Naisjärjestöjen Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta lausua esityksestä ja toteaa kunnioittaen seuraavaa.
Yleistä
Kansainvälinen yleissopimus kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta on yksi YK:n yhdeksästä keskeisimmästä ihmisoikeussopimuksesta ja niistä ainoa, jota Suomi ei ole saattanut voimaan huolimatta siitä, että allekirjoitti sopimuksen heti sen tultua mahdolliseksi vuonna 2007. Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa lämpimästi yleissopimuksen voimaansaattamista sekä yksilö- ja valtio-osapuolten valitusmekanismien tunnustamista.
Yleissopimus velvoittaa säätämään tahdonvastaisen katoamisen toteuttamisen rikosoikeudellisesti rangaistavaksi. Määritelmällisesti kyse olisi valtion toteuttamasta tai sen tuella toteutetusta toiminnasta. Liitto pitää rikoslakiin esitettäviä muutoksia perusteltuina. Liitto kuitenkin muistuttaa, että Suomi on saanut kansainvälisiltä ihmisoikeusvalvontaelimiltä huomautuksia säilöönotosta ja tahdosta riippumattomasta hoidosta, ja myös Valviran tarkastuksissa on havaittu puutteita sääntelyn noudattamisessa. Vaikka näissä tilanteissa ei olekaan kyse varsinaisesta tahdonvastaisesta katoamisesta, on ne otettava vakavasti ja korjattava pikimmiten.
Sukupuolivaikutukset
Esitysluonnoksessa ei ole tarkasteltu sen sukupuolivaikutuksia. Tahdonvastaisilla katoamisilla on kiistattomia sukupuolittuneita vaikutuksia sekä tahdonvastaisen katoamisen uhrin että hänen läheistensä kannalta riippumatta siitä, mitä sukupuolta tahdonvastaisen katoamisen kohteeksi joutunut henkilö on. Sukupuolittunut näkökulma näkyy sekä siinä, miten näitä rikoksia kohdistetaan naisia vastaan, että siinä, mitä vaikutuksia niillä on naisiin.
Tahdonvastaisten katoamisten uhriksi joutuvat naiset kohtaavat samanlaisia kidutuksen, pahoinpitelyn ja hyväksikäytön muotoja kuin miehet, minkä lisäksi heillä on suurempi riski seksuaaliseen väkivaltaan ja sukupuoleen perustuvaan hyväksikäyttöön, kuten kuukautisiin ja synnytykseen liittyvän nöyryytykseen ja pahoinpitelyyn. Naisten tahdonvastaiset katoamiset ovat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa silloin, kun rikokset kohdistetaan naisiin nimenomaan heidän sukupuolensa tai sen ilmaisun takia. Joissakin tapauksessa tahdonvastaisia katoamisia kohdistetaan naisaktivisteihin rangaistuksena sukupuoliroolien rikkomisesta osallistumalla julkiseen tilaan.
Tilanteissa, joissa tahdonvastaisen katoamisen kohteeksi joutuneen omaiset ovat naisia tai tyttöjä, katoamisella on kansainvälisten selvitysten mukaan sukupuoleen liittyviä kärjistäviä vaikutuksia, mukaan lukien taloudelliset vaikeudet ja negatiiviset vaikutukset niin mielenterveyteen kuin fyysiseen terveydentilaan. Naiset kokevat vaikeampaa köyhyyttä, kun kadonnut on perheen ainoa tai pääasiallinen elättäjä. Tytöt saatetaan nähdä taloudellisena taakkana, minkä takia heidän koulunkäyntinsä saattaa keskeytyä. Taloudellinen ahdinko lisää tarvetta turvautua vahingollisiin selviytymiskeinoihin (negative coping mechanisms). Vaikutukset voivat vaihdella huomattavasti kontekstittain. Suomen toimilla, esimerkiksi turvapaikkapäätöksillä, voi olla vaikutuksia myös rajat ylittävästi. Suomessa esimerkiksi oleskeluluvan riippuminen kadonneesta puolisosta voi saattaa henkilön haavoittuvaan asemaan.
