Riikka Juntunen – Miten paremmin sukupuolten tasa-arvoa urheilussa?

”Jokainen päätöksentekijä on oven avaaja tai oven sulkija”, sanoo Paralympiakomitean pääsihteeri Riikka Juntunen.

”Koskeeko urheiluseuran kutsu minun lastani?” joutuu vammaisen tai erityistä tukea tarvitsevan vanhempi miettimään saadessaan seuran mainoksen. Riikka Juntunen osaa asettautua marginaalissa olevan asemaan ja tietää miten ovia avataan kaikille.

Hän on nähnyt urheiluyhteisöä sisältä päin koko ikänsä – harrastajana, valmentajana, toimitsijana ja urheilujohtajana. Ennen Paralympiakomitean pääsihteeriyttä Riikka Juntunen toimi Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n toiminnanjohtajana. Paralympiakomitea edistää vammaisten ihmisten ja erityistä tukea tarvitsevien mahdollisuuksia kilpaurheilla ja harrastaa liikuntaa. Tavoitteena on avoin ja yhdenvertainen urheileva ja liikkuva Suomi. 

– YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan ihmisoikeussopimuksen mukaan ihminen itse voi valita mitä, missä ja kenen kanssa harrastaa. Tämän mahdollistamiseksi on tärkeää vaikuttaa valtavirrassa. Ennakkoluulojen ja kielteisten asenteiden keskellä se ei aina ole helppoa tai palkitsevaa. Toisaalta voi tapahtua upeita asioita. Joku lajiliitto voi sanoa, että totta kai tehdään, tämähän on meidän laji!

Miltä sukupuolten tasa-arvo näyttää urheilussa – Riikka Juntunen?

Päätöksenteossa

Sukupuolten tasa-arvo toteutuu lajiliitoissa huonosti yleisesti ottaen. On vaikea uskoa, että naisia ei löytyisi puheenjohtajaksi. Toiminnanjohtajina on naisia yhä enemmän – saman myönteisen muutoksen toivoisi luottamusjohtoon, hallituksiin ja puheenjohtajatasolle. 

Kun päättäjinä on eri sukupuolia, johtamista osataan katsoa laaja-alaisemmin ja palvella koko lajiyhteisöä. Meillä on pitkä matka sukupuolten tasa-arvoon, vaikka olemme Pohjoismaa. Urheilu on samanaikaisesti kansallista ja kansainvälistä. Sukupuolten tasa-arvoa pitää edistää kotimaassa ja kansainvälisesti.

Hämmästyttävän monessa maassa päätöksentekijöinä on vain miehiä. Mieleenpainuva hetki oli Kansainvälisen Paralympiakomitean (IPC) yleiskokouksessa Bonnissa vuonna 2019. Kokouksessa tehtiin esitys, että IPC haluaa edistää naisten osallisuutta päätöksenteossa: jos yleiskokoukseen tulee kaksi osallistujaa, toisen pitää olla nainen, ja kolmesta edustajasta joko kaksi naista tai miestä. Yksi kokousedustaja nousi seisomaan ja sanoi, että ’meidän maassamme ei ole yhtään naista, jonka voisi ottaa näin tärkeään paikkaan’. Osa maista nousi ylös ja taputti. Me Pohjoismaat kommentoimme, että ’jos naiset kilpailevat, naisten pitää olla tekemässä päätöksiä’.  

Syksyllä 2021 meitä oli Suomesta kolme naista Euroopan paralympiakomiteoiden kokouksessa Kyproksella. Joku sanoi, että me provosoimme – ja mukana olivat sentään vain Euroopan maat. 

Toisaalta urheilu on yksi paikka muuttaa yhteiskuntaa ja avata ovia, jotka muuten olisivat kiinni. Tokion paralympialaisissa 2021 Algerian naiset pelasivat hunnutettuina turnauksessa. Nämä naiset ovat omassa yhteiskunnassaan esikuvia ja muutoksentekijöitä – vaikka eivät turnauksessa sijoittautuneet korkealle. Muutoksen näyttäjiä tarvitaan.

