Hyppää sisältöön

Naisjärjestöjen Keskusliiton lausunto koskien sisäisen turvallisuuden selonteon kehittämislinjauksia

Naisjärjestöjen Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua sisäisen turvallisuuden selonteon kehittämislinjauksista.

Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää välttämättömänä, että sukupuolten tasa-arvo nostetaan läpileikkaavaksi ja erityiseksi osaksi sisäisen turvallisuuden selontekoa. Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomen laajin ihmisoikeusongelma ja keskeinen turvallisuusuhka. Sukupuolten tasa-arvo on keskeinen edellytys turvallisuuden toteutumiselle yhteiskunnassamme.

Jos Suomi haluaa olla maailman turvallisin maa myös naisille, väkivaltaan tulee puuttua kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että sisäisen turvallisuuden selonteossa tulee riittävällä tavalla huomioida naisiin kohdistuva väkivalta, vihapuheen ehkäisy, koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon, haavoittuvassa asemassa olevat tytöt ja naiset, naisten seksuaali- ja lisääntymisterveys ja ihmiskaupan uhrien asema.

Naisjärjestöjen Keskusliitto painottaa, että sukupuolinäkökulma on valtavirtaistettava sisäisen turvallisuuden selontekoon tasa-arvolain edellytysten mukaisesti. Viranomaisten tulee tasa-arvolain mukaisesti edistää sukupuolten tasa-arvoa kaikessa toiminnassaan tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä poistaa olosuhteita, jotka estävät tasa-arvon toteutumista. Naisjärjestöjen Keskusliitto muistuttaa myös, että sukupuolivaikutusten arviointi eli suvaus tulee olla nykyistä keskeisemmässä asemassa lainsäädäntötyössä.

 

1.    Sukupuolten tasa-arvo tulee muistaa koronakriisin hoidossa

Sukupuolten tasa-arvoa ei saa unohtaa koronakriisissä. Sukupuolten tasa-arvon saralla tehtyjä saavutuksia ja tasa-arvon edistämistä koetellaan erilaisissa kriiseissä. Kriisien sukupuolivaikutukset on analysoitava, jotta korjaavissa toimenpiteissä ei päädytä heikentämään tasa-arvoa entisestään. Sukupuolten tasa-arvo ei saa jäädä aina niin sanottujen isompien ja tärkeämpien ongelmien varjoon. Koronakriisin hoidossa tulee nostaa sukupuolten tasa-arvon edistäminen sekä päämääräksi että keinoksi rakentaa turvallisempaa yhteiskuntaa. Naisjärjestöjen Keskusliitto edellyttää, että naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta ja estäminen sisällytetään keskeisenä osana sisäisen turvallisuuden selontekoon.

Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että sisäisen turvallisuuden selontekoon tulee sisällyttää myös hoiva osana koronakriisiä. Hoiva tulee nähdä turvallisuusasiana ja osana koronakriisin ratkaisua eikä vain kulueränä. Naiset ovat ottaneet suuren vastuun sekä epävirallisesta että virallisesta hoivatyöstä. Työmarkkinat ovat jakautuneet Suomessa poikkeuksellisen jyrkästi sukupuolen mukaan, ja sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöistä suuri osa on naisia. Työelämän segregaatio on sekä tasa-arvo- että turvallisuuskysymys. Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan jopa lähes 90 prosenttia sairaanhoitajista ja muista sote-alan työntekijöistä harkitsee alan vaihtoa[1]. Jos hoitajien työoloja ei paranneta ja heitä ei nosteta palkkakuopasta, valmiudet kriisitilanteissa heikkenevät. On välttämätöntä, että elvytystoimia suunnataan myös naisvaltaisille aloille. Lisäksi naisyrittäjien tulee saada apua siinä missä miesyrittäjienkin.

 

2.    Naisiin kohdistuva väkivalta

Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomen laajin ihmisoikeusongelma ja keskeinen turvallisuusuhka. Naisiin kohdistuva väkivalta on rakenteellinen yhteiskunnallinen turvallisuusongelma, joka vaikuttaa ihmisten arkeen monin tavoin. Tilastojen valossa Suomi on maailman turvallisin maa, mutta naisiin kohdistuva väkivalta ja henkirikollisuus on pysynyt korkealla muusta suotuisasta kehityksestä huolimatta. Koronakriisi on sekä kansallisella että globaalilla tasolla lisännyt naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Useimmiten naiset joutuvat väkivallan uhreiksi omassa kodissaan ja tekijänä on tyypillisesti naisen entinen tai nykyinen kumppani. Koronakriisin myötä avun hakeminen ja tekijöiden vastuuseen saattaminen on vaikeutunut. Naisiin kohdistuva väkivalta lisääntyy samalla, yhteiskunnan turvallisuus muutoinkin rakoilee. Naisjärjestöjen Keskusliitto edellyttää, että naisiin kohdistuva väkivalta sisällytetään rakenteellisena ilmiönä osaksi sisäisen turvallisuuden selontekoa.

Suomi on ratifioinut ns. Istanbulin sopimuksen (Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehty Euroopan neuvoston yleissopimus), jonka edellyttämät lainsäädäntömuutokset Suomen tulee tehdä osana hallitusohjelman kohtaa ”Suomi tasa-arvon mallimaaksi”. Naisjärjestöjen Keskusliitto on huolissaan etenkin sukupuolisensitiivisten, alueellisesti kattavien ja erityisryhmät huomioivan palveluverkoston suurista puutteista. Työn alla oleva seksuaalirikoslainsäädännön uudistus tulee tehdä siten, että raiskaus perustuu ja rakentuu suoraan vapaaehtoisuuden puutteelle. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että ehdotetun uudistuksen täytyy tosiasiallisesti muuttaa nykyistä oikeustilaa paremmaksi ja vahvistaa etenkin tyttöjen asemaa rikoksen uhreina. Istanbulin sopimus myös edellyttää vammaisten naisten turvaamista ja heidän haavoittuvaisuuden huomioimista rikoksen uhreina.[2]

Istanbulin sopimuksen mukaisesti lähisuhdeväkivallan uhrien pääsy apu- ja tukipalveluiden piiriin tulee taata ja huolehtia heidän sekä mahdollisten lasten turvallisuudesta. Lähisuhdeväkivallan ja muiden naisiin tyypillisesti kohdistuvan väkivallan eri muotojen uhreille tulee taata riittävät resurssit. Vaikka turvakotien resursseja on viime vuosina nostettu, palveluja ei ole riittävästi tarjolla. Matalan kynnyksen palveluihin ja sukupuolisensitiivisiin palveluihin tulee panostaa. Tulee myös taata, että asunnottomat sekä päihde- ja mielenterveysongelmaiset pääsevät turvakoteihin siten, että kaikkien asiakkaiden turvallisuus ja avuntarve huomioidaan riittävästi.

Sisäisen turvallisuuden kehittämisessä on huomioitava, että tutkimusten perusteella vammaisilla naisilla on vielä suurempi todennäköisyys joutua väkivallan kohteeksi. Väkivallan tekijöinä on usein henkilöt, joista vammaiset naiset ovat riippuvaisia (esim. avustavissa tehtävissä toimivat sekä läheiset). Koronakriisi on vähentänyt vammaisten naisten mahdollisuutta poistua kodeistaan, joten kohdattu väkivalta on vaarassa jäädä entistä näkymättömämmäksi. Avun hakeminen ja väkivaltaa kohdanneiden palveluita on kehitettävä saavutettavammiksi ja esteettömämmiksi.

Samoin on huomioitava, että Suomessa on vain vähän tutkittua tietoa maahan muuttaneisiin naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen mukaan maahan muuttaneiden naisten riski joutua henkirikoksen uhriksi on nelikertainen.  

Naisjärjestöjen Keskusliitto kiinnittää huomiota myös siihen, että laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ei turvaa Istanbulin sopimuksen velvoitteita. Laki edellyttää, että huoltajien on suojeltava lasta väkivallalta ja että tehtäessä ratkaisua lapsen asumisesta ja tapaamisoikeudesta vanhempien kyky suojella lasta väkivallalta on otettava huomioon. Istanbulin sopimus edellyttää, että väkivalta toista vanhempaa kohtaan tulee ottaa huomioon tehtäessä päätöksiä lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista. Istanbulin sopimus edellyttää lisäksi toteuttamaan tarvittavat lainsäädäntö- ja muut toimet, jotta voidaan varmistaa, ettei tapaamis- tai huoltajuusoikeuksien käyttäminen vaaranna uhrin tai lasten oikeuksia ja turvallisuutta. On varmistettava, että laki kiinnittää huomiota uhrin turvallisuuteen sopimuksen edellyttämällä tavalla.

3.    Vihapuhe sukupuolten tasa-arvon ja turvallisuuden uhkana

Sisäministeriön selvitys turvallisuuden tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta näyttää, ettei turvallisuus jakaudu tasaisesti. Selvityksen mukaan vihapuhe, rasismi ja syrjintä ovat merkittävimpiä turvattomuuden aiheuttajia Suomessa. Vaikka esimerkiksi kunnianloukkauksen tunnusmerkit täyttävä vihapuhe on kriminalisoitu, tällä hetkellä vihapuhe tuntuu olevan hyväksytty osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Naisjärjestöjen Keskusliitto edellyttää teeman sisällyttämistä sisäisen turvallisuuden selontekoon. Naisiin kohdistuva vihapuhe tulee nähdä osana naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja moniperustaista syrjintää.

Pohjoismaisen tasa-arvotiedon keskuksen selvityksen mukaan naisten ja miesten kohtaama nettiviha on monien muiden väkivallan muotojen tavoin vahvasti sukupuolittunutta. Naiset kohtaavat netissä miehiä enemmän seksismiä ja seksuaalista uhkailua. Euroopassa yli puolet tytöistä, Suomessa lähes 60 prosenttia, epäröivät osallistua somekeskusteluihin väkivallan pelossa. Tasa-arvobarometrin (2017) mukaan sukupuoleen liittyvää vihapuhetta oli kokenut 15 prosenttia naisista ja 8 prosenttia miehistä. Vähemmistöryhmiin, kuten uskonnolliseen vähemmistöön, etniseen vähemmistöön, kieli- tai seksuaalivähemmistöön, kuuluvista naisista yli neljäsosa oli kokenut vihapuhetta. Muslimitaustaisten naisten on havaittu kokeneen miehiä useammin vihapuhetta ja viharikoksia. Oikeusministeriön selvityksestä (2016) koskien vähemmistöihin kohdistuvaa vihapuhetta ja häirintää kävi ilmi, että noin kolme viidestä vastaajasta koki vihapuheen vaikuttaneen vahvasti yleiseen turvallisuuden tunteeseen ja hieman yli puolet psyykkiseen terveyteen. Lähes kolmanneksella vihapuhe ja häirintä vaikuttivat viranomaisluottamukseen. Yli puolet kertoi välttävänsä joitain paikkoja vihapuheen tai häirinnän pelon vuoksi.

Kun tarkastelemme turvallisuutta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmista, huomaamme että turvallisuus ja turvattomuus toteutuvat eri tavoin esimerkiksi maahanmuuttajanaisille tai vammaisille naisille. Populismin, rasismin ja ääriajattelun lisääntyminen vaikuttaa pakolaisnaisten, turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien mahdollisuuksiin elää vapaana rasistisesta hyväksikäytöstä, syrjinnästä ja väkivallasta. Naisten terveyden, vapauden ja oikeuksien turvaaminen edellyttää turvaa niin kaduilla, netissä kuin kotona.

