1. Lisätään ja vahvistetaan viharikoksia käsittelevien lainkäyttöviranomaisten resursseja ja tarjotaan tarvittavaa koulutusta, jotta viharikoksia voidaan ehkäistä ja torjua tehokkaasti ja jotta kantelujen käsittelyaikoja voidaan lyhentää. Suvaitsevaisuutta ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua edistävien toimien rahoituksen osalta siirrytään hankepohjaisesta rakenteellisempaan ja kestävämpään lähestymistapaan.
Naiset kohtaavat miehiä enemmän vihapuhetta. Vihapuhetta ei mielletä osaksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa eikä sukupuolittuneen vihapuheen haitallisuutta tunnisteta, vaikka se sukupuolittuneena kaventaa naisten yhteiskunnallisia ja poliittisia osallistumismahdollisuuksia, ilmaisun- ja sananvapautta ja heikentää naisten asemaa ja sukupuolten tasa-arvoa. Pohjoismaisen selvityksen mukaan naisten ja miesten kohtaama nettiviha on erilaista, ja naiset kohtaavat enemmän seksismiä ja seksuaalista uhkailua. Myös CEDAW-komitea on ilmaissut Suomelle huolensa naisiin ja tyttöihin ja erityisesti etnisiin vähemmistöihin kuuluviin naisiin kohdistuvan vihapuheen lisääntymisestä internetissä ja sosiaalisessa mediassa.
Sukupuoli ja sukupuolittuminen selittää verkkovihasta suuren osan. Vihapuhe ei kuitenkaan rajoitu vain sosiaaliseen mediaan, vaan myös valtamedia vahvistaa vähemmistöjä koskevia negatiivisia stereotypioita ja heikentää näin vähemmistöryhmään kuuluvien naisten asemaa. Tasa-arvobarometrin (2017) mukaan sukupuoleen liittyvää vihapuhetta oli kokenut 15 prosenttia naisista ja 8 prosenttia miehistä. Vähemmistöryhmiin, kuten uskonnolliseen vähemmistöön, etniseen vähemmistöön, kieli- tai seksuaalivähemmistöön, kuuluvista naisista yli neljäsosa oli kokenut vihapuhetta.
Suomeen muuttaneet naiset ovat vaarassa kokea moniperustaista tai risteävää syrjintää. Vähemmistöön kuuluvilla naisilla on 2,6 kertaa suurempi riski kokea sukupuolittunutta vihapuhetta verrattuna naisiin, jotka eivät kuulu vähemmistöön. Vuonna 2017 julkaistun toisen Euroopan unionin vähemmistöjä ja syrjintää koskevan kyselytutkimuksen (EU-MIDIS II) mukaan Suomi on yksi Euroopan syrjivimmistä maista, ja naiset kokevat syrjintää miehiä enemmän. Myös EU:n perusoikeusviraston (FRA) vuoden 2018 julkaiseman tutkimuksen mukaan kokemukset rasismista ovat Suomessa yleisempiä kuin muissa tutkimukseen osallistuneissa 12 maassa. Afrikkalaistaustaisista vastaajista 63 prosenttia oli kokenut rasistista häirintää Suomessa viimeisten viiden vuoden aikana ja 45 prosenttia raportoi kokeneensa rasistista syrjintää viimeisen vuoden aikana. Naisista 48 prosenttia oli kokenut etniseen tai maahanmuuttajataustaan liittyvää syrjintää edellisen vuoden aikana. Muslimitaustaisten naisten on havaittu kokeneen miehiä useammin vihapuhetta ja viharikoksia.
Vihapuhetta kohtaavat joutuvat muita useammin myös seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Naisten riski kokea sekä vihapuhetta että seksuaalista häirintää on yli viisinkertainen miehiin verrattuna. Euroopassa yli puolet tytöistä, Suomessa lähes 60 prosenttia, epäröi osallistua somekeskusteluihin väkivallan pelossa. Turvassa -tutkimuksen (2017) vastaajista noin viidesosa oli sitä mieltä, että sosiaalinen media levittää vihapuhetta ja herättää vastaajassa pelkoa, naiset miehiä useammin. Väkivalta ei pysy vain internetissä: 70 prosenttia naisista, jotka ovat kokeneet vainoa verkossa, ovat kohdanneet myös kumppaninsa tekemään fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa.
