Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että Suomen on ryhdyttävä toimiin alaikäisten avioliittojen ja pakkoavioliittojen kriminalisoimiseksi. Suomessa voimassa olevan avioliittolain mukaan oikeusministeriö voi erityisistä syistä antaa alle 18-vuotiaalle luvan avioitua. Oikeusministeriöön on viime vuosina tullut alaikäisten avioliitoista keskimäärin parikymmentä hakemusta vuodessa. Menettely on käytännössä kirjallinen. Lapsiasiavaltuutetun vuonna 2015 antaman lausunnon mukaan Suomessa on vuosina 1995–2014 avioitunut yhteensä 1138 lasta, joista 1034 oli tyttöjä. Tytöistä 27 on ollut 14–15-vuotiaita solmiessaan avioliiton. Oikeusministeriössä on parhaillaan meneillään prosessi, jossa arvioidaan avioliittoa koskevien säännösten uudistamista. Suomi on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030:n tavoitteisiin, joiden tavoitteena on mm. lopettaa lapsi- ja pakkoavioliitot sekä naisten sukuelinten silpominen. YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW) suosittelevat avioliiton ikärajan nostamista 18 vuoteen. Samoin YK:n ihmisoikeusneuvosto kehottaa päätöslauselmassaan heinäkuussa 2016 jäsenmaita toimenpiteisiin lapsiavioliittojen kieltämiseksi. Lapsiavioliitto loukkaa tyttöjen ihmisoikeuksia ja estää usein koulutukseen pääsyn ja oppimisen, altistaa raskauksille ja äitiyteen sekä lisää riskiä lähisuhdeväkivaltaan.
Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää tärkeänä, että Suomen kansallisessa ja kansainvälisessä ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa huomioidaan ihmiskaupan sukupuolistunut luonne. Euroopan neuvosto arvioi, että 84 prosenttia kansainvälisen ihmiskaupan uhreista Euroopassa on prostituutioon myytäviä naisia ja tyttöjä. Europol arvioi ihmiskaupan piirissä olevien seksuaalisen hyväksikäytön uhreista 96 prosenttia olevan naisia ja tyttöjä, useimmat heistä Keski- ja Itä-Euroopasta. Keskusliitto katsoo, että valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen toimintaohjelman kirjaus tyttöjen ja naisten oikeuksien edistämisestä kansainvälisessä ihmiskaupan vastaisessa työssä tulisi ulottaa myös kansalliseen työhön.
Naisjärjestöjen Keskusliitto kantaa huolta seksuaalisen häirinnän ja seksistisen vihapuheen yleisyydestä Suomessa. Seksuaalinen häirintä on tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää sekä vuodesta 2014 rikoslain mukaan rangaistavaa. Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan 8.– 9.-luokkalaisista tytöistä 30 prosenttia ja pojista 12 prosenttia on kokenut seksuaalista häirintää viimeisen vuoden aikana. Transnuorista häirintää on kokenut yli 80 prosenttia. Sosiaalisen median vahvistama seksistinen vihapuhe kohdistuu erityisen usein nuoriin sekä julkisuudessa esillä oleviin naisiin. Oikeusministeriön vuonna 2015 vähemmistöryhmiin kohdistuvasta vihapuheesta ja häirinnästä teettämän selvityksen mukaan vihapuheella ja häirinnällä on vaikutusta kokijoiden turvallisuuden tunteeseen ja psyykkiseen terveyteen. Keskusliitto katsoo, että vihapuheen ja häirinnän lopettaminen vaatii viranomaisten, median ja yksityisen sektorin edustajien sekä kansalaisjärjestöjen yhteistyötä.
Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää tärkeänä, että yleissopimuksen toimeenpanossa otetaan huomioon sukupuolen moninaisuus. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että translasten ja –nuorten sekä intersukupuolisten lasten päätäntävaltaa ja oikeutta itsemäärittelyyn ja keholliseen koskemattomuuteen tulisi vahvistaa.
Naisjärjestöjen Keskusliitto on lakiuudistusta koskevassa lausunnossaan osoittanut huolensa väkivallan puutteellisesti tunnistamisesta lapsen huoltajuus- ja tapaamisoikeustapauksissa. Suomen vuonna 2015 ratifioima Istanbulin sopimus velvoittaa viranomaisia tekemään selvityksen mahdollisesta lähisuhdeväkivallasta ennen sovitteluprosessin aloittamista. Suomessa tuomioistuimet eivät ota perheväkivaltaa johdonmukaisesti huomioon huoltoriitojen käsittelyssä. Väkivaltaväitteiden puutteellisella huomioimisella on vaikutuksia erityisesti naisten ja lasten turvallisuuteen: vuoden 2016 Rikos- ja pakkokeinotilaston mukaan perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista 69 prosenttia oli naisia ja uhreista neljännes alaikäisiä.
