”Laadukas varhaiskasvatus on sekä lapsen edun mukaista että iso tasa-arvokysymys naisten työelämään pääsylle”, sanoo Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialasta vastaava apulaispormestari Nasima Razmyar.
Helsingin kaupungin organisaatio on jakautunut keskushallintoon ja neljään toimialaan. Toimialat ovat kasvatus ja koulutus, kaupunkiympäristö, sosiaali- ja terveystoimi sekä kulttuuri ja vapaa-aika. Apulaispormestari Nasima Razmyar vastaa kasvatuksen ja koulutuksen toimialasta.
Razmyarin vastuulla oleva toimiala huolehtii Helsingin kaupungin varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta, perusopetuksesta, lukio- ja ammatillisesta koulutuksesta sekä vapaasta sivistystyöstä. Toimialajohtaja on Satu Järvenkallas.
Toimialaa ovat myllertäneet pandemian vaikutukset ja etäopetusjaksot, myös oppivelvollisuus on laajentunut. Pandemian keskelläkin vuonna 2021 päiväkodit pysyivät auki joka tilanteessa. Koronapandemiasta aiheutuneen häiriötilan takia koko kaupungin valmiustilaa muutettiin kriisijohtamismallin mukaisesti useita kertoja, jotta varmistettiin nopea päätöksentekovalmius.
Noin 650 000 asukkaan merellinen pääkaupunkimme elää keskellä väestöpohjan, kaupunkirakenteen, työmarkkinoiden ja talouden muutosvirtoja, joita otetaan huomioon kaupungin kehitystyössä. Samalla ennakoidaan riskejä, jotka liittyvät koronapandemian mahdolliseen jatkumiseen, sote-uudistuksen vaikutuksiin, investointikykyyn, henkilöstön saatavuuteen ja verotulopohjan muutoksiin.
Razmyar on työskennellyt apulaispormestarina vuodesta 2017. Politiikassa (sd) entinen kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu on toiminut lähes 10 vuotta ja sitä ennen järjestöissä. Miten apulaispormestari tarkastelee sukupuolten tasa-arvoa?
Varhaista kasvatusta
Razmyar näkee, että varhaiskasvatus ja päivähoitojärjestelmä vaikuttavat lasten käsityksiin sukupuolista, mutta myös siihen, että vanhemmilla on tasavertaiset mahdollisuudet osallistua työelämään.
”Laadukas varhaiskasvatus on ensisijaisesti paitsi lapsen edun mukaista, se on myös iso tasa-arvokysymys. Naisten pääseminen työelämään vaatii sen, että lapset ovat päiväkodissa ja päivähoidossa ja että se on lakisääteinen palvelu. Kaupungin varhaiskasvatusasteen nostaminen on tässä ainoa oikea tie.”
”Laadukas varhaiskasvatus on
isosti tasa-arvokysymys”
Kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla työskentelee yli 14 000 työntekijää. Varhaiskasvatuksen opettajien kokonaisvaje oli vuoden 2021 lopussa 37 prosenttia ja varhaiskasvatuksen lastenhoitajien kokonaisvaje 24. Tämä näkyi jatkuvana rekrytointina ja henkilöstön vaihtuvuutena, mikä työllisti päiväkodin johtajia.
”Palvelut ovat kriisissä, jolloin pitää miettiä kaikki keinot, joilla saadaan enemmän työntekijöitä alalle. Silloin ei ole vaihtoehto, että leikataan opetusryhmistä tai ryhmäkoosta tai varhaiskasvatuksesta ja tehdään alalla töitä tekevien tilanteesta vieläkin tukalampaa”, Razmyar sanoo.
”Kaupungin tärkein tehtävä on huolehtia palveluista. Sitä kautta kaupungissa on veronmaksajia ja pystymme myös huolehtimaan kaupunkilaisten yhdenvertaisesta kohtelusta ja tasa-arvosta.”
Razmyar on itsekin saanut kokea tasa-arvoa 3- ja 6-vuotiaiden poikiensa kanssa. Puoliso jäi kotiin, kun apulaispormestari palasi nuorimman äitiysloman jälkeen työtehtäviin. Hoivavastuun tasaisempi jakautuminen sekä perhevapaiden ja päivähoitojärjestelmän kehittäminen ovat tasa-arvokysymyksiä.
Tyttöjen ja poikien alat
Suomessa koulutusalavalinnat ja työelämä ovat vahvasti sukupuolen mukaan eriytyneitä. ”Sukupuolittunut ajattelu elää edelleen niin, että meillä on tyttöjen ja poikien alat tai että matematiikka ja fysiikka vastaan muut aineet.”