Vihapuhe jää usein ilmoittamatta poliisille. Viranomaisten tietoon tulee vähemmän tapauksia, kuin uhritutkimus ja erilaiset barometrit antavat ilmi. Vihapuheesta tehty rikosilmoitus saattaa pysähtyä esitutkintaan. Todennäköisemmin niin käy, kun uhri on nainen. Helsingin Sanomien kunnianloukkaustuomioita käsitelleen selvityksen mukaan syyttäjien rajoitus- ja syyttämättäjättämispäätöksissä yli puolet uhreista oli naisia. Nostetuissa syytteissä naisia oli uhreina vain hieman yli 40 prosenttia. Rikosilmoituksen tekeminen voi myös johtaa maalittamiskampanjoihin. Maalittaminen ei ole rikos, mutta Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa sen kriminalisointia.
Viharikosmotiivi on rangaistusta koventava tekijä, mutta sukupuoli ei sisälly kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikosnimikkeen tunnusmerkistöön eivätkä sukupuoli, sukupuolen ilmaisu tai sukupuoli-identiteetti ole rangaistuksen koventamisperusteita. Nämä tulisikin lisätä rikoslakiin rangaistuksen koventamisperusteiksi. Poliisin viharikosraportointi ei ole sisältänyt rikosten tarkastelua sukupuolen mukaan, eikä sukupuolen merkitystä viharikoksen vaikuttimena tutkita tai analysoida. Lisäksi poliisi kirjaa viharikoksen syrjintäperusteeksi vain yhden perusteen, jolloin eri syrjintäperusteiden yhteen kietoutuminen jää havaitsematta.
Vihapuheeseen ja digitaaliseen väkivaltaan on puututtava nykyistä tehokkaammin mm. lisäämällä internetpalvelujen välittäjien vastuuta sukupuolistuneen vihapuheen ja häirinnän kitkemiseksi EU-tasolla ja kotimaassa, säätämällä maalittaminen rangaistavaksi rikoslaissa, lisäämällä tutkittua tietoa ja viranomaisten tietoisuutta verkkovihasta ja kohdistamalla pysyviä resursseja sen torjumiseen. Poliisin, syyttäjän ja oikeuslaitoksen osaaminen ja mahdollisuudet tutkia väkivaltaan ja vihapuheeseen liittyviä rikosilmoituksia on turvattava nykyistä paremmin mm. keskittämällä tutkinta esitutkintalaissa tehtävään erityisesti perehtyneille tutkinnanjohtajille ja tutkijoille.
Sisäministeriön selvityksen (2018) kyselyyn vastanneet arvioivat, että yksi turvallisuuteen Suomessa tällä hetkellä vakavimmin vaikuttava tekijä on vihapuhe. Valtion tulisikin vahvasti ja näkyvästi sitoutua vihapuheen, viharikosten ja rasismin vastustamiseen ja toimia niitä vastaan. On myös lisättävä tietoa vihapuheen tunnistamisesta ja siihen puuttumisen tavoista.
2. Kehitetään yhdessä saamelaisten kanssa yleisesti tunnustettu järjestelmä vaaliluetteloon merkitsemistä varten, jotta saavutetaan riittävä tasapaino toisaalta yhteisön itsehallintorakenteiden säilyttämisen edun ja toisaalta vapaan itseidentifioinnin periaatteen välillä. Prosessin tulisi olla osallistava, ja pyrkiä saavuttamaan yhteisymmärrys vaaliluetteloon merkitsemisen perusteista, näiden perusteiden tulkintaa koskevasta muutoksenhakumekanismista ja hakemuksia koskevan päätöksenteon pidemmästä aikataulusta.
Ei lausuttavaa.
3. Vahvistetaan merkittävästi Saamelaiskäräjien oikeuksia osallistua lainsäädäntöön ja käytäntöön muun muassa antamalla Saamelaiskäräjille tarvittavat resurssit ja tarjoamalla asianomaisille virkamiehille kansallisella ja paikallisella tasolla koulutusta ”neuvotteluvelvoitteen” asianmukaisesta täytäntöönpanosta. Vaikka Saamelaiskäräjiä koskeva lain muutos olisi ensisijainen toimenpide, viranomaisten olisi kiireellisesti varmistettava tehokas osallistuminen siinäkin tapauksessa, että lakia ei muuteta.
