Kertoessani raskaudestani naispuoliselle esihenkilölleni, kohteluni muuttui täysin: kylmäksi, minulta alettiin vaatia tuplat siihen, mitä työnkuvani oli, minut jätettiin työyhteisön ulkopuolelle esihenkilöni toimesta ja teroitettiin kasvavaa vatsaani katsoen sanatarkasti näin: ”mitkään tuohon liittyvät lääkäri- tai neuvolakäynnit eivät sitten ole työaikaa”. Minulle ei myöskään olisi haluttu maksaa työnantajan osuutta äitiyspäivärahasta, ja tätä perusteltiin muun muassa sillä, että eräälle entiselle työntekijälle kyllä olisi mielellään maksettu, mutta ”harmi kyllä hän ei voi saada lapsia”.
Tämä tarina on urasuuntautuneita äitejä edustavan Mothers in Businessin jäsenkyselystä. Viime vuonna kyselyyn vastanneista äideistä 45 prosenttia oli kohdannut sukupuoleen perustuvaa ja 36 prosenttia perhetilanteeseen liittyvää syrjintää tai epäasiallista kohtelua työelämässä. Avovastauksista selviää urakehityksen takkuilua, raskauteen ja perhevapaisiin liittyvää syrjintää, seksuaalista häirintää, kiusaamista sekä vähättelyä.
Useita jäsenkyselyiden avovastauksia yhdistää seuraava seikka: moni on jäänyt yksin työelämässä kokemustensa kanssa. Syrjintää tai epäasiallista käytöstä kohdannut ei ole tullut kuulluksi työyhteisössään ja on vaihtanut työpaikkaa toiseen, ehkä jopa alaa.
Suomalaisessa työelämässä on aivan liian suuri henkisen väkivallan ja syrjinnän ongelma, ja sille on tehtävä oikeasti jotain.
Mibiläisten kertomuksia löytyy yleistajuisesta tietokirjastani Se ei johdu sinusta – Vähättelyn historia työelämässä (Avain 2021). Myös kirjassani olen painottanut, ettei henkistä väkivaltaa ja syrjintää aina tunnisteta työyhteisössä, ja asiaa olen tuonut esille kirjaan liittyvissä haastatteluissa esimerkiksi Yle Perjantaissa, HS Visiossa, Kauppalehdessä ja MeNaisissa.
Tarinat syrjinnästä ja henkisestä väkivallasta työelämässä eivät loppuneet kirjan kirjoittamiseen. Olen saanut kirjani julkaisun jälkeen yhteydenottoja tutuilta ja tuntemattomilta, jotka ovat halunneet kertoa minulle tarinansa henkisestä väkivallasta tai syrjinnästä työelämässä sekä kannustaa minua jatkamaan aiheesta puhumista.
Kertomukset ja muut yhteydenotot ovat yksi syy, miksi olen mukana Naisjärjestöjen Keskusliiton hallituksessa MiBin edustajana. Suomalaisessa työelämässä on aivan liian suuri henkisen väkivallan ja syrjinnän ongelma, ja sille on tehtävä oikeasti jotain.
Neljä tavoitetta eduskuntavaaleihin
Kaikkein tärkein työ syrjinnän ja henkisen väkivallan ehkäisemiseksi tehdään jokaisen työyhteisön arjessa joka päivä. Tarkkaile omia ennakkoluulojasi ja asenteitasi sekä keskustele niiden kanssa. Jos saat palautetta syrjivästä, epäasiallisesta tai vähättelevästä käytöksestä, ota se aina vakavasti.
Myös päättäjät voivat tavoitella työelämästämme Euroopan turvallisinta. Eduskuntavaalit järjestetään vuoden kuluttua, ja silloin on taas otollinen hetki päättäjille tarttua toimeen uusin kunnianhimoisin tavoittein, joita voivat olla:
1. Tarvitsemme kolmikantaista työryhmää pohtimaan lainsäädännöllisiä uudistuksia ja uudenlaisia käytäntöjä syrjinnän sekä muun henkisen väkivallan vähentämiseksi työelämästä. Jotta saisimme käyttöön aivan uusia ideoita, työhön on otettava mukaan myös tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja perhejärjestöjä.
2. Työryhmän työtä varten on tehtävä selvitys erityisesti tilanteista, joissa syrjintä ja henkinen väkivalta jäävät tunnistamatta työyhteisössä.
3. Työn pohjalta on luotava nykyistä parempia matalan kynnyksen mahdollisuuksia syrjintään ja henkiseen väkivaltaan puuttumiseen. Valvontaa on tehostettava ja kehitettävä.
4. Ehdotamme MiBissä myös uusia keinoja ja lainsäädännöllisiä uudistuksia vähättelevään vallankäyttöön puuttumiseen. Asiaa olisi tärkeää pohtia, jotta saisimme aiempaa tiukempia rajoja mitätöivälle käytökselle työelämässä.
Tiina-Emilia Kaunisto
Kirjoittaja on mukana Naisjärjestöjen Keskusliiton hallituksessa Mothers in Businessin edustajana.
Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa tai edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.