Tammikuussa olemme askeleen lähempänä suostumuskulttuurin toteutumista, kun laki viimein ankkuroi raiskauksen määritelmän suostumuksen puutteeseen! Lakimuutos on tärkeä, sillä se vahvistaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden yhteiskunnallista suojaamista. Se myös vauhdittaa seksuaaliväkivaltaa koskevan ajattelun muutosta aina oikeussaleista oppitunneille.
Itsemääräämisoikeuden sydämessä on ajatus siitä, että jokainen saa nauttia seksuaalisuudestaan ja päättää siihen liittyvistä asioista. Lakimuutoksen jälkeenkin meillä on paljon työtä tehtävänä, jotta jokainen nuori saisi kehittyä turvassa omanlaiseensa seksuaalisuuteen ja tutustua kehoonsa omassa tahdissa. Nuorten todellisuudet eivät valitettavasti ole hattarapilveä, vaan myös he kokevat moninaisia seksuaaliväkivallan muotoja.
Nuorten väkivaltakokemukset ovat sukupuolittuneita ja hälyttävän yleisiä. Kouluterveyskyselyn mukaan 8.–9.-luokkalaisista tytöistä lähes puolet ja pojista joka kymmenes oli kokenut seksuaalista häirintää vuoden aikana. Seksuaaliväkivallan kokemukset ovat muita yleisempiä sateenkaari- ja muihin vähemmistöihin kuuluvilla nuorilla. Pelastakaa Lapset -järjestölle on tehty tänä vuonna yli 30 000 ilmoitusta lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavasta materiaalista. Tiedämme myös, että seurusteluväkivalta on osa liian monen nuoren arkea.
Seksuaalikasvatus murtaa väkivaltakulttuurin perintöä
Seksuaaliväkivalta ei tapahdu tyhjiössä. Se on tulosta pitkäaikaisesta sukupuolten epätasa-arvosta ja ahtaista normeista. Yksi konkreettinen työkalu väkivaltakulttuurin perinnön murtamiseksi on kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus, joka on jokaiselle kuuluva ihmisoikeus. Sillä on keskeinen rooli seksuaaliväkivallan tunnistamisessa, puuttumisessa ja ennaltaehkäisemisessä.
Seksuaalista häirintää kokeneet nuoret ovat tuoreessa Helsingin yliopiston tutkimuksessa peräänkuuluttaneet laadukkaampaa seksuaalikasvatusta. Heidän mukaansa seksuaalikasvatuksessa tulisi puhua enemmän suostumuksesta sekä toisten ihmisten ja heidän rajojensa kunnioittamisesta. Monien mielestä yhteiskunta ja erityisesti aikuiset eivät ymmärrä riittävästi väkivallan ilmenemismuotoja ja niiden haavoittavuutta.
Seksuaalikasvatuksen avulla voimmekin vahvistaa suostumuskulttuuria. Tällaisessa maailmassa jokaisen ihmisen seksuaalinen itsemääräämisoikeus ja muut seksuaalioikeudet toteutuvat. Kunnioittava seksuaalinen kanssakäyminen ja toisen suostumuksen varmistaminen ovat uusi normaali. Yhdenkään naisen seksuaalisuutta tai kehoa ei yritetä kontrolloida, ja mieheyttä saa ilmaista monin tavoin. Itse asiassa koko binäärinen käsitys sukupuolesta on suostumuskulttuurissa enää pelkkä muisto menneisyydestä.
Kolme ainesosaa suostumuksesta ja seksistä puhumiseen
Amnesty julkaisi viime vuonna yhdessä nuorten aktivistien ja opettajien kanssa tehdyn Puhutaan suostumuksesta! -materiaalin, joka sisältää toimintaideoita noin 13–18-vuotiaille nuorille. Seuraavaksi järjestämme opettajille täydennyskoulutusta aiheesta. Reseptimme suostumuskulttuurin vahvistamiseksi koostuu kolmesta ainesosasta.
Ensimmäiseksi on tehtävä näkyväksi seksuaaliväkivaltaa ylläpitävät stereotyyppiset ajattelutavat. Eri sukupuolilta odotetaan usein erilaisia asioita seksin suhteen, ja lööpit vilisevät todellisuudesta kaukana olevia myyttejä seksuaaliväkivallasta. Normien näkyväksi tekeminen avaa mahdollisuuden niiden muuttamiseen – esimerkiksi elokuvissa tai sarjoissa kuvataan nykyisin suostumuksen käsittelyä aiempaa monipuolisemmin.
Toiseksi nuorten kanssa on käsiteltävä keskustellen sitä, miten toisen halukkuutta tai haluttomuutta voidaan tulkita. Tutkimusten perusteella nuoret päättelevät suostumusta esimerkiksi kehonkielen perusteella, tilannetta tunnustelemalla tai sanallisesti. Nuorilta itseltään kysyttäessä suostumuksellisuutta saatetaan pohtia hyvin eri sanoilla kuin laissa. Käytännössä suostumuspuhe voi olla vaikkapa sitä, mitä kenenkin mielestä on hyvä seksi tai mikä kullekin on ok. Lisäksi on tärkeää tarjota tietoa saatavilla olevasta tuesta.
Kolmanneksi suostumusta tulee tarkastella yhteiskunnallisena kysymyksenä. Nuorten on tärkeää saada tietoa omista seksuaalioikeuksistaan, jotta he voivat vaikuttaa niiden toteutumiseen omassa elämässään sekä laajemmin yhteiskunnassa. Välineitä on tarjottava niin lainsäädännön ymmärtämiseksi kuin sen muuttamiseksi aktivismin keinoin. Kasvatus voi osaltaan kannustaa sukupuolten epätasa-arvoon puuttumiseksi.
Kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus kuuluu kaikille
Lain ja suostumusta käsittelevien oppituntien lisäksi tarvitsemme tulevalla hallituskaudella laajempia panostuksia seksuaalikasvatuksen laadun varmistamiseksi. Työn lähtökohtana tulee olla moninaisuuden tunnistaminen. Näin voimme edistää seksuaaliterveyttä, seksuaalista hyvinvointia sekä sukupuolten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koko yhteiskunnassa.
Seksuaalioikeusverkoston (ks. verkoston hallitusohjelmatavoitteet) kanssa kannustamme tulevaa hallitusta koordinoimaan seksuaalikasvatuksen puolesta tehtyä työtä entistä systemaattisemmin. Tarvitsemme erillisen toimintaohjelman, jonka avulla varmistetaan seksuaalikasvatusta koskevien ihmisoikeusvelvoitteiden toteutuminen. Hallituksen on myös varmistettava perus- ja täydennyskoulutusten avulla, että ammattilaisilla on riittävä osaaminen aiheesta.
Näin ihmisoikeussopimusten artikloista ja lain pykälistä tulee osa elettyä arkea. Niin kotona, kaduilla, päiväkodeissa, palvelutaloissa, baareissa, sängyissä kuin puhelimissa. Epätasa-arvoisen vallan haastaminen lisää kaikkien nautintoa!
Matti Pihlajamaa
Asiantuntija
Amnesty International Suomen osasto
Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa tai edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.
Blogi on osa Naisjärjestöjen Keskusliiton 100 Naista Eduskuntaan -eduskuntavaalikampanjaa, johon voi tutustua täältä.