Hyppää sisältöön

Sari Multala – Miten paremmin sukupuolten tasa-arvoa urheilussa?

– Olen oppinut, että kiintiöt ja säännöt tasa-arvon edistämiseen eivät riitä – tarvitaan strategiasta lähtevää läpileikkaavaa ajattelua ja sen elämistä todeksi arjessa joka päivä, sanoo kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja ja Olympiakomitean 2. varapuheenjohtaja Sari Multala ja kertoo esimerkkejä.

Sari Multala.

Alkuun on kysyttävä kilpapurjehduksen kolminkertaiselta maailmanmestarilta Sari Multalalta, että jos urheilujärjestö olisi purjevene, mitä sen navigoinnissa pitäisi ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvosta?

– Tasa-arvo on lyönyt yhteiskunnassamme läpi tavoitteena. Siitä on tullut yleinen normi, jota tulee edistää ja urheilun huolehtia, että tasa-arvo toteutuu. Sukupuoli ei saa vaikuttaa esimerkiksi siihen, tuleeko valituksi johtotehtäviin. Tasa-arvo urheilujärjestölle on kuin purjehdus, jossa on kuljettu jo monta etappia, mutta maaliin on vielä pitkä matka. Navigoinnissa pitää huomioida, että vaikka meillä ohjeiden, sääntöjen ja asiakirjojen myötä on hyvä kartta olemassa, reittisuunnitelman teossa arjen tasolla on vielä tekemistä.

– Lainsäädännölliset kehykset velvoittavat edistämään tasa-arvoa. Näin tekevät esimerkiksi tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki. Liikuntalain mukaan harkittaessa urheilujärjestön valtionavustuksen määrää, on otettava huomioon, miten järjestö edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Valtionavustusten myöntämisen velvoitteiden mukaan organisaatiolla on oltava yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelma eli pistettävä paperille, mitä aiotaan tehdä ja miten toimitaan. 

Multala nimeää kolme keinoa, joilla urheilussa edistetään tasa-arvoa: 1) strategiasta lähtevät konkreettiset tavoitteet ja mahdolliset kiintiöt, joita toteutetaan johtamisessa ja arjen työssä joka päivä, 2) naisten aktiivinen rekrytointi valmennus- ja johtotehtäviin sekä luottamushenkilöiksi sekä 3) koulutus, mentorointi ja esimerkit. 

– Tasa-arvon edistämisessä on menty urheilussa eteenpäin, mutta paljon on vielä tekemistä. Erityisen haastavaa on tunnistaa piilevä syrjintä tai asenteet, joissa naisten osaamista ei arvosteta yhtä korkealle kuin miesten. Asiat muuttuvat hitaasti, vaikka suunta on oikea. 

Miten paremmin – Sari Multala?

Päätöksenteossa

Urheilun tasa-arvotyö kaipaa johtamiseen konkreettisempia tavoitteita ja läpileikkaavaa strategista ajattelua; yleinen pyrkimys hyvään ja erilliset ohjelmat eivät riitä. Tämän olen tunnistanut erityisesti viimeaikaisten tapahtumien myötä. Tasa-arvotyö ei ole vain ohjelmia ja ilmoituskanavia, vaikka niitäkin tarvitaan, vaan jokapäiväisen työn johtamista niin, että tasa-arvo aidosti toteutuu. 

Urheilu on tasa-arvon jälkijunassa verrattuna moniin muihin toimialoihin. Monessakaan urheilujärjestössä ei ole samankaltaisia velvoittavia kiintiötä kuin vaikkapa kuntapolitiikassa. Kunta-alalla toista sukupuolta tulee olla 40 prosenttia kaikissa kunnallisissa toimielimissä – ja yleensä puolueet pitävät siitä kiinni myös omissa valinnoissaan. Kiintiöt ovat vieneet kunta-alaa tasa-arvotyössä eteenpäin, koska on huolehdittava siitä, että eri sukupuolia on myös vaaleissa ehdolla ja tulee valituksi. 

Nykyisin Olympiakomitean valinnoissa luontevasti jo ajatellaan, että kolmesta puheenjohtajasta vähintään yhden on oltava nainen, nyt puheenjohtajistossa on kaksi naista. Nyt myös toimitusjohtajaksi on ensimmäistä kertaa valittu nainen. Puheenjohtajana naista ei Olympiakomiteassa vielä ole ollut. 

Olen nykyisin kiintiöiden kannalla, vaikka ennen niitä vastustin – ajattelin, että riittää kun on tarpeeksi hyvä, niin tulee varmasti valituksi. On kuitenkin niin, että naisten saaminen mukaan vaatii monesti enemmän työtä etenkin luottamushenkilötoiminnassa. Tasa-arvotyölle on myös muutoin saatava mitattavat tavoitteet, jotka ohjaavat toimintaa niin johtamisessa kuin työn arjessa joka päivä. Tavoitteet ohjaavat järjestön vakavammin miettimään, miksi tavoitteet eivät toteudu ja miten toteutuisivat paremmin. 