Tasapainon saamiseksi tarvitaan välillä erityisiä toimia naisille. Sitä tekee Suomen Valmentajien johtama ”Valmentaa kuin nainen” -hanke, josta on noussut myös hienoja kommentaattoreita Ylelle ja muihinkin medioihin, sekä Olympiakomitean koulutushankkeet ”Johtaa kuin nainen” ja ”Naiset vaikuttajina liikunnan pelikentillä”. Kaikille koulutushankkeissa mukana olleille naisille on löytynyt mentori, joten aika paljon naisia on ennättänyt olla urheilussa päätöksentekijöinä. Sukupuolten tasa-arvo on pitkään ollut opetus- ja kulttuuriministeriön agendalla. 

Paralympiakomitealla on meneillään oma hanke ”Vammaiset vaikuttajina”. Yli 20 lajiliiton toiminnassa on mukana vammaisia liikkujia ja urheilijoita, mutta tiedän vain yhden, jossa paraurheilija on mukana hallituksessa. Rohkaisemme vammaisia henkilöitä vaikuttamaan. Jokaisella on myös mentorit.

Monella lajilla yhdenvertaisuus jää sanahelinäksi. Sitten on hienoja esimerkkejä, kun Unified koris, jossa kehitysvammaiset tai muuta erityistä tukea tarvitsevat urheilijat ja vammattomat partneripelaajat pelaavat samoissa joukkueissa. Kun toiminta alkoi Suomessa, Koripalloliiton hallituksesta löytyikin kaksi isää, joilla itsellään oli kehitysvammainen lapsi. He tunsivat vähemmistön aseman ja toimivat valtavirran puolella, jolloin muutos tapahtui kuin sormia napsauttamalla. (Haastattelun lopusta löytyy lisää lajien paraurheilun kehitystarinoita.)

Valmennuksessa

Sukupuoliasetelmat ovat tiukassa. Tuttu tarina on, että seuroissa etsitään isiä valmentajiksi ja äitejä pyydetään pyörittämään kahvilatoimintaa. Jos seura pyytää vain miehiä, seuralla on puolet vähemmän ihmisiä, joista etsiä valmentajia. Kysymys kannattaa kohdentaa yleisemmin, kuten kysymällä kaikilta, että löytyykö teistä kiinnostuneita.  

Toimiessani koripalloseuran puheenjohtajana yritimme löytää tyttöjen joukkueille äitejä valmentajiksi ja toimitsijoiksi. Heitä löytyikin ihan hyvin. Valmentajiksi lähti entisiä pelaajia, liikunnanopettajia ja erityisopettajia. Koripallo on yksi esimerkki lajeista, joissa on aiempaa enemmän naisia valmentajina. Valmentajan polku on myös naisille, se pitää tehdä näkyväksi.

Tarvitaan myös sekajoukkueita, jotta naisille luotaisiin tasavertaiset mahdollisuudet urheilla. Naisleijona Sini Karjalainen, joka oli voittamassa olympiapronssia Pekingissä 2022, on kotoisin Posiolta. Siellä ei monikaan tyttö pelannut jääkiekkoa, joten Sini pelasi poikien kanssa. Poikani Joonan jääkiekkojoukkueessa pelaa ainakin kolme tyttöä. Ehkä toimintakulttuuri pikkuhiljaa muuttuu.

Juntunen kertoo myös muutaman paraurheilijanaisen tarinan:

• Alppihiihtäjä Nette Kiviranta oli juuri saavuttanut nuorten SM-mitalin, kun hän joutui liikenneonnettomuuteen ja sai alaraajoja halvaannuttavan selkäydinvamman vuonna 2018. Vaikka Neten laji on vaihtunut alppihiihdosta para-alppihiihtoon, kaveriporukka on pysynyt samana.
• Pöytätennispelaaja Aino Tapolalla on ollut haasteita etenkin korona-aikaan näyttää omaa urheilullista tasoaan, koska hänellä ei ole vastapelaajia samalla tasolla ja kisoja on ollut vähän. Aino ei edes ollut niiden urheilijoiden joukossa, jotka saivat ministeriöltä urheilija-apurahaa, kun hän pelasi paikan Tokion paralympialaisiin. Aino näytti, että hän on sittenkin aika kova, hän ei vain ole aiemmin päässyt näyttämään osaamistaan. 
• Pyörätuolikoripalloilija Mina Mojtahedi haki aikoinaan urheilussa näytön paikkoja pelaamalla huipputasolla seurajoukkueiden kansainvälisissä turnauksissa. Miehillä näyttöjen paikkoja oli enemmän, koska pelaajia on enemmän. Nämä kaikki vaikuttavat urheilijan resursseihin. Mina väitteli tohtoriksi Illinoisin yliopistosta ja toimii nykyisin ulkoministeriössä kehityspolitiikan asiantuntijana. Hän on ollut myös Paralympiakomitean puheenjohtaja.
• Näkövammainen judoka Päivi Tolppanen on edustanut Suomea useissa paralympialaisissa judossa ja maalipallossa. Päivi kisasi vammattomien kanssa ja toimi omassa judoseurassaan valmentajana. Hän on toiminut fysioterapiayrittäjänä Hyvinkäällä.

