Naisjärjestöjen Keskusliitto pääsi vuosikymmenen ensimmäisessä lausunnossaan suuntaamaan katseen tulevaan, kun otimme kantaa valtioneuvoston tasa-arvoselontekoon sen suunnitteluvaiheessa. Miltä tasa-arvon tilanne näyttää vuonna 2030? Mitä haasteita nousee vuosikymmenen aikana ja mitkä tutut kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia? Naisten ja tyttöjen asemaan liittyy edelleen oikeudellisia ongelmia, jotka ovat valitettavan ajankohtaisia yhteiskunnassamme.
Naisjärjestöjen Keskusliitto näkee erityisen tärkeänä, että sukupuolten tasa-arvoa edistetään myös erilaisten kriisien aikana. Tasa-arvon edistäminen ei saa unohtua talouskriiseissä, ja sukupuolten tasa-arvo tulee nostaa prioriteetiksi koronakriisin aikana sekä sen jälkeen. On välttämätöntä, että ilmastonäkökulma kytketään tasa-arvopolitiikkaan.
Näemme, että vihapuheen määrä on nousussa. Erityisen alttiita seksistiselle vihapuheelle ovat nuoret naiset, julkisuudessa esiintyvät naiset sekä etenkin erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset. Tämä linkittyy laajemmin pyrkimyksiin kaventaa ja kontrolloida naisten asemaa globaalisti. Tasa-arvopolitiikan tulee ottaa läpileikkaavasti huomioon intersektionaalisen syrjinnän muodot, sen tulee olla antirasistista ja edistää haavoittuvassa asemassa olevien naisten ja tyttöjen asemaa. Tasa-arvoa tulee edistää kaikessa politiikassa, mutta edelleen on vielä matkaa siihen, että naisten asema ja sukupuolten tasa-arvo kehittyisi itsestään ilman omaa erillistä aktiivista politiikkaa ja toimenpiteitä.
Työtä ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen, demokratian, rauhan ja tasa-arvon edistämiseksi tarvitaan yhä enemmän kaikessa kansainvälisessä toiminnassa. Suomen tasa-arvopoliittisina tavoitteina kansainvälisessä toimintaympäristössä tulee olla erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet, sukupuolen moninaisuus sekä intersektionaalinen lähestymistapa, joka huomioi sukupuolen lisäksi mm. vammaisuuden, iän, etnisyyden ja uskonnon. Suomen tulee tukea sukupuolten moninaisuuden ja sosiaalisen sukupuolen huomioon ottavaa politiikkaa sekä EU:ssa että kansainvälisessä yhteisössä laajemmin.
Naisjärjestöjen Keskusliiton mielestä Suomen kansallisina tasa-arvopoliittisina tavoitteina tulee olla naisiin kohdistuvan väkivallan lopettaminen, työelämän segregaation purkaminen ja perhevapaiden tasainen jakautuminen vanhempien kesken. Lisäksi sukupuolivaikutusten arviointi tulee tehdä korkeatasoisesti kaikessa päätöksenteossa, erityisesti budjetoinnissa ja talouspolitiikassa. Globaalien asenteiden kiristyessä on varmistettava, ettei Suomessa ajauduta konservatiiviseen naisjärjestöjen toiminnan alasajoon. Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseen tähtäävä kansalaisjärjestötoiminta Suomessa on turvattava.
Suomen on seurattava Ruotsin linjaa seksuaalirikoslainsäädännössä ja nostettava suostumuksen puute keskeiseksi tunnusmerkistötekijäksi raiskaus- ja muissa seksuaalirikoksissa. Naisjärjestöjen Keskusliitto seuraa tarkasti seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen etenemistä. Päämääränä on oltava, että seksuaalirikokset perustuvat suoraan vapaaehtoisuuden puutteelle kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteiden mukaisesti ja uhrien oikeussuoja paranee. Suomi ratifioi Istanbulin sopimuksen (Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta), mutta monia sen edellyttämiä toimenpiteitä ja lainsäädäntömuutoksia ei ole tehty.
Kuluvana vuosikymmenenä, ehkä enemmän kuin koskaan, on korostettava sukupuolten tasa-arvon edistämisen tärkeyttä. Naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien edistäminen vaatii aktiivisia toimia. Saavutetut oikeudet eivät ole itsestäänselvyyksiä, kuten voimme nähdä esimerkiksi Puolassa, jossa naisten oikeutta määrätä omasta kehostaan rajoitettiin tiukan aborttilainsäädännön myötä huomattavasti.
Katariina Pursimo
Kirjoittaja on Naisjärjestöjen Keskusliiton oikeudellisen vaikuttamisen koordinaattori