”Varhaiskasvatuksesta lähtien voidaan tehdä paljon sukupuolittuneen ajattelun purkamiseksi, kuten että ei ole vain poikien ja tyttöjen leikkiä vaan yhteisiä. Eikä myöskään niin, että jos yhdessä sotketaan, niin tytöt siivoavat.”
”Matematiikassa tyttöjen osaaminen on viimeisimpien Pisa-tutkimusten mukaan nousussa ja poikien laskussa. Haluan kannustaa tyttöjä hakeutumaan alalle, mutta myös poikien laskusuunnasta pitää olla huolissaan ja siihen puuttua.”
Peruskoulussa tehdyt oppiainevalinnat ja sen aikana muodostunut osaaminen ja kiinnostus eri oppiaineisiin vaikuttavat peruskoulun jälkeisiin koulutus- ja työelämävalintoihin, mikä vahvistaa koulutuksen ja työmarkkinoiden sukupuolenmukaista eriytymistä. Segregaatio jäykistää työmarkkinoita ja vaikuttaa taloudellisen vallan jakautumiseen.
”Meillä on maailman parhaimmat ammattitaitoiset ihmiset, jotka joka päivä miettivät pedagogiikkaa. Tasa-arvon eteen pitää koko ajan tehdä töitä eikä tavallaan olettaa, että sukupuoliroolit jotenkin vain opitaan – nehän opitaan käyttäytymisen ja esimerkkien kautta.”
Suurin työnantaja
Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja. Kaupungin palveluksessa on lähes 40 000 työntekijää (2021, 39 255). Vuonna 2021 henkilöstöstä noin 77 prosenttia oli naisia ja 23 prosenttia miehiä.
”Tasa-arvo on mukana kaikessa mitä teemme, miten rekrytoimme ja miten sukupuolet näkyvät johtotehtävissä – eikä pelkästään sukupuolet, vaan myös etniset ryhmät ja yleensä monimuotoisuus”, Razmyar sanoo.
”Sukupuolten tasa-arvo toteutuu kaupungin johdossa aika hyvin tällä hetkellä. Sen sijaan toimialoilla on nähtävissä sukupuolenmukaista eriytymistä. Kasvatuksen ja koulutuksen sekä sosiaali- ja terveystoimen toimialat ovat naisvaltaisia. Kaupunkiympäristön toimialalla on taas enemmän miehiä.”
”Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala on naisvaltainen, myös sen johto. Tilanne ei ole mikään ihanteellinen. Tälle alalle pitäisi hakeutua tasaisesti sukupuolten edustajia. Julkisuudella on suuri merkitys sille, miten nuoret näkevät alan ja että miehiä näkyy varhaiskasvattajina ja opettajina – se kannustaa hakeutumaan näihin tehtäviin.”
”Kaikki mitä työnantajana ja kaupunkina teemme liittyy sukupuolten tasa-arvoon aina rakentamisesta, neuvoloista ja palveluista lähtien. Tasa-arvoon liittyy myös se, miten lähes 40 000 työntekijäämme ymmärtää tasa-arvon ja miten tasa-arvo-osaaminen näkyy heidän työssään ja sitä kautta palveluissa kaupunkilaisille.”
Helsingin kaupungilla on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat vuosiksi 2022–2025. Kasvatuksen ja koulutuksen mittareihin sisältyy esimerkiksi se, että kaikkiin koulutuksiin on sisällytetty tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusnäkökulma ja perehdytysmateriaalit on päivitetty huomioimaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusnäkökulmat.
Esihenkilö-termi otettu on otettu kaupungilla käyttöön keväällä 2020. Helsingissä on otettu käyttöön myös anonyymi rekrytointi onnistuneen pilotoinnin jälkeen, jossa työhakemuksista poistettiin henkilöön viittaava tieto, kuten hakijan nimi, syntymäaika, sukupuoli tai ikä.
Mielekäs vapaa-aika
Viime kaudellaan Razmyar vastasi myös liikunnan ja urheilu asioista. ”Elämän mielekkyys tulee pitkälti vapaa-ajasta. Jokainen meistä sen tunnistaa.”
”Kaupungin alueellisella työllä lähiöissämme on suuri merkitys sille, että lapsilla ja nuorilla on mahdollisuudet liikunta-, taide- ja kulttuuriharrastuksiin ja ylipäätään kaikenlaiseen tekemiseen kaupunginosissa.”
Razmyar haluaa vahvistaa sitä suuntaa, että kaupunkilaiset osallistuvat Helsingin kehittämiseen ja rahankäytöstä päättämiseen ja vaikuttavat myös siihen, mitä vapaa-ajan palveluita vahvistetaan.
Urheilun ’Tehdään enemmän, tehdään paremmin’ keskustelutilaisuudessa (2021) Razmyar toi esiin kävijätietojen keruun sukupuolittain yhtenä keinona arvioida ja kohdentaa kaupungin toimia tasa-arvoisesti.
