenjohtaja Kasper Kivistö kertoo Helsingin Sanomien artikkelissa kokeneensa omakohtaisesti, miten maailma kohtelee miehiä ja naisia (Juha Jokinen, HS 2.11.2021). Kivistö kertoo tekstissä kuinka paljon koki häirintää ajaessaan taksia 10 vuotta sitten, aikana jolloin muu maailma näki hänet vielä naisena. Sukupuolenkorjausprosessin jälkeen ahdistavat kommentit “loppuivat kuin seinään”. Haastattelu on omiaan todistamassa toista todellisuutta, jossa eläminen on luonut meille tarkan itsesuojeluvaiston sekä kyvyn nauraa alentaville vitseille. Valitettavasti toinen todellisuus voi näyttäytyä jopa hengenvaarallisena vähemmistöjä edustaville naisille, jonka vuoksi etuoikeutetun väestön on otettava asiakseen esimerkiksi transvihan, rasismin ja ableismin kitkeminen.
Epätasa-arvoa viljelevät misogynistiset ajatusmallit piiloutuvat tapaamme puhua, käyttäytyä ja haaveille tekemättä numeroa itsestämme.
Toisen todellisuuden tasa-arvoteot painottuvat etenkin viikonloppuun, jolloin täyteen pakatut baarit voivat tuntua jopa turvattomilta. Hätistän ystävieni kanssa kaksi miestä tiehensä tanssilattialla ja kolmannelle huomautan tuijotuksesta taksijonossa. Joskus sama henkilö saattaa häiritä porukkaa koko illan, tässä tapauksessa sitkeyttä ei palkita. Rakenteelliset ongelmat eivät kuitenkaan katoa maanantaiaamuun mennessä. Töissä tasa-arvoteot voivat kuitenkin jäädä vähiin, vaikka etenkin asiakaspalveluammateissa toimivat naiset kohtaavat epämukavia kommentteja jopa päivittäin. Syynä voi olla esimerkiksi pelko työpaikan menettämisestä tai päässä kummitteleva ikiviisaus “asiakas on aina oikeassa”. Tilanteiden turvattomuuteen puuttuminen on aina esimerkiksi baarin tai työpaikan tehtävä, mutta käytännössä vastuu jää usein yksilöiden harteille. Taakka on liian suuri ottaen huomioon yritysten vaikutusvallan yhteiskunnassamme. Valta saadaan hyödynnettyä esimerkiksi turvallisen tilan periaatteilla ja niistä henkilökuntaa kouluttamalla.
Arjen tasa-arvoteot pukevat suden ihmisten vaatteisiin, misogynia on osa jokapäiväistä elämää. Se osoittaa, kuinka vastuuta ei suinkaan voi sysätä kokonaan instituutioille. Naiset elävät vielä toista todellisuutta, mutta yhteistyöllä voidaan muuttaa suuriakin valtarakenteita. Tulevaisuudessa toivonkin todellisuuksien rajan hälventyneen näkymättömiin.
Inga Grönroos
Kirjoittaja on nuori tasa-arvovaikuttaja
Plan Suomi ja Naisjärjestöjen Keskusliitto järjestävät Nuori tasa-arvovaikuttaja -koulutusohjelman toista kertaa syksyllä 2021. Koulutusohjelma tarjoaa nuorille ympäri Suomea mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan, edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä suunnitella ja toteuttaa oma tasa-arvoteko.
Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa tai edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.