Varsinkin muutosta tehdessä tarvitaan strategisen tason tavoitteita ja myös naisverkostoja. Sukupuolten tasa-arvon edistämisessä niillä on ollut esimerkiksi valtakunnan politiikassa merkittävä rooli. Nykyisin Eduskunnassa on naisia enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Eduskuntataloon rakennettiin naisille aikanaan erillinen tila, jossa saisi olla rauhassa. Se tuntuu nykyisin jo hassulta, eivätkä naiset sinne enää mahtuisikaan. Kansainvälisessä Purjehtijaliitossa naisten foorumi on ollut tosi tärkeä miettiessämme yhdessä, keitä voisimme nostaa eteenpäin ja miten kehittää erityisesti naisten purjehdusta. Nyt tuntuu, että maansa ehdokkaina naiset jo etenevät yhä enemmän samaa reittiä kuin miehet, tosin maiden väliset erot ovat isoja.

Urheilussakin on tunnistettava, että ihmiset kasvavat johtotehtäviin. Hallituksissa tai jaostoissa toiminut henkilö on usein valitsijoiden helpompi valita puheenjohtajaksi ja muissa johtotehtävissä toiminut päätyy todennäköisemmin toiminnanjohtajaksi. Urheilujärjestöjen pitää huolehtia, että niiden tehtävät ja toimintakulttuuri kiinnostavat naisia. Naisia on aktiivisesti rekrytoitava johtotehtäviin, valiokuntiin, komiteoihin ja valmentajiksi. Jos he eivät automaattisesti hae, on tehtävä työtä, että naiset kokisivat osaamistaan arvostettavan ja mahdollisuutensa hyviksi tulla valituksi. Yleisellä tasolla miehiä tuntuu olevan helpompi houkutella mukaan. Kokemusteni mukaan naisten mukaan houkutteleminen vaikkapa urheilu-uran jälkeen mukaan valmennukseen tai luottamushenkilöksi vaatii rekrytoijalta enemmän vetämistä ja työntämistä.

Urheilun johtotehtävissä ja asiantuntijoina toimivia naisia on tärkeä tuoda esiin ja samalla viestiä esimerkkiä, että myös nainen voi olla urheilujärjestössä johtopaikalla tai vaikkapa valmennuksen johtajana. Tarvitaan edelleen myös mentorointia ja koulutusohjelmia naisille, kuten ”Johtaa kuin nainen” -ohjelma.

Valmennuksessa

Naisten pitää voida nähdä, että valmentaminen on heille mahdollinen ura. 

Valmentamisessa puhutaan paljon osaamisesta ja lajiosaamisesta. Pitää ensin hakeutua ja haluta valmentajaksi, jotta voi kehittyä osaamisessaan. Moni kiinnostunut pohtii kriittisesti tulevaisuuden näkymiä ja paljonko tehtävä vie aikaa, ansaitseeko siinä riittävästi, löytyykö ajallista joustoa. Lasten ohjaaminen ja valmentaminen vaatisi lajiosaamisen lisäksi monessa lajissa nykyistä enemmän myös pedagogista osaamista. 

Miesten ja naisten välillä voi olla todella isot erot, miten pitkällä on valmennuksen ja urheilun ammattimaisuus. Naisten purjehdus olympiatasolla on paljon uudempi asia kuin miesten. Olympiapurjehduksessa ei aiemmin ollut edes erillisiä kilpailuluokkia naisille, jolloin myös ammattimainen valmennus keskittyi miehiin. Kun itse ensimmäistä kertaa menestyin kilpapurjehduksessa, kysyttiin “miten nainen purjehtii, eikös tämä ole miesten laji”. Kaikki suomalaiset olympiamitalistit olivat käytännössä miehiä.

Purjehdus on käytännössä kuitenkin ollut minun aikanani hyvin tasa-arvoinen laji, mitä tulee valmennukseen ja sen tukemiseen. Lajissa tytöt ja pojat harjoittelevat ja kilpailevat yhdessä pitkälle juniori-ikään asti. Valmennuksen ja valmennustuen jakamisessa sukupuoli ei ole kriteeri, niin naisia kuin miehiä tuetaan samojen kriteerien mukaisesti. Ammattilaisuudessa naiset ovat kuitenkin edelleen miehiä jäljessä, vaikka rakenteelliset muutokset on aloitettu jo kymmeniä vuosia sitten. 

Kansainvälisen olympiakomitean asettamat vaatimukset miesten ja naisten määristä olympialaisista ovat pakottaneet lajin edistämään naisten purjehdusta yhdenvertaisesti miesten purjehduksen kanssa – samoin tapahtuu muissakin lajeissa. Vaikka muutokset ovat alkaneet jo kymmeniä vuosia sitten, vasta nyt alkaa olla lajikulttuurissa tilanne, että nainen voi miesten lailla siirtyä valmentajaksi tai johtotehtäviin purjehdusuransa jälkeen. Kun tämä tapahtuu myös ammattilaismaailmassa, tulee urheilusta tasa-arvoisempaa ja ammattilaisuus on mahdollista pidempään myös naisille. Esimerkiksi purjehduksen Volvo Ocean Racessa kaikissa tiimeissä on sääntömuutosten vuoksi nykyisin naisia, mikä on lisännyt naisten määrää ammattilaisina. Purjehdus voi olla nykyään myös naisille lähes elinikäinen ammatti. Nämä muutokset ovat tapahtuneet pikkuhiljaa vasta 2000-luvulla ja systemaattisesti ohjatusti. Kaikkia tehtyjä muutoksia on aluksi vastustettu, mutta nyt ne ovat jo normi. 

Mediassa 

Tarvitaan monia rakenteellisia muutoksia, jotka lisäävät urheilussa toimivien naisten näkymistä mediassa. Yhteiskunnallisesti merkittävien tapahtumien televisioinnista tehtiin valtioneuvoston asetuksen muutos viimeksi vuonna 2021. Listalle on lisätty miesten urheilutapahtumia vastaavia naisten urheilutapahtumia, kuten naisten jalkapallon ja jääkiekon arvokisoja. Listalla olevien tapahtumien lähetykset on televisioitava Suomen alueelle siten, että merkittävä osa yleisöstä voi seurata niitä maksutta kokonaan tai osittain joko suorina tai nauhoitettuina lähetyksinä. 

Medianäkyvyys etenkin perinteisemmässä printtimediassa painottuu edelleen miesten urheiluun. Osa medioista on ottanut käyttöön selkeät tavoitteet, jotta naisten urheilusta uutisoitaisiin enemmän. On edelleen kuitenkin niin, että urheilumediassa miehet näkyvät paljon naisia enemmän. Tavoitteet itsessään siis eivät riitä vaan on varmistettava, että johtamisessa ja käytännön työssä pyritään jatkuvasti tekemään työtä tavoitteisiin pääsemiseksi. Tämä voi aluksi tarkoittaa sitä, että on uutisoitava sellaisestakin urheilusta, joka ei saa automaattisesti niin paljon klikkauksia. Mutta tässä on kyse usein muna-kana -ongelmasta: kumpi tulee ensin, tietoisuus vai kiinnostus? Seurannan ja mittareiden lisäksi voisi pohtia kannustinpalkkioita tasa-arvoisemman uutisoinnin hyväksi. Keinoja on, jos niitä halutaan löytää.

Resursseissa

Kasvukeskuksissa on yleisesti ottaen pulaa erityisesti tyttöjen parissa suosittujen lajien harrastuspaikoista. Liikuntapaikat ovat urheilulle merkittävä resurssi. Monilla järjestöillä olisi paljon opittavaa esimerkiksi jääkiekolta siitä, miten vaikuttaa olosuhteiden rakentumiseen. Monen urheilussa toimivan lajinsa olosuhteita parantavan olisi tiedettävä paljon paremmin, missä vaiheessa päättäjää kannattaa lähestyä ja ketä lähestyä ja millä tavoin. Monet asiat ovat ihmisistä kiinni, niin myös liikuntapaikkojen kehittäminen. Tässä voimme tehdä urheilussa paljon enemmän ja paremmin, myös Olympiakomiteassa.

Yksi tapa tehdä naisten urheilusta ammattimaisempaa ja tasavertaisempaa on se, että maajoukkuetoiminnassa palkitaan naisia ja miehiä samalla tavalla. Ammatikseen pelaaville ja hyvin ansaitseville miehille maajoukkuetoiminnasta saadut palkkiot eivät välttämättä ole ansaintakysymys, kun taas naisille ne sitä useammin ovat. 

Pitkään oli niin, että joukkueurheilijat eivät voineet saada urheilija-apurahaa. Tämä asetti etenkin urheilevia naisia eriarvoiseen asemaan, koska heitä oli paljon nimenomaan joukkueurheilussa ja ilman palkkaa. Nyt urheilija-apurahakäytäntöihin on tehty muutos. Tämä on mahdollistanut monille naisille ammattimaisemman harjoittelun.

Rakenteissa on paljon vielä mitä voisi miettiä ja muuttaa. Tärkeintä on, että ei olisi esteitä urheilla eikä rakentaa urheilusta ammattia. 

Vinkkejä

Tuoreen Liikunnan ja urheilun tasa-arvo 2021 -raportin mukaan urheilujärjestöjen johdossa Suomessa vain joka kolmas on nainen. Mitä tästä sanoisit urheilujohtajakollegallesi? 

Mitä olette teidän lajissanne tehneet, jotta saatte myös naisia johtotehtäviin?

Oma tiesi urheilun johtotehtäviin?

Olen aina halunnut vaikuttaa oman ympäristön asioihin ja kiinnostunut historiasta. Jo 16-vuotiaasta asti olen lukenut lehtien yhteiskunnallisia artikkeleita ja seurannut vaalikeskusteluja ja miettinyt epäkohtia. 

En ajatellut, että edessäni olisi niin pitkä ura urheilijana – urheilin ammattimaisesti 15 vuotta. Opintojen jälkeen aloin avoimemmin ajatella, että edessäni on muitakin mahdollisuuksia kuin perinteinen kauppatieteen maisterin ura. 

Jo urheilu-urani aikana hakeuduin kansallisiin ja kansainvälisiin tehtäviin. Oman halun lisäksi uralla tarvitaan kuitenkin sitä, että joku pyytää oikeassa kohden, vaikka ei edes olisi vielä haluamassa. Lähdin ehdolle Olympiakomitean urheilijavaliokuntaan omasta halusta tuomaan urheilijan ääntä päätöksentekoon. Sitten kysyttiin, haluaisinko olla ehdolla valiokunnan puheenjohtajaksi. Sittemmin Suomessa mietittiin, kuka voisi tulla valituksi kansainvälisiin tehtäviin ja päätyivät minuun. Oli oikea ajankohta lähteä kokeilemaan, olisiko tämä tie minulle sopiva tapa vaikuttaa asioihin. 

”Oman halun lisäksi uralla
tarvitaan sitä, että joku 
pyytää ja kannustaa oikeassa kohden.”

Oma siirtyminen urheilu-uran jälkeen kuntapolitiikkaan vaati sekä vetoa että työntöä. Täytyy sekä itse haluta että jonkun täytyy kysyä tai osata itse hakeutua mukaan oikeaan aikaan. Sitten on tietenkin vakuutettava oikeat ihmiset, että on sopiva tehtävään. Naiset ovat monesti turhan kriittisiä itselleen ja aliarvioivat omaa osaamistaan. Miehet osaavat paremmin kehua itseään.

Heti kun olin lopettanut urheilu-urani tuli kuntavaalit 2012 ja olin vasta hakemassa Purjehdus-ja Veneilyliiton päävalmentajaksi. Joku tajusi kysyä oikeaan aikaan ehdokkaaksi. Sain kuntavaalien ensikertalaiseksi paljon ääniä, ryhmästä toiseksi eniten, ja kohtuullisen pienellä vaalityöllä. Tässä kohtaa myös auttoi tasa-arvosäännös, että minua kannustettiin heti mukaan kaupunginhallitukseen.

Olen toiminut myös mentorina. Olen tuonut esiin, että on tunnistettava omat vahvuudet ja kehittymiskohteet ja mietittävä, mitä haluaa ja miten poistaa esteitä, kuten opettelemalla uusia asioita. Etenkin uran alkuvaiheessa on osattava kertoa muille, missä on hyvä. Jos haluaa päästä tiettyyn työtehtävään, harvoin sinne suoraan pääsee; ihmisten pitää oppia tuntemaan sinut ja sinun oppia tuntemaan ihmisiä ja vakuutettava heidät osaamisestasi.

TEKSTI: EILA RUUSKANEN-HIMMA

Miten paremmin -juttusarja on osa 17.5.2022 Tehdään enemmän, tehdään paremmin -urheilun tasa-arvotapahtumaa. Sen järjestävät Naisjärjestöjen Keskusliitto ja Tasa-arvoteoilla vaikuttavuutta -hanke yhteistyössä Yle Urheilun ja Helsingin kaupungin kanssa. Hanketta tukee opetus- ja kulttuuriministeriö. Ilmoittaudu tästä. #TasaArvoteot 

Euroopan komissio julkisti maaliskuussa 2022 urheilun tasa-arvosuositukset.

Jaa somessa:

Tilaa uutiskirjeemme!

Kuulet uusimmat uutisemme noin 10 kertaa vuodessa.

Voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.

Lue kaikki uutiskirjeemme täältä.

Onko järjestösi kiinnostunut jäsenyydestä?

Naisjärjestöjen Keskusliitto edistää sukupuolten tasa-arvoa ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksia yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa.

Liiton jäseniksi voivat liittyä valtakunnalliset ja muut rekisteröidyt yhdistykset.