Arviomuistion johdannossa viitataan hallituksen strategisen ohjelman (29.5.2015) oikeuspoliittiseen tavoitteeseen varmistaa rikoksista annettavien rangaistusten oikeudenmukaisuus suhteessa teon moitittavuuteen. Keskusliitto huomauttaa, että ohjelman tavoitteena on lisäksi parantaa rikoksen uhrin asemaa rikosprosessissa lainsäädäntöä kehittämällä. Arviomuistiossa lähtökohdiksi otetaan tekijä- ja kustannusnäkökulmat. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää huolestuttavana, ettei arviomuistiossa väkivaltaa ja seksuaalirikoksia käsiteltäessä oteta huomioon niiden kytkeytymistä naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa voidaan perustellusti pitää Suomen suurimpana ihmisoikeusloukkauksena. Jopa 47 prosenttia suomalaisnaisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa 15 vuotta täytettyään ja miltei kolmannes on altistunut puolisonsa tai entisen puolisonsa väkivallalle. Suomi on saanut eri sopimusvalvontaelimiltä ja muilta toimijoilta lukuisia huomautuksia naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä ja riittämättömistä toimenpiteistä väkivallan kitkemiseksi. CEDAW-komitea on 5.3.2018 antanut Suomelle langettavan päätöksen riittämättömistä toimista lähisuhdeväkivallan torjumisessa. Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että rikoslain kehitystarpeiden arvioinnissa on otettava huomioon kansainvälisten sopimusten, kuten YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) sekä Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan vastaisen yleissopimuksen (Istanbulin sopimus) asettamat velvoitteet.
Naisjärjestöjen Keskusliitto tunnistaa sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta useita rikoslain uudistustarpeita, joita ei ole nostettu esille oikeusministeriön arviomuistiossa.
- Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa rikosoikeuden professori Terttu Utriaisen esitystä siitä, että arviomuistiossa käsiteltävä seksuaalirikoslainsäädäntö (RL luku 20) uudistetaan ja uudistusta valmistelemaan perustetaan työryhmä, jossa on kattavaa asiantuntemusta naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta työstä. Naisjärjestöjen Keskusliiton näkemyksen mukaan seksuaalirikoksia koskeva lainsäädännön uudistamisen lähtökohdaksi tulee ottaa suostumuksen puutteen lisääminen raiskauksen keskeiseksi tunnusmerkiksi. Samalla tulisi huomioida, että suojaikärajaa nuorempi lapsi ei voi antaa suostumusta. Nykyisessä laissa raiskausrikos määritellään käytetyn väkivallan tai sen uhan perusteella tai uhrin puolustuskyvyttömyyden kautta, mikä loukkaa ihmisen itsemääräämisoikeutta eikä vastaa nykyistä käsitystä raiskauksesta. Suostumuksen puutteen lisäämistä rikoslakiin ovat ajaneet Naisjärjestöjen Keskusliiton lisäksi muun muassa eduskunnan naisverkosto sekä poliittisesti sitoutumaton kansalaiskampanja Suostumus 2018. Suostumuksen puutteeseen perustuva lainsäädäntö on voimassa esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Saksassa, ja Ruotsissa vastaava laki on menossa eteenpäin. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin määrittelee raiskauksen suostumuksen puutteen kautta.
- Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää CEDAW-komitean vuonna 2014 Suomen seitsemännestä määräaikaisraportista antamiin johtopäätöksiin viitaten huolestuttavana, että rikoksentekijän aseman perusteella tapahtuva seksuaalinen kanssakäyminen katsotaan seksuaaliseksi hyväksikäytöksi eikä raiskaukseksi. Hyväksikäyttörikosten raiskausrikoksia lievemmät rangaistukset heikentävät monien haavoittuvassa asemassa olevien naisten, kuten alaikäisten ja vammaisten naisten yhdenvertaisuutta lain edessä.
- Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että kehitystarpeiden arvioinnissa tulisi tarkastella mahdollisuutta laajentaa rikoslain (39/1889) 20 luvun pykälän 5 a seksuaalinen ahdistelu vastaamaan tasa-arvolaissa (609/1986) kiellettyä seksuaalista häirintää.
- Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää huolestuttavana, ettei arviomuistion väkivaltarikoksia käsittelevässä luvussa 4 oteta huomioon sukupuolistuneen väkivallan erityispiirteitä. Vuoden 2016 Rikos- ja pakkokeinotilaston mukaan perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreista 69 prosenttia oli naisia ja uhreista neljännes alaikäisiä.
- Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että lähisuhdeväkivalta- ja seksuaalirikoksien sukupuolistunut luonne huomioon ottaen rangaistusasteikon alaosan soveltaminen näihin rikoksiin lähettää hälyttävän viestin Suomen sitoutumisesta naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseen. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää perusteltuna, että rikoslain uudistamisen yhteydessä tarkastellaan esimerkiksi raiskausrikosten rangaistusasteikon alarajan oikeasuhtaisuutta. Raiskauksesta annettavat tuomiot ovat Suomessa useimmiten ehdollisia ja alhaisempia suhteessa muihin Pohjoismaihin.
Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että lainsäädännön nykytilan ja muutostarpeiden arvioinnissa on hyödynnettävä laaja-alaisesti sekä kansallista osaamista että kansainvälistä tutkimustietoa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisesta. Muistiossa todetaan toimenpiteiden edellyttävän poikkihallinnollista yhteistyötä muiden ministeriöiden kanssa. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää tärkeänä, että toimenpiteiden suunnittelun tukena käytettävän tutkimustiedon tuottamisessa ja kokoamisessa hyödynnetään muilla hallinnonaloilla tehtävää selvitystyötä. Ajankohtaisina esimerkkeinä voidaan pitää perhe- ja peruspalveluministerin aloitteesta tehtävää selvitystä lähisuhdeväkivallan kustannuksista (STM:n tiedote 25.11.2017) ja sisäministeriön kevään aikana julkaistavaa selvitystä turvallisuuden tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta (sisäministeriön blogi 19.3.2018). Tarve laajemmalle tarkastelulle todetaan myös arviomuistiossa: ”Tämän vuoksi on perusteltua, että kriminaalipolitiikkaa tarkastellaan osana laajempaa yhteiskuntapolitiikkaa. Esimerkiksi pelkällä lainsäädännöllä ja rangaistusasteikkojen muuttamisella ei juuri pystytä vaikuttamaan rikollisuuteen eikä etenkään sen syihin.”
Naisjärjestöjen Keskusliitto katsoo, että rikoslakia on tarkasteltava yksittäisten kirjausten lisäksi myös laajempana signaalina yhteiskunnassamme vaalittavista arvoista. Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää ensisijaisen tärkeänä, että sukupuolistuneen väkivallan torjunta nostetaan lain kehittämisen keskeiseksi tavoitteeksi. Lakiin tehtävien uudistusten sukupuolivaikutukset on arvioitava laadukkaasti ja kattavasti ja uudistukset on toteutettava yhtenäisessä linjassa kansainvälisten velvoitteiden kanssa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ennaltaehkäisten ja torjuen.
Naisjärjestöjen Keskusliitto – Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry
Eva Biaudet Terhi Heinilä
puheenjohtaja pääsihteeri
Lisätietoja
Eva Biaudet, puheenjohtaja, puh. 050 3140205
Terhi Heinilä, pääsihteeri, [email protected], puh. 040 530 5544
Anni Hyvärinen, järjestösihteeri, [email protected], puh. 050 388 8868
Vuonna 1911 perustettu Naisjärjestöjen Keskusliitto on sukupuolten tasa-arvoa edistävien naisjärjestöjen kattojärjestö. Naisjärjestöjen Keskusliittoon kuuluu 58 jäsenjärjestöä, joissa on yhteensä yli 400 000 jäsentä. Keskusliitto toimii naisten aseman, sukupuolten tasa-arvon ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien edistämiseksi yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa.