Olemme STTK:ssa laskeneet naisten palkkapäivän jo vuodesta 2011 tavoitteenamme havainnollistaa naisten ja miesten välistä palkkaeroa Suomessa. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen toisen vuosineljänneksen tietoihin. Palkkapäivä kertoo, milloin naisten palkanmaksu kunakin vuonna laskennallisesti päättyy. Tänä vuonna naisten palkkapäivää vietetään 4. marraskuuta.
Työelämän tasa-arvo – ja sen myötä palkkatasa-arvo – on pitkään ollut STTK:n keskeisiä edunvalvontatavoitteita. Tätä työtä on välttämätöntä jatkaa, koska naisten palkkapäivä osuu tänä vuonna täsmälleen samaan ajankohtaan kuin vuosi sitten. Palkkaero on siis pysynyt ennallaan, ja naisten keskiansio edelleen 84,3 prosenttia miesten keskiansiosta.
Silmiin pistävää naisten ja miesten välisessä palkkatasa-arvossa on, että se ei ole viime vuosikymmeninä juurikaan kaventunut. Nykyvauhdilla palkkatasa-arvon saavuttamiseen kuluu Suomessa eri arvioiden mukaan 70–100 vuotta. Lisäksi on tärkeä huomioida, että edes suunta ei ole itsestäänselvyys: kehitys voi kääntyä myös negatiiviseksi.
Emme yksinkertaisesti tyydy tähän. Kahden nyt jo aikuisen tyttären isänä ja kolmen pienen tytön isoisänä minun on äärimmäisen vaikea hyväksyä miesten ja naisten välisiä palkkaeroja monin muin tavoin tasa-arvoa tavoittelevassa yhteiskunnassamme. Erityisesti perusteettomat palkkaerot tulee voida kitkeä pois viipymättä.
Vaikka iso osa palkkojen epätasa-arvosta selittyy toimialojen segregaatiolla, emme voi tyytyä siihen, että segregaation purku ratkaisee ongelman. Se on aivan liian hidas tie, eikä korjaa vinoumaa alojen arvostuksessa. Samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka toimialoista riippumatta. Samanarvoinen työ on määriteltävä koulutuksen, tehtävänkuvan ja vastuun mukaan, jotta voimme suorittaa vertailun eri toimialojen sekä eri virka- ja työehtosopimusten välillä.
Lyhyen ja keskipitkän aikavälin ratkaisut palkkatasa-arvon ongelmiin löytyvätkin työ- ja virkaehtosopimusten avulla, palkka-avoimuutta lisäämällä ja perhevapaajärjestelmää edelleen kehittämällä. Tasa-arvolaki kaipaa seuraavalla hallituskaudella päivittämistä erityisesti palkkasyrjinnän ja perusteettomien palkkaerojen osalta.
STTK ajoi voimakkaasti palkka-avoimuutta nykyiseen hallitusohjelmaan. Lainvalmistelun päättyminen tuloksettomana on melkoinen mahalasku. Ihmettelen syvästi, miten palkka-avoimuuden edistäminen onnistuu direktiivin muodossa EU-tasolla, mutta Suomesta ei löydy asiassa riittävää kansallista tahtoa. Onneksi viimeistään direktiivin implementointi muuttaa tämän.
Kolmikantainen samapalkkaohjelma on ollut hyvä keino sitouttaa maan hallitus ja työmarkkinaosapuolet pohtimaan konkreettisia keinoja. Samapalkkaohjelman on jatkuttava myös seuraavalla hallituskaudella, jotta palkkatasa-arvon ongelma ei unohdu, emmekä lipsu tavoitteesta. Jos samapalkkaohjelma jää pois seuraavasta hallitusohjelmasta, sen uudelleenkäynnistäminen voi olla vaikeaa.
Samapalkkaohjelman jatkon osalta kytkisin työmarkkinakeskusjärjestöjen lisäksi myös toimialakohtaiset työ- ja virkaehtosopimusosapuolet mukaan pohtimaan konkreettisia toimia. Mielestäni ohjelma tarvitsee myös selkeän numeerisen tavoitteen, jonka avulla sen edistymistä voidaan arvioida.
Tasa-arvon, ja aivan erityisesti palkkatasa-arvon edistyminen yhteiskunnassa on ollut hidasta, mutta siihen ei pidä tyytyä. Tasa-arvotoimijoilta edellytetään määrätietoisuutta ja sitkeyttä palkkatasa-arvon edistämiseksi – myös näinä haastavina aikoina, kun hallituksen ja kansalaisten suurin huomio kohdistuu vakaviin yhteiskunnallisiin ja maailmanlaajuisiin kriiseihin. Tasa-arvo on perusoikeus ja palkkaepätasa-arvo räikeä yhteiskunnallinen epäkohta, jonka poistamiseksi kaikkien yhteiskunnallisten ja työelämän toimijoiden tulisi keskittää voimavarojaan.
Antti Palola, STTK:n puheenjohtaja
Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa tai edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.
Blogi on osa Naisjärjestöjen Keskusliiton 100 Naista Eduskuntaan -eduskuntavaalikampanjaa, johon voi tutustua täältä.