Mediassa

Urheilutoimittajilla on valta päättää, mistä kirjoittaa ja millä näkökulmalla – eli miltä urheiluelämä näyttäytyy. ‘Naisurheilusta’ on tehty melkein oma laji. Kun kirjoitetaan erikseen urheilusta ja ‘naisurheilusta’, tehdään kuilu jääkiekon ja naisjääkiekon, jalkapallon ja naisjalkapallon välille. Voisiko lähtökohtaisesti olla vain yksi laji. 

Urheilujournalismin kenttään on pesiytynyt kuilun rakennus naisten ja miesten välille. Siitä seuraa helposti väheksyvä asenne, joka ilmenee esimerkiksi sanomalla, että ’helppo sieltä on pronssi ottaa, eihän maailmalla ole pelaajia’. Väheksyminen alkaa ennen kuin urheilutoimittaja päättää mitä kirjoittaa. Oma mielipide on ihan ok, mutta se ei saa häiritä ammattilaisen työtä.

On tosi hyviä urheilutoimittajia, jotka omalla toiminnallaan haluavat kertoa, että miehet ja naiset ovat heille samanarvoisia urheilun kentällä. Jokainen juttuaihe on aina valinta. Jos aiheena on yleisurheilu, kenet urheilutoimittaja valitsee haastateltavaksi? Helposti valitaan miesurheilija ja naisesta tehdä kainalojuttu. Harvemmin toisin päin. 

Moni asia lähtee pienestä liikkeelle, kuten tulosraportoinnin järjestyksestä: miehet ja naiset vai naiset ja miehet?

Valtakunnalliseen mediaan ei voi suoraan vaikuttaa, mutta urheilujärjestö voi vaikuttaa omaan viestintäänsä:

1. Kun järjestetään mikä tahansa seminaari tai kuulemistilaisuus, jossa on enemmän kuin yksi puhuja, ei saa tehdä all male -paneelia tai all female. Täytyy pystyä parempaan ja tehdä ohjelmia, joissa puhujina on sekä miehiä että naisia, kaikkia sukupuolia. 
2. Jokainen lajiliitto voi vaikuttaa siihen, miten se kertoo omasta toiminnastaan. Kerrotaan itse yhtä paljon miehistä ja naisista. Se on yksi konkreettinen tapa tuoda esiin, että toiminnassa on eri sukupuolia. 
3. Jos seura haluaa tyttöjä mukaan, niin on paras laittaa myös mainoksiin urheilevien tyttöjen valokuvia, ei vain poikien. Kun myydään seuratuotteita, niin se pipo voi olla tytön päässä ja reppu pojan selässä. Näytetään, että meidän seurassa on sekä tyttöjä että poikia. Jos seura sanoo syyksi, että ei ole yhtään kuvaa tytöistä, niin olisi syytä ottaa tyttöjen kuvia. 

Tasa-arvolupaus. Paralympiakomitea lupasi vuoden 2021 Tehdään enemmän, tehdään paremmin -seminaarissa tehdä sukupuolten tasa-arvoa näkyväksi ja että Paralympiakomitean kaikessa viestinnässä huomioidaan sukupuolten tasapuolinen edustus akselilla 50 prosenttia ja 50 prosenttia. 