”Sukupuolikäsitys on Helsingissä hyvin moninainen. Ihmiset ovat sukupuoli-identiteetiltään ja sukupuolen ilmaisultaan moninaisia. Tavoitteena on, että sukupuolten moninaisuudesta tulisi kaupungin palveluissa arkipäivää.”
Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan yksi kehittämiskohde on esimerkiksi liikuntatilojen saavutettavuus ja turvallisuus kaikille sukupuolille ja vammaisille henkilöille, joiden avustaja on eri sukupuolta.
Isän viisaat sanat
Mitkä tapahtumat tai kokemukset omassa elämässä johtivat sukupuolten tasa-arvon näkyväksi edistäjäksi?
”Tyttöjen ja naisten puolustaminen on minuun kuin sisäänrakennettu, en osaa edes sanoittaa sitä, miten vahvasti se on selkärangassani. Ajatteluani on muovannut erityisesti synnyinmaani Afganistan, jossa tyttöjen ja naisten lähtökohdat ovat olemattomat.”
Razmyar oli lähes oman lapsensa ikäinen, 5-vuotias, kun hänen perheensä lähti vuonna 1989 Afganistanista ja isä siirtyi diplomaatiksi Moskovaan. Vuoden 1992 vallanvaihtoa Afganistanissa seurasi uusi verinen sota ja ovet vanhaan kotimaahan sulkeutuivat. Razmyarin ollessa 8-vuotias perhe pakeni Suomeen ja haki turvapaikkaa.
”Perheeni koki, että Afganistanissa meillä ei ollut tulevaisuutta – ja eikä olisi ollut. Olen äärimmäisen kiitollinen, että Suomesta on tullut koti. Olen saanut kasvaa täällä, olla tasapuolinen yhteiskunnan jäsen ja saanut mahdollisuudet kouluttautua ja päästä elämässä eteenpäin.”
”Tietyt puhelut ja tilanteet sukulaisteni kanssa olivat havahtumisen kulmapisteitä. Ihailin korkeasti koulutettuja ja menestyneitä tätejäni, upeita naisia. Samalla näin mitä Taleban teki heille ja miten burka voi tehdä heistä voimattomia, pieniä ja kasvottomia.”
”Isä sanoi aina, että vaikka kuinka ahdistaa ja on järkyttynyt synnyinmaan tilanteesta, niin minun täytyy käyttää minulle annettuja mahdollisuuksia eikä mennä voimattomuuteen, että maailma on paha ja ihmiset kärsivät. Energia pitää kanavoida oikealla tavalla oikeisiin asioihin.” Isä ja tytär lähtivät usein yhteisille juoksuretkille ja keskustelivat. ”Aika usein isä kysyi, että mikä on sinun vastuusi hoitaa maailman naisten asioita.”
”Nyt Afganistanissa on palattu ajassa taaksepäin. Seuraan epätoivoa ja vääryyttä, miten tyttöjä ja naisia voidaan hylätä. Miten olematon ihmisarvo tytöillä ja naisilla on.”
”Isä kysyi, mikä on sinun vastuusi
hoitaa maailman naisten asioita”
”Afganistania ei pidä unohtaa, vaikkakin hallintoon on vaikea vaikuttaa ulkoapäin. He eivät tule pärjäämään ilman kansainvälisiä järjestöjä ja kansainvälistä avustusta. Näihin kaikkiin pitää laittaa ehtoja, vaikka tilanne tuntuisi kuinka toivottomalta. Pahin ratkaisu olisi vetäytyä täysin. Kaikki keinot pysyä mukana pitäisi käyttää, että ei tule totaalista sulkeutumista.”
Maahanmuuttajien ääni
Käytyään Töölön yhteiskoulun Razmyar työskenteli järjestöissä ja ensin afgaanipakolaisten parissa Tanskassa kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n leivissä.
”Työ järjestöissä on ollut minulle valtavan tärkeää. Pisimmän ajan tein töitä Monika-Naiset liitto ry:ssä, josta saatu kokemus kantaa tänäkin päivänä.” Järjestö auttaa maahanmuuttaneita naisia ja parantaa naisten asemaa Suomessa. Razmyar on nykyisin Monika-Naisten hallituksen kunniapuheenjohtaja.
”Kymmenen vuotta sitten Suomi oli todella erilainen. Eihän näistä asioista juuri puhuttu. Näin epäkohtia maahanmuuttajataustaisia naisia ja tyttöjä kohtaan. Esimerkiksi kun olin mukana oikeudenkäynneissä tai tekemässä rikosilmoitusta, kyseenalaistettiin mielenterveydestä lähtien, että kun ihminen ei osaa suomen kieltä niin, niin onko hän kykeneväinen kertomaan mitä oikeasti on tapahtunut. Pelkäänpä, että tällaista on osittain vieläkin olemassa.”