Yleissopimus huomioi myös itse joitakin tilanteita, joissa on sukupuolittunut elementti. Sopimuksen 7 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan osapuoli voi säätää raskauttavista asianhaaroista erityisesti tapauksissa, joissa tahdonvastainen katoaminen aiheutetaan raskaana olevalle naiselle, alaikäiselle tai vammaiselle tai muuten erityisen haavoittuvalle henkilölle. Naisjärjestöjen Keskusliitto on kannattanut sukupuolen lisäämistä rangaistuksen yleiseksi koventamisperusteeksi rikoslakiin. Artiklan 25 ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaan osapuolen on kriminalisoitava tahdonvastaisesti kadonneiden lasten, tahdonvastaisesti kadonneen isän, äidin tai laillisen huoltajan lasten tai tahdonvastaisesti kadonneen äidin vapaudenriiston aikana syntyneiden lasten luvaton poisvieminen. Kyseeseen voisi tulla tilanne, jossa tahdonvastaisesti kadonneen äidin vapaudenriiston aikana syntynyt lapsi annetaan adoptoitavaksi ilman äidin suostumusta.
Sukupuolivaikutukset on tarpeen arvioida kunnollisesti lopullisessa esityksessä sekä huomioida sopimuksen toimeenpanossa, ml. tämän lausunnon jäljempänä esiin nostamissa tilanteissa.
Vaikutukset oikeuteen sosiaaliturvaan
Artiklan 6 kohdan mukaan osapuolet toteuttavat asianmukaiset toimet sen oikeudellisen aseman suhteen, joka on niillä kadonneilla, joiden kohtaloa ei ole selvitetty, ja heidän omaisillaan, muun muassa sosiaaliturvan, varallisuusasioiden, perheoikeudellisten kysymysten ja omistusoikeuden osalta. Esityksen mukaan artiklakohdan osalta tulee sovellettavaksi muun muassa sosiaalihuoltoa ja sosiaaliturvaa koskeva lainsäädäntö sekä kadonneen henkilön kuolleeksi julistamisen osalta laki kuolleeksi julistamisesta (127/2005).
Tahdonvastaisia katoamisia käsittelevä komitea on huomauttanut loppupäätelmissään useille maille (mm. Alankomaille 2014 CED/C/NLD/CO/1, Saksalle 2014 CED/C/DEU/CO/1, ja Sveitsille 2021 CED/C/CHE/CO/1), että tahdonvastaisen katoamisen uhriksi joutunutta ei tulisi julistaa kuolleeksi ennen kuin hänen kohtalonsa on selvitetty. Komitea kehottaa maita muuttamaan lainsäädäntöään siten, että kadonneen henkilön ja hänen sukulaistensa oikeudellinen tilanne sosiaaliturvan, taloudellisen aseman, perheoikeuden ja omistusoikeuskysymysten osalta voidaan ratkaista mahdollistamalla henkilön julistaminen kadonneeksi tahdonvastaisen katoamisen johdosta. Lopullisessa esityksessä on syytä arvioida tämän suosituksen täyttymistä Suomen lainsäädännön osalta sekä tehdä tarvittavat muutosesitykset tilanteiden sukupuolittuneet vaikutukset huomioiden.
Vaikutukset maahanmuuttoon ja turvapaikanhakuun
Yleissopimus edellyttää sen varmistamista, että Suomesta toiseen maahan palautettava henkilö ei joudu tahdonvastaisen katoamisen rikoksen uhriksi siellä, minne hänet palautetaan. Näin tahdonvastaisen katoamisen uhriksi joutumisesta tulee uusi peruste maasta poistamista vastaan.
Tahdonvastaisia katoamisia käsittelevä komitea on loppupäätelmissään Saksalle (2014, CED/C/DEU/CO/1) ja Itävallalle (2018, CED/C/AUT/CO/1) kehottanut maita sisällyttämään lainsäädäntöönsä eksplisiittisesti kiellon karkottaa, käännyttää tai luovuttaa henkilö, jos on olemassa perusteltu oletus, että hän voisi joutua tahdonvastaisen katoamisen uhriksi. Loppupäätelmissään Sveitsille (2021 CED/C/CHE/CO/1) komitea edellyttää myös arvioimaan riskin siitä, että palautettaessa henkilö ”turvalliseen” maahan hän joutuu edelleen siirretyksi kolmanteen maahan, missä hänellä on riski joutua tahdonvastaisen katoamisen uhriksi. Alankomaita (loppupäätelmät Alankomaille 2014, CED/C/NLD/CO/1) komitea on kehottanut tutkimaan turvapaikkayksiköistä kadonneiden yksin tulleiden lasten tilanne ja selvittämään niiden lasten henkilöllisyys, jotka ovat saattaneet joutua tahdonvastaisen katoamisen uhreiksi. Nämä tilanteet ovat mahdollisia myös Suomessa, ja ne on syytä huomioida esityksessä ja sen toimeenpanossa niiden sukupuolittuneet vaikutukset huomioiden.