Tasa-arvolupaus on toteutunut! Viestinnässä Lauri Jaakkola ja Leena Kummu ja Jasmin Koskinen ovat pitäneet tästä huolen. He etsivät jutun aiheet niin, että on sekä miehiä ja naisia. Se ei edes ole ollut vaikeaa, kun valintoja tehdään määrätietoisesti. Ensin tavoitteeseen pitää kiinnittää huomiota ja sen jälkeen valintojen tulee olla helppoja, osa normaalia toimintaa. Välillä tehdään juttua esimerkiksi miesten pyörätuolirugbystä ja sopivassa vaiheessa naisten maalipallosta. Meillä on listaus lähtevistä viesteistä ja tiedotteista, joten niistä voi laskea, että kokonaisuutena tavoitteessa ollaan.

Resursseissa

Mitä sanot siihen, että naisen euro on urheilussa helposti 3 senttiä?

Miesjoukkueiden pelaajilla on merkittävästi korkeammat palkat kuin naisilla, uskaltaisin väittää. Yksilölajeissa joistakin urheilijanaisista itsestään on tullut brändejä, mikä voi muuttaa tilannetta. Raha, muut resurssit ja medianäkyvyys kulkevat usein rinnakkain. Näen, että sukupuolesta riippumatta paraurheilussa olympiaurheilijan euro on paraurheilijan kolme senttiä. 

Liikuntatilat voivat estää harrastamisen. Monissa uimahalleissa on miesten ja naisten pukuhuone ja se ”inva-pukuhuone”. Välillä invahuone laitetaan naisten pukuhuoneeseen, jonne on sijoitettu myös vauvan hoitopöytä. Ajatellaan, että äidit hoitavat. Tällöin vinoutuneesti ajatellaan, että isät eivät tule lastensa kanssa uimaan, ja että kaikki vammaiset henkilöt voivat mennä samaan pukuhuoneeseen – eihän se niin toimi. Moni muukin käyttäjäryhmä tarvitsee esteetöntä, hyvin suunniteltua ja neutraalia ryhmäpukuhuonetta, koska ei voi olla toisten kanssa samassa suihkutilassa uskonnollisista syistä tai ei halua sitä esimerkiksi rintasyövän jälkeen. 

Liikuntapaikat pitäisi suunnitella niin, että siellä on mahdollista käyttää pukuhuonetta, jossa sinua ei määritellä mieheksi tai naiseksi. Näitä näkökulmia pitää sisällyttää eri asiantuntijoiden koulutuksiin ja myös tilaajan ottaa huomioon. Rakennustietosäätiöltä löytyy oppaita ja tietopalvelua. Olennaista on osallistaa käyttäjäryhmiä suunnitteluun. Valintoja tehdessä pitää tiedostaa oma asema ja että päätöksillä on seurauksia. Jokainen päätöksentekijä on joko oven avaaja tai oven sulkija.

Vinkkejä

Tuoreiden tilastojen mukaan Suomessa urheilujärjestön johdossa vain joka 3. on nainen ja puheenjohtajista vain 14 prosenttia: muutosta lajiliitoissa ei ole tapahtunut vuosiin. Mitä tästä sanoisit urheilujohtajakollegallesi?

Hallitusvalintoja valmistelevassa ehdollepanotoimikunnassa pitää olla miehiä ja naisia. Toimikunnan työtä ohjaavissa säännöissä on yhden kohdan oltava, että löydetään naisia ehdokkaiksi. Näin ne, jotka valitsevat, pääsevät valitsemaan miehistä ja naisista. 

Mitkä tekijät ovat edistäneet omaa urakehitystäsi ja tietä vaikuttajaksi?

Keskeisesti se, että sukupuoleni ei ole muodostunut esteeksi. Kun minut valittiin edelliseen johtotehtävään Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n toiminnanjohtajaksi, osaaminen oli ykkösasia. Kun esihenkilökokemustani punnittiin, ymmärrettiin että olin toiminut kymmenen vuotta valmentajana. Joukkueen johtaminen on verrattavissa ihmisten johtamiseen työyhteisössä.

Olen saanut pienestä pitäen vastuuta ja päässyt kokeilemaan johtajuutta turvallisessa ympäristössä. Aloin valmentaa nuorena ja alle kaksikymppisenä olin käynyt Partion johtamisen polun. Minulla oli varhain vahva käsitys siitä, minkälainen johtaja en ainakaan ole, että huutaisin ja löisin nyrkkiä pöytään. Olen pitkäjänteinen, perusteleva enkä päästä ihmisiä helpolla vaan haastan osallistumaan ratkaisuihin. 