Erityisesti julkista valtaa käyttävien viranomaisten tulee näkyvästi sitoutua vihapuheen, viharikosten, naisvihan ja rasismin vastustamiseen. On myös lisättävä tietoa vihapuheen tunnistamisesta ja siihen puuttumisen tavoista. Vihapuhe ja viharikokset kaventavat naisten osallistumismahdollisuuksia ja ilmaisun- ja sananvapautta sekä heikentävät naisten turvallisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa monella tavalla. Vihapuhe- ja rikokset saattavat rajoittaa naisten lähtemistä mukaan julkiseen keskusteluun ja vaikuttaa jo yhteiskunnallisessa keskustelussa, esimerkiksi ammattinsa puolesta, osallisina olevien naisten, kuten toimittajien, tutkijoiden ja poliitikkojen sanan- ja ilmaisunvapauden toteutumiseen.

Vihapuhe on vakava uhka sukupuolten tasa-arvolle, demokratialle ja sananvapaudelle. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää välttämättömänä, että selvitettäisiin tarkemmin, tulisiko sukupuoli sisällyttää kiihottamiseen kansanryhmää kohtaan -rikosnimikkeen tunnusmerkistöön, jotta rikoslaki suojaisi naisia ryhmänä misogyyniseltä vihapuheelta. Naisjärjestöjen Keskusliitto muistuttaa, että viharikosten tutkimiseen tulee varata riittävät resurssit poliisille. Vihapuheen kitkemiseksi tarvitaan entistä laajempaa keskustelua siitä, miten digitalisaatio kokonaisuudessaan vaikuttaa tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien toteutumiseen ja turvallisuuteen

4. Lähisuhdeväkivallan sovittelusta on luovuttava

Naisjärjestöjen Keskusliitto vaatii lähisuhdeväkivallan sovittelusta luopumista ja sovittelun rajaamista lainsäädännöllä. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että sovittelun käyttö lähisuhdeväkivaltarikoksissa aliarvioi lähisuhteissa tehdyn väkivallan vakavuutta, uusintaa ja ylläpitää rakenteita, joissa naisiin kohdistuva väkivalta nähdään perheen sisäisenä asiana sekä vaarantaa uhrin ihmisoikeuksien toteutumisen.

Naisjärjestöjen Keskusliitto muistuttaa, että valtiolla on velvollisuus turvata ihmisoikeuksien toteutuminen myös yksityishenkilöiden välisissä suhteissa. Suomen valtion tulee kantaa vastuunsa naisiin kohdistuvien väkivallantekojen ehkäisemisestä, tutkimisesta, rankaisemisesta ja hyvittämisestä Istanbulin sopimuksen edellyttämällä tavalla. Sovittelun käyttö estää näiden velvollisuuksien ja vastuiden toteuttamisen ja naisten ihmisoikeuksien toteutumisen.

Lähisuhteissa tapahtuneiden väkivaltarikosten ohjaaminen rikos- ja riita-asioiden sovitteluun on ollut viime vuodet voimakkaassa kasvussa. Lähisuhteissa tehtyjä väkivaltarikoksia ohjattiin vuonna 2017 rikosasioiden sovitteluun lähes 2500 tapauksessa, kun vuonna 2007 sovitteluun ohjattuja lähisuhdeväkivaltarikoksia oli 775 kappaletta. Sovitteluun ohjattujen lähisuhdeväkivaltarikosten osuus on kymmenessä vuodessa kasvanut yli 200 prosenttia. Lähisuhdeväkivalta on muiden väkivaltarikosten jälkeen toiseksi yleisin rikos- ja riita-asioiden sovitteluun ohjattu rikostyyppi. Lähisuhdeväkivallan sovittelun selvitystyöryhmän raportin mukaan suurin osa sovitteluun ohjatuista lähisuhdeväkivaltarikoksista on parisuhteissa tehtyä väkivaltaa.