Suomen esittämästä varaumasta
Esityksen mukaan Suomi tekisi yleissopimukseen varauman, jonka mukaan Suomi ei lapsen edun tapauskohtaisen harkinnan varmistamiseksi katso olevansa yleissopimuksen 25 artiklan 4 kohdan määräysten sitoma siltä osin kuin kyse on artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen lasten adoption kumoamisesta heidän palauttamisekseen alkuperäisille perheilleen. Suomi ei siis muuttaisi adoption kumoamista koskevaa lainsäädäntöänsä, joka tällä hetkellä ei salli adoption kumoamista yleissopimuksen velvoittamalla tavalla, kun taustalla on tahdonvastainen katoaminen.
Esityksen mukaan Suomessa adoption pysyvyyden on katsottu olevan lapsen edun mukaista. Liitto huomauttaa, että kyseessä ei kuitenkaan ole tapauskohtaisesta harkinnasta, kuten esityksessä varaumaa perustellaan, vaan nimenomaan tapauskohtaisen harkinnan estämisestä varaumalla. Itse sopimus ei tue ehdotonta tulkintaa, jonka mukaan adoption pysyvyys on aina lapsen edun mukaista, vaan päinvastoin edellyttää tapauskohtaisen harkinnan mahdollisuutta. Sopimustekstin mukaan ”niillä osapuolilla, joilla on adoptiojärjestelmä tai muu järjestelmä lasten sijoittamiseksi, on oltava käytössään oikeudelliset menettelyt, joiden avulla adoptio- tai sijoittamismenettely voidaan tutkia ja tahdonvastaiseen katoamiseen perustunut lasten adoptio tai sijoittaminen voidaan tarvittaessa kumota”. Asia ratkaistaisiin siis suomalaisessa tuomioistuimessa, jolla olisi sekä velvollisuus noudattaa arviossaan lapsen edun periaatetta että mahdollisuus tulkintaan, joissa adoption pysyvyyden katsottaisiin olevan lapsen edun mukaista. Suomi sai viime vuonna langettavan päätöksen lapsen oikeuksien komiteasta, jossa todettiin, että Suomi ei ollut riittävän yksilöllisesti arvioinut lapsen etua venäläistä sateenkaariperhettä koskevassa turvapaikka- ja käännytysasiassa. Edellä mainitut syyt puoltavat tilanteiden yksilökohtaisen arvioinnin mahdollistamista oikeusistuimessa.
Varaumaa perustellaan myös sillä, että Suomessa on pidetty lähtökohtana, että lapsen edun turvaamisen painopisteen tulee olla ennakkovalvonnassa. Ennakkovalvonnan ensisijaisuudesta huolimatta sillä ei ole välttämättä mahdollista tunnistaa kaikkia niitä tilanteita, joissa on kyse tahdonvastaisesta katoamisesta, sillä määritelmällisesti rikoksen toteuttamisessa on mukana valtiollisia toimijoita, joiden on mahdollista uskottavasti ja tehokkaasti estää lapsen taustan selvittäminen ennakkoon. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että edellä mainituista syistä varaumaa on syytä harkita vielä uudelleen.
Naisjärjestöjen Keskusliitto – Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry
Saara-Sofia Sirén Terhi Heinilä
puheenjohtaja pääsihteeri
Lisätietoja:
Merja Kähkönen, vaikuttamisen suunnittelija, Naisjärjestöjen Keskusliitto, puh. 050 546 6688, [email protected]
Naisjärjestöjen Keskusliitto – Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry on vuonna 1911 perustettu sukupuolten tasa-arvoa edistävien naisjärjestöjen kattojärjestö, johon kuuluu 72 jäsenjärjestöä ja yhteensä noin 400 000 jäsentä. Naisjärjestöjen Keskusliiton tavoitteena on naisten aseman, sukupuolten tasa-arvon ja tyttöjen ja naisten oikeuksien edistäminen.