Olen iloinen siitä, että minulla on nykyisin myös naisia kollegoina. Meillä on vähän yhteisiä tapaamisia, joten otin ilolla vastaan, kun Olympiakomitea organisoi johtamisen koulutusta. Yhdessä oppimiselle on tilausta. 

Vinkkini on, että jos sinulla on mahdollisuus olla mentorina nuorelle uraansa aloittelevalle naiselle, niin etsi siihen aikaa. 

TEKSTI: EILA RUUSKANEN-HIMMA

Miten paremmin -juttusarja on osa 17.5.2022 Tehdään enemmän, tehdään paremmin -urheilun tasa-arvotapahtumaa. Sen järjestävät Naisjärjestöjen Keskusliitto ja Tasa-arvoteoilla vaikuttavuutta -hanke yhteistyössä Yle Urheilun ja Helsingin kaupungin kanssa. Hanketta tukee opetus- ja kulttuuriministeriö. Ilmoittaudu mukaan tästä. #TasaArvoteot

Euroopan komissio julkisti maaliskuussa 2022 urheilun tasa-arvosuositukset.

***

Joitakin lajien paraurheilun kasvutarinoita Riikka Juntuselta

Judo on vanha ja perinteinen laji, jota ei helposti mielletä vammaisurheilulajiksi. Suomessa lajin parissa toiminut Reino Fagerlund päätti, että kehitysvammaiset kuuluvat lajin pariin. Fagu otti mukaansa Marita Kokkosen ja 1980-luvulta lähtien kehitysvammaiset ovat olleet mukana toiminnassa – ihan kuten kaikki muutkin judokat. Judossa on tärkeämpää, että sinulla on samankokoinen ja painoinen treenikaveri eikä niinkään sukupuoli. Kehitysvammaisten Special Olympics -kisojen lisäksi judo on myös paralympialaji. Paralympialaisissa kilpailevat vain näkövammaiset judokat. Näkövammaisten judon säännöt poikkeavat merkittävästi ainoastaan ottelun aloituksen osalta. Kun olympiajudossa ottelijat etsivät alussa otetta vastustajasta, näkövammaiset urheilijat aloittavat ottelun valmiiksi niin, että molemmat ottelijat pitävät vastustajan puvusta kiinni. Kun Jani Kallunki aloitti judouransa ja tähtäsi määrätietoisesti menestykseen paralympialaisissa, Suomen Judoliitto muutti kilpailusääntöjä niin, että jos toinen ottelija on näkövammainen, kilpaillaan paralympialaisten säännöillä. Näin mahdollistetaan kovatasoiset kilpailut myös paralympiaurheilijoille.

Voimistelussa on tullut lukuisiin voimisteluseuroihin rytmisen voimistelun Special Olympics -ryhmiä. Monelle vammaiselle tai erityistä tukea tarvitsevalle voimistelu on ollut unelma ja vihdoinkin se mahdollisuus on tullut. Ryhmissä urheilevat voimistelijat markkinoivat lajia toisilleen. Tämä on upea mahdollisuus tytöille, mutta mukana on myös nelikymppisiä naisia. Kynnyksen madaltaminen on helpottanut myös aikuisten mukaantuloa. Tämänkaltainen tarjonta on ollut jo taitoluistelussa pitempään. 

Unified koris on hieno esimerkki siitä, miten muutosta voi tapahtua valtavirrassa. Kun toiminta alkoi Suomessa, Koripalloliiton hallituksesta löytyikin kaksi isää, joilla itsellään oli kehitysvammainen lapsi. He tunsivat vähemmistön aseman ja toimivat valtavirran puolella, jolloin muutos tapahtui kuin sormia napsauttamalla. Kehitysvammaiset tai muuta erityistä tukea tarvitsevat urheilijat ja vammattomat partneripelaajat pelaavat samoissa joukkueissa. Katso Ville Lipiäisen ohjaama minidokumentti BC Nokian Unified -joukkueesta.

Lumilautailijoilla ei tunnu olevan minkäänlaista ongelmaa yhdenvertaisuuden asioissa. Lajikulttuuri on syntynyt aikaan, jolloin erilaisuus on rikkaus. Lajissa halutaan, että vammautunutta ei potkita pellolle, vaan mahdollistetaan lajiin tulo.