Tasa-arvolaki säädettiin Suomessa 1986. Tasa-arvolainsäädäntöä on muutettu ja täydennetty moneen otteeseen sen jälkeen. Syrjinnän kieltävän lainsäädännön haasteena on se, kuinka hyvin syrjintäkiellot toteutuvat käytännössä.
Tasa-arvovaltuutettu antoi eduskunnalle kertomuksen tasa-arvon tilasta Suomessa keväällä 2022. Kertomuksessaan valtuutettu on suosittelut useita toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa tasa-arvoa sekä helpottaa syrjinnän uhrin pääsyä oikeuksiinsa. Yksi keskeisimmistä tasa-arvovaltuutetun suosituksista koskee tasa-arvolain toimivuutta koskevan selvityksen tekemistä ja tasa-arvolain muuttamista sen pohjalta.
Tasa-arvolaki ei riitä estämään syrjintää
Tasa-arvovaltuutetun saamien asiakasyhteydenottojen perusteella syrjintä erityisesti työelämässä on yleistä. Vaikka sukupuolen, raskauden tai perhevapaan epäillään vaikuttaneen syrjivästi muun muassa rekrytoinnissa, pääsyssä vaativampiin tehtäviin, perhevapailta paluussa, palkkauksessa ja määräaikaisen työsuhteen jatkumisessa, syrjintätapaukset päätyvät vain harvoin tuomioistuimen käsittelyyn. On monia syitä siihen, miksi syrjintää koskevia riitoja ei viedä tuomioistuimeen. Syrjintää epäilevä ei välttämättä tunnista tilannetta lain vastaiseksi syrjinnäksi tai ei tiedä, kenen puoleen kääntyä. Tuomioistuinkäsittelyyn liittyy myös korkea kuluriski. Epävarmuus oikeusprosessin kestosta hillitsee myös kanteen nostamista. Syrjintää kokeneet saattavat myös pelätä vastatoimia, julkisuutta tai vertailua muihin työntekijöihin tai henkilöihin.
Syrjinnän uhrin oikeussuojaa on parannettava
Tasa-arvovaltuutettu on kertomuksessa esittänyt muun muassa toimivaltuuksiensa kehittämistä. Tasa-arvovaltuutettu on esittänyt, että valtuutetulle annettaisiin itsenäinen kanneoikeus tasa-arvolakiin perustuvissa syrjintäriidoissa. Moniin syrjintäriitoihin liittyy julkinen intressi saada asiassa lain tulkintaa selventävä oikeuden ratkaisu, joten valtuutetun kanneoikeus tulisi tarpeen.
Syrjintäkieltoihin liittyvät asiat ovat usein kollektiivisia. Samaan asiaan liittyvä oikeussuojan tarve voi koskea laajaakin joukkoa. Tällöin yksilökanne ei lähtökohtaisesti ole paras tapa puuttua syrjivään asiantilaan, vaan olisi hyvä, jos valtuutetulla olisi oikeus nostaa kanne omissa nimissään tasa-arvolain soveltamista koskevissa riidoissa.
Tasa-arvovaltuutettu ei voi käsitellä risteävää syrjintää
Usein syrjintä ei perustu vain yhteen perusteeseen, vaan siihen saattaa kytkeytyä useita eri tekijöitä. Muut tekijät yhdessä sukupuolen kanssa voivat lisätä tasa-arvolaissa kielletyn syrjinnän kokemuksia. Esimerkiksi naisilla, nuorilla, vähemmistöön kuuluvilla pienituloisilla henkilöillä on muita suurempi riski kokea tasa-arvolaissa kiellettyä seksuaalista häirintää.
Niitä tilanteita, joissa sukupuoli yhdessä muiden eriarvoisuutta aiheuttavien tekijöiden kanssa johtaa syrjintään, kutsutaan risteäväksi syrjinnäksi. Tutkimuksien mukaan esimerkiksi ikäsyrjintä on usein sukupuolittunutta siten, että sitä kokevat eniten iäkkäämmät naispalkansaajat.
Tasa-arvolain perustelujen mukaan tasa-arvovaltuutettu ei voi käsitellä risteävään syrjintään liittyviä syrjintäepäilyjä, vaikka sukupuoli olisi syrjinnän kannalta oleellinen elementti. Tämä rajoittaa tasa-arvovaltuutetun mahdollisuuksia puuttua sukupuolten tasa-arvon kannalta tärkeisiin ja ajankohtaisiin kysymyksiin. Tasa-arvovaltuutettu onkin esittänyt, että risteävän syrjinnän rajaamista valtuutetun toimivallan ulkopuolelle tulisi arvioida uudelleen.
Lisää matalan kynnyksen oikeussuojakeinoja
Tasa-arvovaltuutetun tehtävänä on muun muassa antaa ohjeita ja neuvoja henkilöille, jotka epäilevät joutuneensa tasa-arvolaissa tarkoitetun syrjinnän kohteeksi. Joskus ohjeet ja neuvot tai keskustelut osapuolten kanssa saattavat vaikuttaa asian ratkeamiseen. Välilä syrjintäepäilyssä aloitetaan selvitysmenettely.
Toisinaan syrjintää kokeneelle on riittävää, että syrjivä menettely saadaan päätettyä esimerkiksi tasa-arvovaltuutetun lausunnon avulla. Oleellinen osa syrjintää kokeneen oikeussuojaa on oikeus saada asiassa tasa-arvolain mukainen ratkaisu ja hyvitys tai korvaus. Tasa-arvolain mukainen keino tähän on hyvityskanteen nostaminen käräjäoikeudessa.
Tasa-arvovaltuutettu on kuitenkin pitänyt tärkeänä, että syrjintää kokeneella olisi käytössään myös matalan kynnyksen oikeusturvakanavia, joiden kautta voitaisiin selvittää ja päättää hyvityksestä ilman korkeaa kuluriskiä ja pitkiä käsittelyaikoja. Tasa-arvovaltuutettu on ehdottanut, että selvitettäisiin mahdollisuutta kehittää yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaa matalan kynnyksen oikeussuojaelimeksi, jonne yksittäinen ihminen voisi saattaa asiansa käsiteltäväksi. Valtuutettu pitää tärkeänä myös sitä, että samalla selvittäisiin, voisiko lautakunta määrätä maksettavaksi myös hyvitystä.
Pirkko Janas, erityisasiantuntija
Tasa-arvovaltuutetun toimisto
Blogeissa esitetyt näkökulmat ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa tai edusta Naisjärjestöjen Keskusliiton kantaa.