 

5.    Ihmiskauppa osana naisiin kohdistuvaa väkivaltaa

Naisjärjestöjen Keskusliitto vaatii, että seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä ihmiskauppa tulee sisällyttää sisäisen turvallisuuden selontekoon ja nähdä osana naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön linkittyvää ihmiskauppaa tunnistetaan heikosti Suomessa. Viranomaiskoulutuksen tarve on kiistaton. Vaikka uhri hakisikin apua kokemaansa väkivaltaan, ei yhteys viranomaisiin tai sosiaali- ja terveyspalveluihin takaa, että ihminen tunnistetaan ihmiskaupan uhriksi. Ihmiskaupan uhreja on kohdeltava tasavertaisesti paikkakunnasta ja palveluita tarjoavasta tahosta riippumatta.[3] Nykyiset rakenteet eivät ota riittävästi huomioon turvapaikka- ja pakolaistaustaisten naisten ja tyttöjen kokemaa väkivaltaa sekä sen vaikutuksia turvallisuuteen. 

Auttamisjärjestelmän tulisi voida auttaa ihmiskaupan uhreja riippumatta siitä, onko uhri valmis osallistumaan rikosprosessiin. Euroopan neuvoston ihmiskauppasopimuksen mukaan uhrin halukkuutta toimia todistajana ei saa asettaa hänelle annettavan avun ehdoksi, ja EU:n ihmiskauppadirektiivin mukaan jäsenvaltioiden tulee varmistaa, ettei uhrille annettavan avun ja tuen ehtona ole uhrin valmius toimia yhteistyössä rikostutkinnassa tai oikeudenkäynnissä. Tämänhetkinen käännytyspykälä seksuaalipalveluiden myymiseen liittyen vaikeuttaa myös ihmiskaupan uhriksi EU:n ulkopuolelta tulevien ihmisten asemaa. Vaikka sekä ihmiskauppasopimus että ihmiskauppadirektiivi sallivat yhteyden rikosprosessiin silloin, kun uhrilla ei ole oleskelulupaa, ei uhripalveluiden tarjoamista saa Istanbulin sopimuksen mukaan liittää uhrin halukkuuteen saattaa tekijä syytteeseen tai todistaa häntä vastaan. Sopimus ei erottele uhreja sen perusteella, onko heillä oikeus olla maassa vai ei.

Naisjärjestöjen Keskusliitto vaatii, että ihmiskaupan uhreilla tulee olla mahdollisuus saada kriisiapua turvakodista. Paperittomille naisille turvakotijärjestelmä saattaa olla entuudestaan tuntematon. Suomesta puuttuvat sukupuolisensitiiviset, ainoastaan naisille tarkoitetut turvakodit, jotka tarjoaisivat väkivaltaa kokeneille naisille turvallisen tilan traumaattisessa tilanteessa. Suurin osa turvapaikkaa hakevista ihmiskaupan uhreista majoitetaan vastaanottokeskuksiin, vaikka ne eivät ole traumatisoituneelle ihmiskaupan naisuhrille lähes koskaan turvalliseksi koettu vaihtoehto. Ammatillisia turvallisen tuetun asumisen muotoja ei ole kuin niille uhreille, joihin on kohdistunut myös lähisuhdeväkivaltaa.

 

6.    Kunniaan liittyvä väkivalta ja turvapaikanhakijanaisten oikeudet

Naisjärjestöjen Keskusliitto edellyttää, että niin kutsuttu kunniaan liittyvä väkivalta huomioidaan sisäisen turvallisuuden selonteossa, väkivallan vastaisessa työssä ja turvapaikkakäytännöissä. YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin vuonna 2017 ilmestyneen raportin mukaan moni sukupuolensa vuoksi vainoa kokenut nainen ei saa turvapaikkaa EU-maista lainsäädännön aukkojen vuoksi. Naisilta on evätty turvapaikka, vaikka he ovat joutuneet esimerkiksi kunniaan liittyvän väkivallan, pakkoavioliittojen tai ihmiskaupan uhreiksi. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR kehottaa suojelemaan sukupuoleen perustuvan vainon ja ihmiskaupan kohteeksi joutuneita ihmisiä. Myös turvapaikanhakuprosesseissa on huomioitava naisten ja tyttöjen erityiset suojelutarpeet ja kotimaasta lähtemisen sukupuolittuneet syyt.

Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa valvova asiantuntijaryhmä GREVIO on Suomea koskevassa ensimmäisessä arviointiraportissaan (9/2019) tuonut esille turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kanssa työskentelevien asianajajien ja järjestöjen huolen puhuttelukäytännöistä, joiden ne katsovat vaikeuttavan väkivallan ja vainon esille tuomista. Myös vuonna 2016 tehdyt oikeusapua koskevat rajoitukset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa oikeusavun saaminen on vaikeutunut ja jossa avustajan tiedot ja ymmärrys sukupuolittuneesta väkivallasta saattavat olla puutteelliset. Terveydenhuollossa tulee vahvistaa asiantuntemusta naisten ja tyttöjen sukuelinten silpomisesta. Turvapaikkapuhutteluun tulee sisällyttää erillinen kunniakäsityksiin liittyvää väkivaltaa ja avioliittoon pakottamista koskeva kysymys. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, ettei Suomi tällä hetkellä pysty täysin takaamaan väkivaltaa kohdanneiden turvapaikanhakijanaisten ja -tyttöjen turvallisuutta Istanbulin sopimuksen mukaisesti. Lisäksi GREVIO on raportissaan kehottanut Suomea takaamaan, että vastaanottokeskukset ovat kaikilta osin turvallisia naisille ja tytöille.

7.    Väkivallan ja häirinnän torjunta työpaikoilla

Seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva sanallinen, sanaton tai fyysinen häirintä ovat tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää. Tasa-arvolain säännökset eivät kuitenkaan ulotu työpaikkojen ja oppilaitosten ulkopuolelle. Työturvallisuuslaki käsittää sellaisen työssä tapahtuvan häirinnän, joka aiheuttaa työntekijän terveydelle tai turvallisuudelle haittaa tai vaaraa. Vuonna 2019 kansainvälinen työjärjestö ILO hyväksyi ensimmäisen kansainvälisen häirinnän ja väkivallan vastaisen yleissopimuksen. Sopimus kattaa sukupuoleen perustuvan väkivallan ja häirinnän torjunnan työpaikoilla. Suomen tulee ratifioida sopimus viipymättä. Sopimus edellyttää työnantajilta toimia työpaikalla tapahtuvan väkivallan ja häirinnän estämiseksi, edellyttäen mm. laatimaan ja toteuttamaan yhteistyössä työntekijöiden ja heidän edustajiensa kanssa työpaikan toimintaohjeen väkivallan ja häirinnän estämiseksi.

8.    Seksuaali- ja lisääntymisterveys on turvallisuuskysymys

Naisten seksuaali- ja lisääntymisterveys on keskeinen osa turvallisuutta. YK on vuonna 2018 ihmisoikeusneuvoston kannanotolla vahvistanut, että oikeus turvalliseen aborttiin on ihmisoikeus ja ettei uusia rajoituksia aborttioikeuden toteutumiselle mukaan lukien hoitohenkilökunnan kieltäytyminen abortin tekemisestä omantunnon syistä tule asettaa. Myös Pekingin toimintaohjelmassa vahvistetaan, että naisten ihmisoikeudet sisältävät heidän oikeutensa kontrolloida omaa ruumistaan ja päättää itse seksuaalisuuteensa ja lisääntymiseensä liittyvistä asioista. Vaikka Suomessa raskaudenkeskeytyksen saa käytännössä jokainen sitä hakeva, abortti ei ole ”vapaa”.