Yleissopimus edellyttää lapsen suojelua kaikenlaiselta vanhempien asemaan perustuvalta syrjinnältä. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että Suomessa tätä oikeutta on edistettävä niin kutsutun äitiyslain vahvistamisella. Nykylainsäädännön mukaan synnyttävän vanhemman samaa sukupuolta olevan kumppanin on mahdollista saada juridinen vahvistus yhteisesti hedelmöityshoidoilla saadun lapsen vanhemmuudesta ainoastaan perheen sisäisellä adoptiolla. Lapsen syntymän jälkeen käynnistyvä adoptioprosessi asettaa samaa sukupuolta olevien parien lapset epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa eri sukupuolta olevien parien lapsiin, joiden kohdalla vanhemmuuden vahvistaminen on mahdollista jo ennen lasten syntymää neuvolakäyntien yhteydessä.
Naisjärjestöjen Keskusliitto kantaa huolta koulutusalojen voimakkaasta segregoitumisesta sukupuolen mukaan. Jo peruskoulun aikana sukupuolen mukaan eroavat oppiainevalinnat
ja niiden myötä muodostunut osaaminen ja kiinnostus vaikuttavat myöhempiin koulutus- ja työelämävalintoihin ja vahvistavat koulutuksen ja työmarkkinoiden segregaatiota. Peruskoulun ja lukion ainevalinnoissa on sukupuolen mukaisia yhteneväisyyksiä. Lukioissa miehet opiskelevat matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa suhteellisesti enemmän kuin naiset. Keväällä 2015 lukion suorittaneista 41 prosenttia oli opiskellut pitkää matematiikkaa: naisista pitkän matematiikan oli valinnut 34 prosenttia ja miehistä 51 prosenttia. Vuonna 2014 ammatillisessa peruskoulutuksessa naisten osuus sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan tutkinnon suorittaneista oli lähes 89 prosenttia ja humanistisella ja kasvatusalalla noin 81 prosenttia. Samana vuonna miesten osuus luonnontieteiden alan tutkinnon suorittaneista oli 89 prosenttia, ja tekniikan ja liikenteen alalla lähes 83 prosenttia. Koulujen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisvelvotteista huolimatta julkisessa keskustelussa on noussut esille esimerkiksi maahanmuuttajatyttöjen kokemukset siitä, että heitä on omat toiveet ohittaen kannustettu hakeutumaan hoito- ja hoiva-alan ammatilliseen koulutukseen. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää myönteisenä, että hallituksen tasa-arvo-ohjelman 2016-2019 toimenpiteenä tyttöjä ohjataan tutustumaan miesvaltaisiin ja poikia naisvaltaisiin aloihin ja että maahanmuuttajataustaisia tyttöjä tuetaan monipuolisessa ammatinvalinnassa. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää tärkeänä, että Suomi sitoutuu lisäksi edistämään sukupuolisensitiivistä varhaiskasvatusta, jolla puretaan stereotyyppisiä sukupuolirooleja ja vahvistetaan lasten yksilöllistä kehitystä.
Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että lapsen oikeuksien yleissopimukseen kuuluvassa tiedon keräämisessä ja analysoinnissa tulisi huomioida sopimusalaan kuuluvien ilmiöiden kuten väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön sukupuolistunut luonne. Yleissopimuksen kattava ja vaikuttava toimeenpano vaatii tuekseen laadullista ja määrällistä tutkimusta, jossa tietoa voidaan tarkastella sukupuoli-muuttujan avulla.
Naisjärjestöjen Keskusliitto – Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry
Eva Biaudet Terhi Heinilä
puheenjohtaja pääsihteeri
Lisätietoja
Terhi Heinilä, pääsihteeri, [email protected], puh. 040 530 5544
Anni Hyvärinen, järjestösihteeri, [email protected], puh. 050 388 8868
Vuonna 1911 perustettu Naisjärjestöjen Keskusliitto on sukupuolten tasa-arvoa edistävien naisjärjestöjen kattojärjestö ja yhteistyöfoorumi. Naisjärjestöjen Keskusliittoon kuuluu 59 jäsenjärjestöä, joissa on yhteensä yli 400 000 jäsentä. Keskusliitto toimii naisten aseman, sukupuolten tasa-arvon ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien edistämiseksi yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa.