Hyppää sisältöön

Tasa-arvo edellyttää kielenkäytön uusinajattelua

”No, se on sellainen martta”, todetaan usein, kun puhutaan kotitaloustaidoissa kyvykkäästä naishenkilöstä. Kulttuurin suurkuluttaja -sanapari taas liitetään keski-ikäisiin naisiin, jotka täyttävät teatteri- ja konserttisalit. Kumpikin sanonta asettaa kohteensa omaan lokeroonsa ja välillä mukana on myös vähättelevä sävy.

Onko sanojen käyttö ja ihmisten lokeroiminen vain harmitonta arkipuhetta? Teemme sitä jatkuvasti, koska sanojen merkitykset ovat kulttuurisidonnaisia asioita. Käytämme sanoja ja ilmauksia sekä ylläpidämme niiden sisältämiä strereotypioita yleensä havahtumatta siihen, että niin toimimme. Kiinnostava kysymys on, missä määrin tämä ohjaa ajatteluamme.

Tasa-arvon edistäminen edellyttää monenlaisia tekoja. Yksinkertaisimpia niistä on miettiä omaa kieltä ja siihen liittyviä mielikuvia sekä muuttaa niitä. Marttoja on monenlaisia eikä marttailu ole sidottu ikään tai sukupuoleen. Kulttuurin kuluttaminen taas edistää tutkitusti kaikkien hyvinvointia.

Samaa sanojen merkityksen ja oman ajattelun tarkkailua on hyvä harrastaa muutenkin väylänä tasa-arvon lisäämiseen. Esimerkiksi äitiyteen liittyy vahvoja mielikuvia, jotka ovat ristiriidassa tasa-arvon kanssa, ja elämänkaaren toisessa päässä omaishoitaja on mielikuvissamme useimmiten nainen.

Jako niin sanottuihin miesten ja naisten töihin on säilynyt ja jopa vahvistunut entisestään. Kielellä ja mielikuvilla on siinä oma roolinsa.

Monen mielestä putkimies, esimies, lakimies ja puhemies ovat yleisnimikkeitä, joissa sanan yhdyssanan loppuosan mies-sana on merkityksetön ihmisen yleisnimike. Siten sanojen käyttöä jatketaan, vaikka synonyymit putkiasentaja, esihenkilö, juristi ja puheenjohtaja ovat nekin vakiintuneita käsitteitä. Muutoksen hankaluudesta kertonee se, että lainsäädännön ja hallinnon kielessä pyritään neutraaliuteen, mutta silti suomalaisissa säädöksissä on toista sataa mies-loppuista sanaa, joka voivat viitata myös naiseen.  

Myös Suomen segregoituneiden työmarkkinoiden pysyvyydessä mielikuvilla on edelleen vahva rooli: ne ohjaavat lasten ja nuorten uratoiveiden muodostamista. Jako niin sanottuihin miesten ja naisten töihin on säilynyt ja jopa vahvistunut entisestään. Kielellä ja mielikuvilla on siinä oma roolinsa. Psykolingvistiset kokeet osoittavat, että osa naisista ei kykene samastumaan maskuliinisanojen viittauskohteisiin. Kyse on siten naisten kielellisestä syrjinnästä, ja syrjintä kielletään perustuslaissa.

Elävä kieli muuttuu alati suhteessa yhteiskuntaan, jossa sitä puhutaan. Suomen kieli on rikas kieli, joten esimerkiksi mies-loppuisten sanojen korvaaminen puheessa edellyttää vain pientä ponnistelua omassa kielenkäytössä, jolloin sukupuolineutraalista ilmaisusta tulee varsin nopeasti sujuvaa. Isompi haaste on omien mielikuvien tietoinen muuttaminen. Se edellyttää oman ajattelun tiedostamista sekä tiedostamattomiin oletuksiin ja stereotypioihin puuttumista.

Oman kielen ja kielenkäytön uusinajattelu on tasa-arvoteko, joka on jokaisen tehtävissä varsin pienellä vaivalla 24/7/365. Se on merkityksellinen valinta, vaikka joku saattaakin nähdä sen vähäpätöisenä. Kieli rakentaa edelleen vahvasti yhteiskuntaamme ja yhteiskunta kieltämme.

Nainen oli suomen kirjakielessä harvinainen sana 1700-luvulle saakka eikä se ollut nykyisenlainen neutraali yleisnimitys.

Kielen maskuliinisuudella on historiallinen tausta, mutta elävä kieli ja yhteiskunta ovat jatkuvassa muutoksessa. Kielen muutos on luonnollinen asia, jota ei voi eikä tarvitse jarrutella. Yleisessä käytössä olevat sanat voivat yhteiskunnan muuttumisen myötä saada kielteisen sisällön. Silloin niiden käytöstä on luontevaa luopua, koska sanavalinnoilla voidaan esimerkiksi ilmaista joku sekä tervetulleeksi ja joukkoon kuuluvaksi että kutsumattomaksi vieraaksi ja ulkopuoliseksi, mihin osaajapulasta kärsivällä Suomella ei ole varaa.

Sanojen merkitykset tosiaan muuttuvat, mistä yksi esimerkki on edellä esillä olleen mies-sanan vastineena usein käyttämämme nainen-sana. Nainen oli suomen kirjakielessä harvinainen sana 1700-luvulle saakka eikä se ollut nykyisenlainen neutraali yleisnimitys. Suomen kielen isän Mikael Agricolan sanastossa nainen tarkoitti pakanallista tai vääräuskoista naista, kun kunniallinen nainen oli vaimo tai emäntä. Näistä ajoista on jo pitkä aika ja tuntuisi kovin kummalliselta, jos puhuisimme edelleen miehistä ja vaimoista – ikään kuin jälkimmäiset liittyisivät aina ensin mainittuihin. 

Anu Talka

FM, KTM Anu Talka on ensimmäistä kautta NJKL:n hallituksessa Marttaliiton edustajana ja hallituksen varapuheenjohtaja. Hän toimii Lappeenrannan kulttuurijohtajana ja hänellä on pitkä kokemus asiantuntijayrittäjyydestä ja historiantutkijana sekä aluekehittäjänä työskentelystä.

Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa tai edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.

Jaa somessa:

Tilaa uutiskirjeemme!

Kuulet uusimmat uutisemme noin 10 kertaa vuodessa.

Voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.

Lue kaikki uutiskirjeemme täältä.

Onko järjestösi kiinnostunut jäsenyydestä?

Naisjärjestöjen Keskusliitto edistää sukupuolten tasa-arvoa ja tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksia yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa.

Liiton jäseniksi voivat liittyä valtakunnalliset ja muut rekisteröidyt yhdistykset.