Naisten syrjinnän poistamista käsittelevä CEDAW-komitea on esittänyt huolensa siitä, että saamelais- ja romaninaiset ovat aliedustettuina Suomen poliittisessa ja julkisessa toiminnassa. Komitea on kehottanut varmistamaan heidän edustuksensa poliittisessa ja julkisessa elämässä sekä tilastoinnin asiasta. Yhteistoiminta tulisi nähdä mahdollisuutena eikä taakkana.
4. Varmistetaan yhteiskunnallinen yhteisymmärrys Suomen kaksikielisyydestä (suomen kieli ja ruotsin kieli) lisäämällä korkeimman poliittisen tason tukemaa tietoista ja selkeää sitoutumista siihen. Tämän rajoittamatta perustuslailla säädettyä velvoitetta, Suomen viranomaisten olisi ryhdyttävä avoimeen vuoropuheluun ruotsinkielisen väestön kanssa näiden ensisijaisista tavoitteista sen varmistamiseksi, että ruotsinkielisiä julkisia palveluja koskevat sitoumukset ovat realistisia, tehokkaita, että niillä on riittävät resurssit ja että niitä seurataan säännöllisesti.
Naisjärjestöjen Keskusliitto pitää Suomen kaksikielisyyden säilyttämistä ja ylläpitämistä kansallisesti keskeisenä. Kaksikielisessä Suomessa palvelujen saatavuus molemmilla kotimaisilla kielillä on perus- ja ihmisoikeuskysymys, ja julkisten palvelujen todellinen saatavuus on tärkeää varmistaa.
5. Pidetään yllä joustavaa ja avointa lähestymistapaa puiteyleissopimuksen soveltamisalaan ja virallistaa vuoropuhelu karjalankielisten edustajien kanssa, jotta voidaan vahvistaa heidän suojeluaan kansallisessa lainsäädännössä.
Ei lausuttavaa.
6. Selkeytetään hajanaista yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelinten järjestelmää tiiviissä yhteistyössä kansallisten vähemmistöjen edustajien kanssa. Viranomaisten olisi erityisesti ulotettava yhdenvertaisuusvaltuutetun ja kansallisen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivaltuuksia työelämään, myönnettävä viimeksi mainitulle oikeus myöntää korvauksia ja annettava yhdenvertaisuusvaltuutetulle riittävät resurssit toimivaltuutensa hoitamiseksi.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta ovat tärkeitä syrjintää kokeneiden oikeusturvakanavia. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että syrjintää kokeneiden käytössä tulisi olla matalan kynnyksen oikeusturvakanavia, joiden kautta voitaisiin päättää mahdollisesta hyvityksestä ilman korkeaa kuluriskiä ja pitkiä käsittelyaikoja. Tällä hetkellä tämä ei täysin toteudu.