Maahan muuttaneet naiset kohtaavat rasistisia ja syrjiviä asenteita sekä ennakkoluuloja työmarkkinoilla. Suomeen muualta muuttaneista naisista 40 prosenttia on korkeasti koulutettuja. Korkeakoulutus ei kuitenkaan juuri lisää naisten työllisyyttä ja omaa koulutusta vastaaviin töihin on vaikea päästä. Maahan muuttaneiden naisten työmarkkinapotentiaali on vain osittain käytössä.
Somen varjopuoli
Suomalaisten naisten riski kokea vihapuhetta on yli viisi kertaa suurempi kuin miehillä ja vielä yleisempää se on nuoriin ja vähemmistöryhmiin kuuluvilla naisilla. Mitä korkeammassa asemassa on, sitä rumempaa vihapuhe osittain on. Miten sen kanssa pärjää?
”Joku nahka täytyy olla suojana, koska muutenhan tätä työtä ei tekisi. On tärkeä suhteuttaa, mikä toiminta on suurta ja mikä pientä. Läheisten tuki on tärkeää ja oma pää on pidettävä kasassa, jos häirinnän mylly kasvaa isoksi. On myös tunnistettava, mitä tältä työltä oikeasti hain ja mitä halusin.”
”Meidän ei pidä hyväksyä, että vihapuhe nyt vain on osa tätä kaikkea, sellaiselle ajattelulle ei pidä antaa tilaa. Uhkailut on vaikea estää, mutta niistä pitää olla matala kynnys ilmoittaa eteenpäin.”
”Maailma nyt vain on sosiaalisessa mediassa. Siinä on paljon hyvää, mutta myös varjopuoli. Sen kanssa täytyy löytää omat keinot ja tavat käydä keskustelua somessa. Jos somen haluaa laittaa kiinni, niin sitten vain laittaa. Sinne mahtuu niin paljon kaikkea.”
Razmyar tunnistaa, että vihapuheen pelossa etenkin nuoret naiset eivät välttämättä halua asettua ehdolle vaaleissa. Vihapuhe uhkaa sananvapautta ja sitä kautta myös demokratiaa.
”Kun vihapuhe menee henkilökohtaisuuksiin, se voi tuntua todella ahdistavalta ja pahalta. Joukkovoima somessa voi olla jonkun asian hyväksi, mutta vihapuheessa se kääntyy hyökkäykseksi.”
”Mutta me, jotka haluamme lähteä tälle näkyvälle matkalle, haluamme myös muuttaa asioita. Emme voi nostaa käsiä pystyyn, että vihapuhe on ilmiö, joka on tullut jäädäkseen. Uskon, että keskustelukulttuuriin ja pelisääntöihin voidaan vaikuttaa.”
Keskusteluyhteydet kunnossa
Razmyarista on koskettavaa, että puolueiden puheenjohtajien ja ministereiden kokoonpano on Suomessa naisvaltainen. ”Hallituksen naisviisikkokin nousi maailmallakin isosti otsikoihin. Tästä näkymästä meidän kannattaa olla ylpeitä.”
”Kaupunkien johdon ja kaupunginjohtajien tasolla asetelma on edelleen miehinen. Sama tilanne on pörssiyhtiöiden johdossa ja yleensäkin yksityisellä sektorilla. Kaikilla tasoilla tarvitaan tasapainoa, jotta sukupuolten tasa-arvo toteutuu.”
Mikä on tukenut johtajan uralle? ”Ehkä voimana on jatkuva halu kehittyä. Myös suuntani on aika selkeä: tätä haluan ja tässä haluan olla parempi, vaikka en ole valmis. Minullakin on monesti riittämättömyyden tunnetta osaamisestani ja muusta, mutta opin koko ajan. Kukaan ei ole valmis.”
”On säilytettävä jatkuva keskusteluyhteys ulkopuolisiin. On myös tärkeää, että joku kertoo, miltä oma toiminta näyttää ulospäin. Hyvät tiimit ympärillä ovat arvokkaita. Hyvä johtaja osaa keskustella ja kuunnella eikä ole liian kiinni omissa näkökannoissaan.”
”Naisjärjestön Keskusliiton näen kuin siipenä, jonka alle me kaikki mahdumme – ja yhdessä sitten lennetään. Keskusliittoa kuullaan ja sitä kautta liitto pääsee vaikuttamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Keskusliiton viesti on aina ollut vahva: ollaan toisten järjestöjen tukena. Koitetaan aina nostaa ja kannustaa ja ottaa mukaan pieniä ja keskisuuria toimijoita ja uusia toimijoita, sitä olen pitänyt erityisen arvokkaana.”
TEKSTI: EILA RUUSKANEN-HIMMA