Naisjärjestöjen Keskusliitto (NJKL) kiittää oikeusministeriötä mahdollisuudesta lausua esitysluonnoksesta. NJKL kannattaa lapsen läsnä ollessa, nähden tai kuullen tehdyn rikoksen säätämistä rangaistuksen koventamisperusteeksi. Ehdotus on tärkeä parannus työryhmän mietintöön, jossa lapsen läsnäoloa ei ehdotettu koventamisperusteeksi.
Esitystä on kuitenkin täydennettävä. Lapsen tosiasiallinen hoiva- tai riippuvuussuhde rikoksen uhriin huomioidaan vain tahallisen henkirikoksen ja törkeän pahoinpitelyn yhteydessä. Sama suhde tulee huomioida myös muissa ehdotuksen kattamissa lähisuhdeväkivaltarikoksissa. Lapsen suoja ei saa näissä tilanteissa rajoittua tekijän tai uhrin omiin lapsiin. Väkivallan eri muodot ja toistuvuus on tunnistettava nykyistä selvemmin. Lapsen oikeusturva, turvallinen kuuleminen ja tuen saatavuus on turvattava riippumatta hänen asemastaan rikosprosessissa. Uudistukselle tulee osoittaa riittävät resurssit sekä rikosprosessiin että palveluihin.
Lapsen oikeusturva ja väkivallan sukupuolistunut luonne
Läheiseen kohdistuvalle väkivallalle altistuminen tulee tunnistaa lapsen omana väkivaltakokemuksena, vaikka teko ei kohdistu suoraan häneen. Lapsi on itsenäinen oikeuksien haltija, eikä hänen kokemustaan tule käsitellä vain aikuisen rikosasian todistelukysymyksenä. Samalla lapsen ja väkivaltaa kokeneen vanhemman turvallisuus on arvioitava yhdessä. Väkivallan tunnistaminen edellyttää sukupuolistuneen väkivallan, vallankäytön, kontrollin ja eron jälkeisen väkivallan ymmärtämistä. Sukupuolesta riippumatta annettava rikosoikeudellinen suoja ja sukupuolisensitiivinen toimeenpano ovat toisiaan täydentäviä lähtökohtia.
Esityksen sukupuolivaikutusten arviointia tulee täydentää. Siinä on tarkasteltava, miten uudistus vaikuttaa väkivaltaa kokeneen vanhemman avun hakemiseen, turvallisuuteen ja asemaan rikosprosessissa. Vaikutuksia on arvioitava myös eron jälkeisissä tilanteissa ja silloin, kun tekijä käyttää lasta kontrollin välineenä. Perheiden moninaisuus, vammaisuuteen liittyvä riippuvuus sekä kielelliset ja muut avunsaannin esteet tulee huomioida.
Esityksen perusteluissa tulee todeta selkeästi, että vastuu väkivallasta ja lapsen altistamisesta väkivallalle kuuluu tekijälle. Väkivaltaa ei tule kuvata vanhempien yhteisenä riitana tai lapsen velvollisuutena valita vanhempiensa välillä. Turvallisuusarvioinnissa on huomioitava myös se, käyttääkö tekijä lasta toisen vanhemman uhkailuun, valvontaan tai painostamiseen.
Koventamisperuste ei itsessään anna lapselle asianomistajan asemaa, eikä tämä yksin ratkaise lapsen oikeutta apuun tai suojeluun. Esityksessä tulee selventää lapsen mahdollisuudet oikeudelliseen neuvontaan, riippumattomaan edustukseen ja vahingonkorvauksiin. Lisäksi tulee arvioida, turvaavatko nykyiset korvausjärjestelmät riittävästi väkivallalle altistuneen lapsen asemaa myös hänelle aiheutuneen psyykkisen vahingon osalta. Lapsen edustus on turvattava myös silloin, kun huoltajaa epäillään väkivallasta. Lapsen kuuleminen tulee toteuttaa turvallisesti ja mahdollisimman vähän kuormittaen, mutta kuormituksen välttäminen ei saa estää lapsen väkivaltakokemuksen ja avuntarpeen selvittämistä.
YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli Suomelle vuonna 2023 lasten näkemysten kuulemista ja huomioimista myös perheväkivaltaa koskevassa päätöksenteossa. Lisäksi komitea edellytti riittäviä resursseja väkivallan ehkäisyyn ja Barnahus-mallin vahvistamista, jotta väkivaltaa kokeneet lapset saavat moniammatillista tukea ja hoitoa. NJKL edellyttää, että nämä lähtökohdat otetaan huomioon uudistuksen toimeenpanossa.
Henkilösuhteiden rajauksia tulee laajentaa
Esitysluonnoksessa lähisuhdetilanteita koskeva koventamisperuste rajataan tekijän tai rikoksen kohteena olevan henkilön omaan lapseen. Sen sijaan tahallisen henkirikoksen tai törkeän pahoinpitelyn yhteydessä huomioidaan myös lapsen erityinen riippuvuus- tai hoivasuhde uhriin. Luonnoksen perusteluissa tällaisina suhteina mainitaan esimerkiksi sijaisvanhempi, perhehoitaja ja vanhemman puoliso.
NJKL esittää, että lapsen tosiasiallinen hoiva- tai riippuvuussuhde tulee huomioida myös muissa ehdotuksen kattamissa lähisuhdeväkivaltarikoksissa kuin henkirikoksissa ja törkeissä pahoinpitelyissä. Esimerkiksi sijaisvanhempaan kohdistuvan pahoinpitelyn havaitseminen voi vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä, vaikka pahoinpitelyä ei arvioitaisi törkeäksi. Lapsen suoja ei saa näissä tilanteissa riippua vain oikeudellisesta vanhemmuudesta. Soveltamisalan tulee kattaa myös tilanteet, joissa väkivallan tekijä on lapsesta tosiasiallisesti huolehtiva aikuinen.
Tekijän ja uhrin lähisuhteen ulkopuolisissa tilanteissa ehdotus kattaa vain tahalliset henkirikokset ja törkeät pahoinpitelyt. NJKL pyytää arvioimaan, miksi esimerkiksi lapsen vanhempaan kohdistuvan vakavan seksuaaliväkivallan havaitseminen rajataan näissä tilanteissa ulkopuolelle. Myös vakavien seksuaali- ja vapausrikosten sisällyttämistä tähän osaan tulee arvioida.
Väkivallan eri muodot ja vaaran arviointi
NJKL pitää myönteisenä, ettei lähisuhdetilanteita koskevaa koventamisperustetta rajata fyysiseen pahoinpitelyyn. Perusteluja on kuitenkin täydennettävä laittoman uhkauksen, vainoamisen ja henkisen väkivallan osalta. Perustelujen esimerkeissä tulee käsitellä eron jälkeistä väkivaltaa, digitaalista uhkailua ja vainoamisen pitkäkestoista luonnetta. Lapsen havaitsemia tekoja tulee arvioida osana kokonaisuutta, sillä yksittäinen viesti tai tilanne ei välttämättä tuo esiin jatkuvaa uhkaa ja kontrollia. Pakottavan kontrollin kriminalisointia tulee edistää. Sitä arvioitaessa tulee huomioida lapsen altistuminen vanhempaan kohdistuvalle psyykkiselle väkivallalle ja lapsen käyttäminen kontrollin välineenä. Tekijä voi esimerkiksi painostaa lasta tarkkailemaan toista vanhempaa tai välittämään uhkaavia viestejä. Ruotsissa psyykkinen väkivalta on sisällytetty myös lapsirauharikoksen perusteena oleviin rikoksiin. Suomessa tulee vastaavasti varmistaa, että psyykkisen väkivallan ja pakottavan kontrollin sääntelyä kehitettäessä huomioidaan myös lapsen suoja.
NJKL kannattaa ”on omiaan” -muotoilua, koska koventamisperusteen soveltaminen ei tällöin edellytä lapselle jo aiheutuneen vahingon osoittamista. Arvioinnin tulee kohdistua teon ja olosuhteiden vaarantavaan luonteeseen, ei lapsen diagnoosiin tai näkyvään oireiluun. Perusteluissa tulee antaa selkeitä soveltamisesimerkkejä ja huomioida väkivallan toistuvuus, uhkaava ilmapiiri sekä tekojen muodostama kokonaisuus.
Luonnos sulkee pois lapsen jälkikäteen tekemät havainnot väkivallan jäljistä. NJKL pyytää arvioimaan tämän rajauksen lapsivaikutukset ja perustelemaan sen nykyistä tarkemmin. Esimerkiksi vakavasti loukkaantuneen vanhemman löytäminen voi edellyttää lapsen välitöntä suojelua ja tukea. Vaikka tilanteeseen ei sovellettaisi ehdotettua koventamisperustetta, lapsen avunsaanti ei saa jäädä rikosoikeudellisen rajauksen varaan.
Suojelu, tukipalvelut ja uudistuksen toimeenpano
GREVIO suositteli Suomelle vuonna 2024 valtakunnallista, sukupuolisensitiivistä riskinarviointia sekä väkivallan järjestelmällistä tunnistamista ja lapsivaikutusten huomioimista lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa. NJKL kannattaa lailla säädettävää moniammatillista riskinarviointia ja ns. rakennelakia, joka velvoittaa hyvinvointialueet, kunnat ja valtion selkiyttämään lähisuhdeväkivallan ehkäisytyön vastuita.
Istanbulin sopimuksen 26 artikla edellyttää väkivaltaa todistaneiden lasten oikeuksien ja tarpeiden huomioimista suojelu- ja tukipalveluissa sekä lapsen ikään sovitettua psykososiaalista neuvontaa. Lapsen suojelun ja tuen tarpeet tulee arvioida jo viranomaisten ensikontaktissa. Saavutettava psykososiaalinen tuki ja palveluihin pääsy on turvattava riippumatta koventamisperusteen soveltamisesta tai rikosprosessin lopputuloksesta.
GREVIO on myös suositellut kestävää rahoitusta järjestöjen erityistukipalveluille, pitkäkestoista tukea uhreille ja riittäviä resursseja Istanbulin sopimuksen toimeenpanoon. Tämä on ristiriidassa mittavien järjestöleikkausten kanssa, jotka ovat jo johtaneet laajoihin irtisanomisiin ja sotejärjestöjen toiminnan heikentymiseen. NJKL edellyttää lisäksi ammattilaisten koulutusta uudesta säännöksestä ja sukupuolistuneen väkivallan tunnistamisesta.
Uudistuksen lisätehtäviin tulee osoittaa riittävä ja pitkäjänteinen rahoitus koko rikosprosessissa ja lasten tukipalveluissa. Kustannusarvion tulee kattaa myös lastensuojelun, turvakotien ja väkivaltakokemusten käsittelyyn tarkoitetun avun tarpeet. Lasten tulee saada apua oikea-aikaisesti eri puolilla Suomea.
Myös muita koventamisperusteita tulee vahvistaa
Lapsen poissaolo väkivaltatilanteesta ei vähennä läheissuhteessa tehdyn väkivallan erityistä moitittavuutta. NJKL uudistaa aiemmassa lausunnossaan esittämänsä vaatimuksen lisätä yleisiin koventamisperusteisiin myös rikoksen tekeminen läheisessä suhteessa ja rikoksen kohdistaminen haavoittuvassa asemassa olevaan henkilöön. Istanbulin sopimuksen 46 artikla tunnistaa nämä sekä tekojen toistuvuuden raskauttavina seikkoina. Nykyinen mahdollisuus huomioida seikka rangaistuksen mittaamisessa ei yksin osoita, että sitä huomioidaan riittävästi ja yhdenmukaisesti.