Suomen aborttilaki on yksi Euroopan tiukimmista. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää erittäin tärkeänä, että aborttilaki muutetaan naisten itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi. Oikeus vapaaseen aborttiin koskee naisten ruumiillista itsemääräämisoikeutta, eikä tämän ihmisoikeuden käyttämistä tulisi joutua perustelemaan taloudellisin tai sosiaalisin tekijöin. Voimassa oleva aborttilaki ei vastaa vallitsevia käytäntöjä ja sisältää naista rasittavia ja nöyryyttäviä piirteitä.

9.    Naiset kokonaisturvallisuutta rakentamassa

Lisäksi Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että naisten eteneminen puolustusvoimien, kriisinhallinnan, rajaturvallisuuden, pelastuspalveluiden ja muiden kokonaisturvallisuusalojen johtotehtäviin on turvattava ja sitä on tuettava. Naisten tulee olla mukana kehittämässä maanpuolustusta, ja maanpuolustuksen kehittämisen sukupuolivaikutukset on arvioitava. Kehittäminen ei saa vahvistaa sukupuolistereotypioita ja työn sukupuolen mukaista eriytymistä. Naisten kokonaisturvallisuutta edistävä toiminta kansalaisjärjestöissä on huomioitava ja tunnustettava. Naisjärjestöillä on tärkeää tietoa ja kokemusta sukupuolten tasa-arvon edistämisestä, ja on otettava mukaan sisäisen turvallisuuden strategian tekemiseen.

Helsingissä 16.10.2020

Naisjärjestöjen Keskusliitto – Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry

Eva Biaudet, puheenjohtaja

Terhi Heinilä, pääsihteeri

Lisätietoja: Terhi Heinilä, pääsihteeri, [email protected] puhelin 040 5305544

Anniina Vainio, järjestöpäällikkö, [email protected]

Lähteet:

Naisjärjestöjen Keskusliiton lausunnot: https://naisjarjestot.fi/kategoria/lausunnot/

Naisjärjestöjen Keskusliitto: Peking + 25 -kansalaisjärjestöraportti: https://naisjarjestot.fi/vaikuttaminen/peking-25-kansalaisjarjestoraportointi/

100 tasa-arvotekoa -hankkeen osana julkaistua selvitystä Onko Suomi maailman turvallisin maa kaikille? Turvallisuuden toteutuminen eri sukupuolten ja väestöryhmien kannalta, Sisäministeriö 61/2018

HEUNI 2019: https://www.heuni.fi/material/attachments/heuni/reports/okz0U8aW7/CCM-GBV-Handbook-FIN_Final_merged.pdf

Hyvinvoinnin ja tasa-arvon vahvistaminen koronakriisin aikana ja sen jälkeen. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama ryhmä, Valtioneuvoston julkaisuja 2020:19


[1] Tehyn kyseytutkimus: https://www.tehy.fi/fi/mediatiedote/tehyn-laaja-kysely-koronasta-ei-ole-korvattu-mitaan-alan-vaihto-kiinnostaa-yha-enemman

[2] NJKL:n lausunto seksuaalirikoslainsäädäntöuudistuksen työryhmämietinnöstä: https://naisjarjestot.fi/naisjarjestojen-keskusliiton-lausunto-koskien-oikeusministerion-tyoryhman-esitysta-rikoslain-seksuaalirikossaannosten-kokonaisuudistukseksi/

[3] Kuntapalveluiden epätasaisesta tukipalvelujen tarjonnasta kirjoitettiin Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja HEUNI:n Tuntematon tulevaisuus (2018) -selvityksessä. Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen toiminnan asiantuntijaryhmä (GRETA) vaati Suomelta ihmiskaupan uhrien tasavertaista kohtelua.

Jaa somessa:

Tilaa uutiskirjeemme!

Kuulet uusimmat uutisemme 10 kertaa vuodessa.

Voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.

Lue kaikki uutiskirjeemme täältä.

Liity jäseneksi

Naisjärjestöjen Keskusliitto edistää sukupuolten tasa-arvoa ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksia yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa.

Liiton jäseniksi voivat liittyä valtakunnalliset ja muut rekisteröidyt yhdistykset.