Euroopan neuvoston yhteydessä toimivan Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI esitti Suomea koskevan vuoden 2019 raportin suosituksissaan, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle annettaisiin toimivaltaa myöntää korvauksia syrjinnän uhreille. ECRI:n vuonna 2017 antamassa yleissuosituksen yhdenvertaisuuselimistä todetaan, että mikäli yhdenvertaisuuselimille on annettu tehtäväksi tehdä päätöksiä, tämän tulisi sisältää tehokkaiden, oikeasuhtaisten ja varoittavien seuraamusten määräämisen. Oikeuden antaminen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle määrätä hyvitystä syrjinnästä vahvistaisi oikeusturvaa syrjintäasioissa ja edistäisi syrjintää epäilevän pääsyä tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Erityisesti työelämän syrjinnästä on tällä hetkellä vain harvoin seuraamuksia tekijälle taikka oikeasuhtaisia hyvityksiä tai korvauksia uhrille. Syrjintään puuttumisen tehostamiseksi ja tehokkaiden oikeussuojakeinojen takaamiseksi tulisikin yhdenvertaisuusvaltuutetulle ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle antaa itsenäinen toimivalta myös syrjintäasioihin työelämässä.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja tasa-arvovaltuutetun itsenäisyys ja riittävät resurssit on turvattava. Liitto on kiinnittänyt erityistä huomiota valtuutettujen resurssien riittämättömyyteen kasvaneeseen tehtäväkenttään nähden, viimeisimpänä yhdenvertaisuusvaltuutetun yhteyteen perustettu naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävä. Naisten syrjinnän poistamista koskevaa YK:n CEDAW-sopimusta valvova komitea on viimeisimmissä Suomea koskevissa loppupäätelmissään esittänyt huolensa tasa-arvovaltuutetun käyttöön annettujen resurssien vähäisyydestä. Ihmisoikeuskeskuksen tuore Selvitys kansallisista perus- ja ihmisoikeustoimijoista korostaa, että perus- ja ihmisoikeustoimijoiden itsenäisyyden ja riippumattomuuden mainitseminen toimijaa koskevassa lainsäädännössä ei riitä, vaan toimijan on oltava itsenäinen ja riippumaton myös tosiasiallisesti, tarkoittaen sekä lakisääteisten tehtävien toteuttamista, hallintoa että resursseja. Myös yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan riippumattomuus ja toimintaedellytykset on turvattava. Ihmisoikeuskeskuksen selvityksen mukaan lautakunnan rakenteellisen itsenäisyyden ja riippumattomuuden toteutumisessa on eniten haasteita. Lautakunnan roolia tuleekin vahvistaa. Risteävän syrjinnän tunnistaminen ja siihen puuttuminen nousevat koko ajan keskeisemmiksi asioiksi. Myös tasa-arvovaltuutetulla olisi tärkeää olla toimivaltaa myös risteävää syrjintää koskevissa jutuissa. Liitto on kannattanut tasa-arvolain kokonaisuudistusta, missä yhteydessä myös valtuutetun toimivaltuuksia olisi mahdollista tarkastella.
7. Varmistetaan tiiviissä yhteistyössä saamelaisten kanssa, että saamelaisten perinteisten maa-alueiden käyttöä koskevat päätökset eivät vaikuta kielteisesti heidän mahdollisuuksiinsa ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan tällä alueella. Jotta voidaan turvata saamelaisten kulttuurinen ja institutionaalinen autonomia, viranomaisten olisi edelleen pyrittävä yksimielisyyteen asiaa koskevan lainsäädännön uudistamisesta, ILOn yleissopimuksen nro 169 alkuperäis- ja heimokansoista ratifioimisesta sekä Pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta.
Ei lausuttavaa.
8. Varmistetaan, että ruotsinkielisillä on käytännössä mahdollisuus saada terveydenhuoltoja sosiaalipalveluja äidinkielellään. Erityisesti olisi pyrittävä torjumaan moniperusteista syrjintää, joka kohdistuu näitä palveluja käyttäviin ruotsinkielisiin lapsiin, vanhuksiin ja vammaisiin. Viranomaisten tulee seurata tarkoin ruotsinkielisen väestön kielellisten oikeuksien toteutumista ja tarvittaessa ryhtyä toimiin niiden toimeenpanemiseksi käräjäoikeuksissa.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuus ja saavutettavuus on varmistettava eri väestöryhmät ja niiden tarpeet huomioiden. Esimerkiksi ikääntyneiden naisten joukossa on paljon palveluja tarvitsevia, joiden pääsy palveluihin vaarantuu, ellei saatavilla ole lähipalveluina. Sama koskee myös lapsiperheitä ja kaikkia autottomia niillä alueilla, joilla joukkoliikenne ei ole toimiva tai kattava. Amnestyn vuonna 2016 julkaisema kuntaselvitys osoittaa, että erityisesti vammaiset naiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, turvapaikanhakijanaiset sekä heikosti suomea puhuvat naiset ovat vaarassa jäädä väkivaltatyön palvelujen ulkopuolelle kunnissa. Lisäksi palvelujärjestelmä epäonnistuu siinä, ettei se tunnista niitä ylisukupolvisia vaikutuksia, joita väkivalta jättää lapsiin.
9. Selkeytetään tiiviissä yhteistyössä saamelaisten kanssa lakisääteisiä oikeuksia, jotka koskevat saamenkielisiä terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluja saamelaisten kotiseutualueella, ja määritellään saavutettavissa olevat ja mitattavissa olevat tavoitteet. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävissä olisi oltava riittävät budjettivarat. Lisäksi viranomaisten olisi arvioitava saamenkielisten palvelujen tarve, ja tarvittaessa harkittava tiettyjen saamenkielisten palvelujen tarjoamisen tukemista saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella.
Lapin pitkät etäisyydet vaikuttavat palvelujen saavutettavuuteen. Esimerkiksi iäkkäät saamelaisnaiset kokevat sosiaali- ja terveyspalveluihin pääsyn välimatkojen vuoksi vaikeaksi. Myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat saamelaiset kokevat, ettei heidän oikeutensa esimerkiksi mielenterveyspalveluihin toteudu saamelaiskulttuurin ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyvän asiantuntemuksen puutteen vuoksi. CEDAW-komitea vaatii takaamaan saamelaisille riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut saamen kielellä. Istanbulin sopimus velvoittaa, että myös erityisen haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt huomioidaan väkivallan uhreille tarjottavien palveluiden tarjonnassa. Tällä hetkellä saamelaisten kotiseutualueilta puuttuu turvakoteja – mistä muun muassa Saamelaiskäräjät ja CEDAW-komitea ovat huomauttaneet. EU:n rikosuhridirektiivi takaa kaikille oikeuden uhrien tukipalveluihin ja tiedonsaantiin omalla äidinkielellään.
10. Vahvistetaan tukea saamen kielen opetukselle kiinnittäen erityistä huomiota kielipesiin, etäopetukseen ja opettajankoulutukseen. Lisäksi viranomaisten olisi lisättävä ponnistelujaan romanikielen ja karjalan kielten elvyttämiseksi edistämällä aktiivisesti näiden kielten opetusta ensimmäisenä kielenä kouluissa.
Ei lausuttavaa.
11. Vahvistetaan etnisten suhteiden neuvottelukuntaa (ETNO) tiiviissä yhteistyössä kaikkien vähemmistöjen edustajien kanssa. Viranomaisten olisi erityisesti lisättävä vähemmistöedustajien osuutta, varmistettava jäsenyyksien valintaprosessin avoimuus, lisättävä budjetti- ja henkilöstöresursseja sekä harkittava ETNOn oikeudellisen aseman virallistamista.
Ei lausuttavaa.
12. Muuta puiteyleissopimuksen täytäntöönpanosta
Suomen tulee painokkaasti edistää ihmisoikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon liittyviin kansainvälisiin sopimuksiin sitoutumista ja niiden toimeenpanoa niin kansainvälisesti kuin kansallisesti. Tämä tulee aina tehdä risteävät erot (kuten vammaisuus, etninen tausta, seksuaalinen suuntautuminen, ikä, toimintakyky) sekä erityisessä syrjintävaarassa olevat väestöryhmät huomioiden.
Vähemmistövaltuutetun (nyk. yhdenvertaisuusvaltuutetun) selvityksen (2014) mukaan romaninaisten syrjintä työnhaussa on tavallista. Osa valtuutetun kyselyyn vastanneista romaneista katsoi, että erityisesti romaninaisen vaatetus aiheuttaa hankaluuksia työpaikan saamisessa. Romaninaisiin kohdistuu syrjintää myös asumiseen liittyvissä kysymyksissä. Asumiseen liittyvä syrjintä on yleistä sekä yksityisillä asuntomarkkinoilla että kuntien ja kaupunkien vuokra-asuntoja haettaessa. Ympäristöministeriön selvitys (2018) nosti esille nuorten romaninaisten asunnottomuuden riskitekijöitä.
Alhainen koulutustaso, työllistymisvaikeudet, ennakkoluulot ja syrjintä asettavat romaninaiset köyhyysriskiin. THL keräsi vuosina 2017–2018 tietoa romaniväestön hyvinvoinnista, terveydestä, toiminta- ja työkyvystä sekä palvelujen käytöstä. Romanien hyvinvointitutkimukseen vastanneista naisista kolmasosa oli jättänyt käymättä lääkärissä rahanpuutteen takia viimeisen vuoden aikana. Joka toinen vastanneista naisista oli pelännyt ruoan loppumista sekä joutunut tinkimään lääkkeiden ostosta. Tutkimuksessa havaittiin, että nuorille romaninaisille kasautui henkistä huonovointisuutta ja he kokivat muita enemmän syrjintää ja turvattomuutta. Romaninaisilla oli koko väestön naisiin verrattuna huomattavasti enemmän liikkumisvaikeuksia. Tutkimuksen tulosten perusteella ehdotetaan, että terveyden edistämisessä tulisi huomioida kulttuurinen esteettömyys ja tarjota esimerkiksi omia liikuntavuoroja niitä haluaville ryhmille. Myös terveydenhoitohenkilökunnan tuntemusta romanikulttuurista ja sen erityispiirteistä tulisi lisätä, sillä esimerkiksi neuvolatoiminnassa ja perhepalveluissa on romaneja koskevan tiedon puutteita.
THL:n Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi (UHT) -tutkimuksen mukaan ulkomaalaistaustaiset naiset kokevat terveytensä miehiä huonommaksi, joskin ryhmien välillä on eroja. Mahdolliset asiointikieleen liittyvät haasteet saattavat vaikeuttaa maahanmuuttajataustaisten naisten sote-palveluihin pääsemistä. Vähemmistöasema vaikuttaa myös naisten köyhyysriskiin. Suurimmassa köyhyysriskissä olevia naisryhmiä ovat mm. maahanmuuttajataustaiset naiset ja romaninaiset.
Niin kutsuttuun kunniaan liittyvä väkivalta määritellään väkivallaksi, jolla tavoitellaan perheen, suvun tai yhteisön ”kunnian” tai ”maineen” suojelemista tai palauttamista. Kunniaan liittyvä väkivalta on yksi sukupuolittuneen, erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan muoto. Ihmisoikeusliiton vuonna 2016 julkaiseman selvityksen mukaan niin kutsutun kunniaan liittyvän väkivallan muodot vaihtelevat sosiaalisesta rajoittamisesta fyysiseen väkivaltaan ja avioliittoon pakottamiseen, ja kaikkia muotoja esiintyy Suomessa.
Verrattuna muihin Pohjoismaihin kansalliset rakenteet kunniaan liittyvän väkivallan torjumiseksi ovat edelleen hyvin vaatimattomat. Suurin ongelma on koordinoitujen kansallisten toimien puute. Yksittäiset toimijat ovat edistäneet asiaa, esimerkiksi Helsingin poliisi on ottanut käyttöön kysymyspatteriston kunniaan liittyvää väkivaltaa epäiltäessä. Nämä hyvät käytännöt eivät kuitenkaan leviä laajemmin. Ihmisoikeusliiton selvitys paljasti viranomaisten ja ammattilaisten osaamisen puutteet ja osaamisen suuret valtakunnalliset vaihtelut niin kutsutun kunniaan liittyvän väkivallan kohdalla. Selvityksen suositukset pätevät edelleen: on varmistettava ammattilaisten järjestelmällinen, valtakunnallinen kouluttaminen aiheesta, luotava selkeät toimintamallit tapauksiin puuttumiseksi sekä lisättävä moniammatillista yhteistyötä. Niin kutsuttu kunniaan liittyvä väkivalta tulee sisällyttää entistä tiiviimmin NAPE-toimikunnan työhön ja varmistaa ilmiön torjumisen parissa työskentelevien järjestöjen työn resursointi myös jatkossa.
Naisjärjestöjen Keskusliitto – Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry
Saara-Sofia Sirén Terhi Heinilä
puheenjohtaja pääsihteeri
Lisätietoja: Merja Kähkönen, vaikuttamisen ja kansainvälisten asioiden asiantuntija, Naisjärjestöjen Keskusliitto, puh. 050 546 6688, [email protected]
Naisjärjestöjen Keskusliitto – Kvinnoorganisationernas Centralförbund ry on vuonna 1911 perustettu sukupuolten tasa-arvoa edistävien naisjärjestöjen kattojärjestö, johon kuuluu 72 jäsenjärjestöä ja yhteensä noin 400 000 jäsentä. Naisjärjestöjen Keskusliiton tavoitteena on naisten aseman, sukupuolten tasa-arvon ja tyttöjen ja naisten oikeuksien edistäminen.