Sukupuolten tasa-arvo on ollut Suomessa yhteisesti jaettu tavoite. Naisen euro on silti yhä vain 84 senttiä, naiset tekevät edelleen suurimman osan palkattomasta hoivasta, transihmisten perusoikeudet ovat uhattuina ja naisiin kohdistuva väkivalta on valtava ongelma.
Näiden edelleen korjaamattomien haasteiden lisäksi tasa-arvoa uhkaa myös Suomeen rantautunut niin kutsuttu anti-gender-liike. Etelä-Euroopasta alkanut, mutta myös Itä-Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Etelä-Amerikkaan levinnyt liikehdintä syntyi vastalauseena liberaalidemokratioissa lisääntyneille sukupuolten tasa-arvolle ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksille.
Anti-gender-liike vastustaa naisten oikeuksia, feminismiä ja LGBTQI+-oikeuksia. Sen takana ovat konservatiiviset uskonnolliset ja oikeistopopulistiset piirit, joissa naisten oikeudet samoin kuin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt on perinteisesti nähty uhkana.
Taantumuksellisuus, uskonto ja kansalliskiihko
Etelä- ja Keski-Euroopan katolisista maista lähtenyt anti-gender-liike on ottanut hampaisiinsa sukupuolentutkimuksen ja feministit sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt. Se lietsoo pelkoa itse rakentamastaan olkiukosta eli ”gender-ideologiasta”, jonka alle mahtuvat liikkeen vastustamat asiat feminismistä seksuaalikasvatukseen ja reproduktio-oikeuksiin.
Kansainvälisesti verkostoituneen liikkeen toimijat toistavat retoriikkaa ihmisoikeuksista ja vetoavat erityisesti lasten oikeuksiin, ”terveeseen seksuaalisuuteen” sekä heteroydinperheeseen ”luonnollisena” instituutiona. Liikkeen piirissä viitataan YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeusjulistukseen ja lapsen oikeuksien sopimukseen, vaikka liikehdinnän voi katsoa alkaneen vastaiskuna YK:n vuoden 1994 Kairon väestökonferenssin ja vuoden 1995 Pekingin naisten maailmankonferenssin vaatimuksille sukupuolten tasa-arvosta. Tuolloin Vatikaanissa kehitettiin näiden vaatimusten vastaiseen kamppailuun ”gender-ideologian” käsite.
Puhe ”oikeuksista”, ”vapaudesta” ja ”luonnollisuudesta” onkin silmänkääntötemppu, jolla käännetään huomio anti-gender-liikehdinnän ideologisesta taustasta. Se on lähtökohtaisesti taantumuksellinen liike, joka polkee naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Se lietsoo moraalipaniikkia liittyen tasa-arvoiseen avioliittoon ja transihmisiin, arvostelee feministejä ja sukupuolentutkimusta sekä vastustaa naisten ruumiillista itsemääräämisoikeutta ja kouluissa annettavaa seksuaalikasvatusta.
Konservatiivinen liikehdintä uhkaa tasa-arvoa, ihmisoikeuksia ja koko liberaalidemokratiaa. Osin sen lobbauksen ansiota ovat Puolan äärimmäisen tiukka aborttilaki ja sukupuolentutkimuksen opettamisen kieltäminen Unkarin yliopistoissa. USA:ssa samaa alkujuurta on abortinvastainen ”pro life” -liike, ja Itä-Euroopan ortodoksikirkko parjaa länsimaisia liberaaleja arvoja ja ”Gayropaa”. Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirillin pönkittää Putinin sotaa Euroopan unioniin pyrkivää Ukrainaa vastaan saarnaamalla länsimaista pride-ajattelua vastaan.
Anti-gender-liikehdinnällä on yhtymäkohtia konservativismiin ja kansalliskiihkoon niin idässä kuin lännessä.
On aika puolustaa tyttöjen, naisten ja LTBQI-oikeuksia
Suomi on läntinen arvoliberaali maa. On silti tuudittautumista väärään turvallisuudentunteeseen ajatella, että sukupuolten ja seksuaalinen tasa-arvo edistyy itsestään.
Tasa-arvo ei ole mikään saavutettu ja sementoitu etu. Siitä muistuttavat aborttilainsäädännön tiukennukset niin Puolassa kuin Texasissakin, samoin katolisen ja ortodoksikirkon peittelemätön homofobia. Oikeistokonservatiiviset uskonnolliset tahot eri maista ovat sankoin joukoin puolustaneet Päivi Räsästä tämän saatua syytteen homoseksuaalien halventamisesta.
Sukupuolten tasa-arvo, reproduktio-oikeudet tai seksuaalinen yhdenvertaisuus eivät ole pysyviä asiaintiloja edes Suomen kaltaisessa demokratiassa. Meidän on pidettävä huolta jo saavutetuista askeleista tasa-arvon tiellä ja raivattava tietä edelleen. Meidän on vastattava taantumukselliseen propagandaan tiedolla ja pidettävä tasa-arvokysymykset poliittisella agendalla.
Tuija Saresma on nykykulttuurin tutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen dosentti. Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa tai edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.